Kirjoittanut
Eutanasialainsäädäntöä ajetaan maahamme jälleen kerran. Edellinen esitys tehtiin vuonna 2017. Se hylättiin eduskunnassa toukokuussa 2018 äänin 128-60. Onko mikään muuttunut 6 vuodessa ja tarvitaanko sitä? Eutanasian käyttöönotto on lääketieteen etiikan kvanttihyppy. Siihen liittyy paljon kysymyksiä, joita on hyvä pohtia myös lääketieteen historian ja ihmiskäsityksen näkökulmasta. Hippokrates oli aikansa toisinajattelija, jota huolestutti lääkäreihin kohdistunut epäluottamus, joka johtui heidän taidostaan myrkyttää ihmisiä. Hän sai tämän tuottoisan lääkärien ansaintatoiminnan loppumaan, ja ihmiset rupesivat luottamaan lääkäreihin. Tätä luottamusta pitää varjella. Natsitohtorit hoitivat kolmannen valtakunnan kassakriisiä vähentämällä terveydenhuollon kuluja vammaisten ja epätoivottavien ihmisten eutanasialla. Väkisinkin tulee mieleen nykyterveydenhuollon rahoituskriisi. Vammaisjärjestöt tuomitsevat eutanasian.
Toinen oleellinen kysymys on, onko eutanasian käyttöönotto välttämätöntä? Eikö ensin tule saattaa palliatiivinen ja saattohoito kuntoon, ja kaikkien potilaiden ulottuville? Tässä on vielä tekemistä, vaikka edistystä on tapahtunut paljon viime vuosia. Eutanasian käyttöönotto vähentäisi panostusta tämän toiminnan edelleen kehittämiseen.
Kolmas tärkeä kysymys kuuluu, voiko eutanasia aiheuttaa ikäihmisten diskriminointia? Jos hoitolaitoksissa on ”eutanasian kriteerit täyttäviä henkilöitä”, jotka ”eivät älyä pyytää eutanasiaa”, kohdellaanko heitä kaltoin? Monet potilaat voivat tällaisessa tilanteessa kokea ”kansalaisvelvollisuudekseen” pyytää eutanasiaa.
Hollannissa monet lääkärit ”näkevät painajaisia” eutanasian suoritettuaan.
Neljänneksi tulee kysymys lääkäreiden mielialasta. Hollannissa monet lääkärit ”näkevät painajaisia” eutanasian suoritettuaan. Mistä on kysymys? Tavanomaiseen ihmisten väliseen kanssakäymisen kulttuuriin ei kuulu surmaaminen, sotia lukuun ottamatta. Kaveria ei jätetä. Neandertalilaisetkin huolehtivat sairaista ja vammaisista. Suomessa 54 % lääkäreistä kannattaa eutanasiaa, mutta vain alle 13 % olisi valmis toteuttamaan sen. Tämä ei kuulosta hyvältä. Hollannissa eutanasia varmistetaan tilaamalla kumipyörillä liikkuva eutanasiatiimi. Tämä kuulostaa vielä pahemmalta, sillä potilasta ja hänen psyykettään ei näissä tapauksissa tunneta!
Viidenneksi eutanasian indikaatiot? Käykö periaatteessa mikä tahansa ahdistusta aiheuttava sairaus Hollannin malliin? Kanadassa hyväksyttiin 17.3.2024 myös psykiatriset diagnoosit. On vaarana, että ajaudutaan ”kuolema pyynnöstä” -kulttuuriin. Helppo ulospääsy vaikeasta depressiosta? Hollannissa yleinen syy on myös, että potilas ei halua omaisten näkevän itseään ”kurjassa kunnossa”.
Kuudenneksi muistihäiriöisten potilaiden nopeasti kasvava määrä on muodostumassa mittavaksi ongelmaksi länsimaissa. Pystyvätkö he antamaan informoidun mielipiteen, vai ratkaiseeko omaisten mielipide? Jos omaisia ei ole, ratkaiseeko hoitotiimin/lääkärin mielipide. Hollannissa muistihäiriöisten eutanasiat lisääntyvät nopeasti ja tämä näyttää jo kustannus/hyöty -ajattelulta. Yksinäisiä surmataan enemmän, jopa ilman potilaan ”suostumusta”, yli 500 tapausta vuosittain.
Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin on syytä paneutua huolellisesti ennen mahdollisen eutanasialainsäädännön laatimista. Suuri yleisö ja sen mielipiteitä kuuntelevat poliitikot ajavat eutanasiaa, mutta lääkärit joutuvat sen toteuttamaan. Olisitko itse valmis murhaamaan ihmisiä? Olemme toistaiseksi tulleet hyvin toimeen ilman eutanasiaa.
Olisiko eutanasian ajamisen taustalla Suomen vääristynyt väestörakenne? Tätä ei sanota ääneen, mutta kyseessä on tosiasia, jonka vaikutus on joko ymmärretty tai se vaikuttaa aloitteen tekijöiden ja sen kannattajien tiedostamattomana taustatekijänä.
Meillä ei ole ikäpyramidia vaan ikäobeliski!
Suomesta puuttuu miljoona alle 50 vuoden ikäistä ihmistä. Meillä ei ole ikäpyramidia vaan ikäobeliski! Mistä tämä johtuu? Sodanjälkeisinä vuosina reilusti yli 100 000 lasta syntyi joka vuosi. Nyt lapsia syntyy hädin tuskin 40 000. Mistä tämä johtuu? Aborttilaki tuli voimaan vuonna 1970. Enimmillään lapsia abortoitiin vuonna 1973, yli 23 000. Aborteissa on menetetty yli 600 000 ihmistä ja kun heidän menetetty jälkikasvunsa huomioidaan, nykyinen vakava väestörakenteen vääristymä saa selityksensä.
Nykyisellä väestörakenteella on täysin mahdotonta ylläpitää toimivaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa! Tämä näkyy miljardien suuruisina rahoitusongelmina ja kymmenien tuhansien ammattityöntekijöiden puutteena. Ongelmia yritetään ratkaista sairaaloita, vanhusten hoitopaikkoja ja terveysasemia sulkemalla sekä henkilöstöä lomauttamalla. Mutta tästä ei ole hyötyä, vaan nämä hätäratkaisut vain pahentavat edessä olevia ongelmia. Jo nyt on kova pula vanhusten hoitopaikoista, joita joutuu odottamaan 3-6 kuukautta, vaikka tarve olisi välitön. Koronan perintönä saadut hoitojonot kasvavat, väestön vakavasta ylipainosta johtuen diabeetikkoja on pian miljoona ja rasvamaksaa sairastavia kaksi miljoonaa. Viimemainitut sairaudet olivat viime sotien jälkeen melko harvinaisia. Näitä ongelmia ei ratkaista rahalla eikä ulkomaalaisia työntekijöitä maahan tuomalla eikä abortin saantia helpottamalla ja alkoholin myyntiä lisäämällä, kuten Suomessa parhaillaan tehdään! Olisiko eutanasia ja avustettu itsemurha oiva ratkaisu päälle vyöryvään tautitsunamiin ja vanhustenhoidon ongelmiin?
Voisiko eutanasia säästää satoja miljoonia sotekuluissa? Kanadassa avustetun itsemurhan on arvioitu säästävän yhteiskunnalle toistasataa miljoonaa dollaria vuodessa. Kyseessä on hyötyyn perustuva moraalin muutos, joka tarkoittaa, että toiminnan eettisyys määräytyy sen toimijoille, tässä tapauksessa yhteiskunnalle, tuotetun hyödyn perusteella.
Oleellisempaa kuitenkin on eutanasian ja avustetun itsemurhan mukanaan tuoma muutos lääkäreihin. Hippokrateen aikana (n. 460–370 eKr) yrttien ominaisuuksia tuntevia lääkäreitä käytettiin abortin aikaansaamiseen ja ei-toivottujen henkilöiden myrkyttämiseen. Antiikin aikana lääkäreihin ei voinut luottaa. Tuolloin tilanteeseen tyytymätön, pieni vähemmistö lääkäreitä pelasti Hippokrateen johdolla ammattikunnan maineen. Lääkäreillä on edelleen erityinen suojeluvelvoite potilaita kohtaan. Luottamus perustuu tähän kulmakiveen, joka tarkoittaa, että lääkärit eivät murhaa ihmisiä.
Mutta eihän nytkään itsemurhassa avustaminen ole Suomessa rikos -saatat kysyä? Jos lääkäri Suomessa avustaisi potilasta itsemurhassa, tämä todennäköisesti johtaisi oikeudellisiin seuraamuksiin, nimikkeellä ”virkavelvollisuuden rikkominen, laiminlyönti, tappo tai surma”, totesi lääkäriliiton lakimies, Mervi Kattelus, liiton seminaarissa 18.3.2024. Ruotsissa on oikeudessa tapaus kesken, missä lääkäri menetti oikeutensa – tuleeko muita sanktioita – on vielä auki.
Itsemurhassa, samoin kuin eutanasiassa, keskiöön ei yllättäen nouse kipu, vaan kysymys, pitääkö elämisen olla ”elämisen arvoista”? Jos olet väsynyt, koet elämän turhaksi, ja sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, määräisikö laki lääkärin velvollisuudeksi antaa sinulle kuolinapua? – Mutta kenen elämä on elämisen arvoista? Onko ulkopuolinen pätevä sen määrittelemään – tuskinpa vaan? Jäljelle jää ihmisen oma arvio elämäntilanteesta ja tuloksena on ”kuolema pyynnöstä”. Onko ihmisellä oikeus halutessaan kuolla yhteiskunnan avustuksella – vai olisiko parempi puhua kaikkien oikeudesta elää, joka nousee keskiöön, kun yhteiskunta ryhtyy valitsemaan, kuka saa hoitoja niukkenevien resurssien maailmassa? Avustetun itsemurhan ja eutanasian erohan on veteen piirretty viiva, koska lopputulos on sama – potilas kuolee.
Miten lääkäriavusteinen itsemurha vaikuttaisi itsemurhien ehkäisytyöhön?
Suomessa 740 henkilöä teki itsemurhan vuonna 2022. Mielenterveyspotilaat voisivat kokea avustetun itsemurhan ratkaisuksi tilanteeseensa, johon, syystä tai toisesta, he eivät koe saaneensa apua. Ja olisihan se ”turvallisempaa” kuin vaikkapa rekka-autoa päin ajaminen, mikä voisi johtaa sivullisten kuolemiin.
Monet psykiatrit ovat painottaneet, että lähes kaikki tai jopa kaikki heidän potilaansa ovat jossakin hoidon vaiheessa miettineet itsemurhaa. Miten lääkäriavusteinen itsemurha vaikuttaisi itsemurhien ehkäisytyöhön? Psykiatrista kriisiä ei voi hoitaa kourallisella tabletteja tai lääkeruiskeella tilanteessa, missä itsemurhaa harkitseva ihminen kääntyy hädissään lähimmäisen puoleen ja pyytää tulla huomioiduksi, kuunnelluksi ja empaattisesti hoidetuksi.
Psykiatrinen hoito on maassamme kriisissä. Riittämätöntä psykiatrista hoitoa ei tule korvata eutanasialla! Psykiatrisella hoidolla voi aina lievittää kärsimystä. Subjektiivisen kärsimyksen arvioiminen on erittäin ongelmallista, varsinkin psykiatriassa, missä masennus tulee hallitsevaksi ongelmaksi fyysisen kivun tilalle. Kiusaus siirtää vastuu päätöksistä psykiatreille on myös suuri.
Yritetäänkö lääkäreitä syrjäyttää itsemurhan ja eutanasian suorittamisesta? Tämä voi tulla ajankohtaiseksi Suomessa nyt, kun Lääkäriliiton valtuuskunta, asiaan erittäin huolellisesti syvennyttyään, torjui eutanasian ja lääkäriavusteisen itsemurhan selvin kokouksessaan 16.5.2024! Kolmestakymmenestä puheenvuorosta vain yksi kannatti eutanasiaa. Päätös perustui erittäin huolelliseen harkintaan ja kaikkien näkökulmien ja kansainvälisten kokemusten arviointiin.
Sveitsissä avustettu itsemurha on laillinen ja siellä toimii EXIT järjestö. Järjestöön liittyneelle jäsenelle, joka kokee “sietämätöntä kärsimystä tai on vakavasti vammainen”, järjestön lääkäri määrää apteekkiin tarvittavat lääkkeet, joita EXIT sitten säilyttää varastossaan. Kun potilas sitten haluaa kuolla, EXIT:in vapaaehtoistyöntekijä vie lääkkeet potilaalle kotiin, arvioi potilaan oikeustoimikelpoisuuden ja ojentaa lääkkeet potilaalle, paikalle kutsuttujen poliisin ja terveydenhuoltoviranomaisen läsnä ollessa. Miten tätä voi tulkita? Pyritäänkö tässä siirtämään toiminta potilasta hoitaneiden lääkärien ohi muille viranomaisille ja vapaaehtoisille, ja näin ohittamaan ”mahdollisesti vastahakoiset lääkärit”, jotta potilaat saavat varmasti itse määrätä kuolemansa?
Mutta kuka on oikeustoimikelpoinen? Miten käy muistisairaille? Tosiasia on, että eutanasian laillistaneissa maissa muistisairaita surmataan enenevässä määrin. Kaikki kammoksuvat muistisairautta ja monet muistavat hyvissä ajoin, ennakoivasti vaatia eutanasiaa kirjallisesti. Mutta onko varmaa, että muistisairas haluaa sitä itse, siinä vaiheessa, kun on tullut ympäristön mielestä oikeustoimikelvottomaksi? Ehkä hän haluaa elää muisteloissaan, vaikka ympäristö on luokitellut hänet ”hyödyttömäksi syöjäksi”? Tällöin tulevaisuuden varalle laadittu ”eutanasiatestamentti” voi muuttua peruttamattomaksi kuolemantuomioksi. Alkoholin suurkuluttajista joka toinen tulee dementiksi. Heitä on maassamme pian puoli miljoonaa ja vauhti kiihtyy, kun entisiä väkevämpien juomien myyntipisteitä pian tulee lisää lähes 6 000.
Ovatko vammaiset vaarassa? Miten eutanasia vaikuttaa vammaisten asemaan ja itsetuntoon? Vammaisjärjestöillä on painavat syyt vastustaa eutanasiaa, joka loihtii helposti eteemme kuvan elämästä, joka terveen mielestä ”ei olisi elämisen arvoista”. Muodostuisiko vammaisista mielikuva kustannuksia aiheuttavana paarialuokkana?
On myös ihmisiä, jotka kokevat olevansa taakka yhteiskunnalle. Jotkut voivat kokea ”kansalaisvelvollisuudekseen” pyytää eutanasiaa. Kalteva pinta on kiistaton tosiasia. Kanadassa laillistettiin lääkäriavusteinen itsemurha myös psykiatrisille potilaille 17.3.2024.
Tanskassa todettiin, että on täysin mahdotonta laatia vastuullinen eutanasialainsäädäntö.
Tiukan lainsäädännön harha. On naiivia ajatella, että täysin aukottomasti turvallinen eutanasia ja avustettu itsemurha -laki olisi mahdollista laatia. Valvovat viranomaiset eutanasian laillistaneissa maissa tietysti toteavat, että heidän valvonnassaan ei ole tullut esiin mitään ongelmia. Tämä väite joutuu kuitenkin outoon valoon, sillä Hollannissa on arvioitu, että yli 20 % eutanasioista jää ilmoittamatta eli toisin sanoen valvomatta. On myös arvioitu, että satoja eutanasioita tehdään Hollannissa ilman pyyntöä. Uusia käsitteitä ja ”hoitokäytäntöjä” myös syntyy lain säätämisen seurauksena, kuten ”intensiivinen kuoleman jouduttaminen potilaalta kysymättä”. Omaisiltahan tätä ei voida, tai ei ainakaan saisi kysyä, sillä he saavat perinnön. Tanskassa todettiin, että on täysin mahdotonta laatia vastuullinen eutanasialainsäädäntö. On hyvä muistaa, että lainsäätäjät kirjoittavat lain – eivät lääkärit. Lakipykälät ovat väistämättä ”teknisiä” ja niissä huomioidaan ”yhdenvertaisuus” ym. vastaavia kriteereitä, jolloin tarkoituksena olleet ”tiukat kriteerit eutanasialle” katoavat pykäläviidakkoon.
Tanskan ja Norjan tuoreet, torjuvat kannanotot painottavat palliatiivisen ja saattohoidon kehittämistä. Lääkäriä ei myöskään voi laittaa kuoleman portin vartijaksi, sillä kokemus on osoittanut, että jo elvytyksestä luopumispäätös (DNR) aiheuttaa vaikeitakin keskusteluja omaisten kanssa.
Yhteiskunnassa tehtyjen mielipidemittausten paineet lääkäreiden suuntaan ovat kovia. Kyseessä on kuitenkin edelleen suunniteltu surma, jonka lääkäri joutuu suorittamaan. Tämä aiheuttaa paljon perusteltuja kysymyksiä ja merkittäviä moraalisia ongelmia sekä yhteiskunnalle että lääkäreille, jotka joutuvat toteuttamaan eutanasian. Omantunnonkysymyksiä tulee monille, ennemmin tai myöhemmin. Ihmisen surmaaminen ei ole koskaan rutiinia, vaan menee jopa yöuniin, kuten monet hollantilaislääkärit ovat raportoineet. Tässä yhteydessä on merkittävää, että vain noin 13% suomalaislääkäreistä olisi valmis itse toteuttamaan eutanasian, vaikka puolet kannattaa sitä.
Käsitteitä myös tietoisesti sekoitetaan, esimerkiksi väittämällä, että kipupotilaan palliatiivinen sedaatio olisi sama asia, kuin eutanasia tai avustettu itsemurha. Palliatiivinen sedaatiohan on hoitomuoto, missä tavoitteena on päästä kipuvaiheen yli. Eutanasia ja avustettu itsemurha eivät ole hoitomuotoja. Tarkoitus, lääkkeiden valinta sekä annosten suuruus ratkaisevat. Eutanasiassa ja avustetussa itsemurhassa annetaan tappava lääkeyhdistelmä, palliatiivisessa sedaatiossa sen sijaan kevyt nukutus.
Suomessa lainsäätäjä toivottavasti huomioi lääkäriliiton kannan. Tanska ja Norja torjuivat äskettäin eutanasian ja avustetun itsemurhan. Monet, nykyiseen eduskuntaan menevän eutanasialakialoitteen kannattajat toivoivat lääkäriliitolta eutanasian hyväksyvää tai vähintäänkin neutraalia kantaa.
Toistuvissa mielipidemittauksissa keskimäärin noin 80 % väestöstä kannattaa eutanasiaa. Kannatus on pysynyt vakiona. Aktivistit ajavat agendaansa myönteisillä kiertoilmaisuilla, kuten kuolinapu, joka on korvannut armomurhan. Gallupeissa on myös johdattelevia kysymyksiä, kun halutaan saada tietty tulos. Kun ”sietämätön kipu” vai eutanasia? – asetetaan vaihtoehdoiksi, ei yllätä, että eutanasiaa halutaan! Kipu ei todellisuudessa kuitenkaan ole oleellinen asia, vaan elämä, jota ei koeta ”elämisen arvoiseksi” tai koetaan, että elämä on nyt ”valmiiksi suoritettu”. Tämä on äärimmäistä itsekkyyttä, sillä siinä ei ajatella omaisten tunteita ollenkaan. Useimmat ihmiset muodostavat mielipiteensä tunnepohjalta ja viittaavat eutanasia-aktivistien heille kertomiin kauhukertomuksiin ihmisten kammottavista ”kuolinkamppailuista”. Totuus on kuitenkin aivan toisen näköinen ja toisaalta epäonnistunut itsemurha- tai eutanasialääkkeiden annostelu voi johtaa melkoisiin ongelmiin!
Lakeja säädettäessä on syytä myös muistaa vanha neuvo – äärimmäisen harvinaisten poikkeustapausten perusteella ei tule säätää yleistä lainsäädäntöä.
Mielenkiintoista on myös, että maissa, joissa eutanasia on laillinen, se vaikuttaa keskosten hoitoon siten, että elämää ylläpitävät hoidot käynnistetään vasta kun raskausviikkoja on kulunut enemmän! Eutanasia heikentää elämälle myönteistä ilmapiiriä.
No – mitä kannan muutos kielteisestä neutraaliksi merkitsisi? Lääkäriliiton valtuuskunta hylkäsi selvin numeroin tämän sisältöisen valtuustoaloitteen toukokuussa 2022. On ilmeistä, että jos kanta olisi neutraali, se olisi samalla hyväksyvä nyökkäys eduskunnalle ryhtyä kirjoittamaan eutanasialakia! Olisi outoa, jos lääkäriliiton kanta, mahdollisen eutanasian lakisääteisenä suorittajana olisi, että ”emme ota kantaa”. Lääkäriliiton jäsenkysely, missä vain 13 % olisi valmis itse suorittamaan eutanasian, kertoo samalla, että 87 % lääkäreistä vastustaa velvoitetta tehdä itse eutanasia! Voidaan myös kysyä, voiko eduskunta satunnaisella enemmistöllä määrätä jollekin väestöryhmälle eutanasian toteuttamisen kaltaisia velvoitteita, vai pitäisikö eduskunnassa edellyttää 5/6 enemmistöä? Ja jos vuodeosastolla on useita lääkäreitä – kuka määrätään tekemään eutanasia?
Ei ole perusteltua syytä antautua yleisen mielipiteen virran vietäviksi. Sen sijaan on perustelua säilyttää lääkärin ammattiin olennaisesti kuuluva luovuttamaton periaate, joka on erityinen suojeluvelvoite potilaita kohtaan. Se ylläpitää ehdotonta luottamusta lääkäriin. Elämän suojelu ja kärsimysten lievittäminen on lääkärin perustehtävä, eutanasia ja itsemurhan avustaminen sotii tätä perustehtävää vastaan.
Eutanasiaan liittyvien lieveilmiöiden viestittäminen ihmisille muuttaisi johdattelevien galluppien tuloksia merkittävästi ja palliatiivisen ynnä saattohoidon kattava järjestäminen kaikkien ihmisten ulottuville vähentäisi varmasti eutanasian kannatusta huomattavasti.
Lääkärien perusteltu ja selkeä kanta. Annetaan luonnollisen kuoleman tulla, kuolemaa ei saa medikalisoida! Palliatiivinen ja saattohoito kuntoon. Lääkäreille tehdyssä kyselyssä eutanasian kannatus puoliintuu, jos palliatiivinen hoito on kattavasti kunnossa. Lääkäreiltä poistuu myös rankka stressitekijä, sillä armomurha on rikos myös eutanasian sallivissa maissa, ja murhasyytteestä vapautuu vasta jälkikäteen, kun (jos) todetaan, että murha suoritettiin pykälien mukaan!
Teologinen merkitys – onko sitä? Iso-Britannian saattohoitokodeissa tavoitellaan lämmintä, rakkaudellista ilmapiiriä. Siellä tehdään muutenkin paljon vapaaehtoistyötä, joka on osa brittikulttuuria. Kokemus on osoittanut, että tässä ilmapiirissä eutanasia ja avustettu itsemurha eivät ole keskiössä. Kun ihmiseltä on riisuttu kaikki, mitä tämä maailma tarjoaa, ja yöllä yksin herätessä jäljellä on vain päällä oleva peite ja yllä oleva katto, varsin monet saavat yhteyden Jumalaan ja selvittävät asiansa Luojan kanssa.
Sveitsiläinen kuolema sen sijaan, Frank Sinatran ”I did it my way” -levyn soidessa ja sherrylasi kädessä ei varmaankaan kuulu Luojan suunnitelmiin. Luoja riisuu meitä vähitellen elämämme ehtoolla, ja lähdemme täältä, yhtä riisuttuina kun olimme tänne tullessamme. Vasta tuolloin maanpäällinen elämämme on ”valmiiksi eletty” ja meille valmistettu Taivaallinen koti odottaa.
