Evankeliumi joka polvelle

Juttelin illalla esikoisemme kanssa niitä näitä. Puhe kääntyi jossain vaiheessa nuorten parisuhteissa ilmenevään uskottomuuteen. Yksi samassa jutturingissä olleista pojista oli ollut kovasti ihmeissään, kun tyttöystävä oli suhtautunut nuivasti kiinni jääneeseen pettäjään. Poika oli kuitannut asian sanomalla, että kysehän oli arkisesta urheilusta. Sama poika oli tosin seuraavassa keskustelussa pohtinut väkivallan oikeutusta. Pienen pohdinnan jälkeen hän oli uhonnut, että tyttökaverin uskottomuus voisi herättää itsessä todella vihaisia tuntemuksia: toinen ansaitsisi moisen teon jälkeen jonkinlaisen opetuksen.

Totta kai tiedän, että kyse oli teiniuhosta. Samalla sydämeni pohjasta toivoin, että kyse oli marginaalisesta yksittäistapauksesta. Ettei kukaan oikeasti ajattelisi niin, että oma pellossa eläminen on harmittoman pientä, mutta auta armias jos sama teko osuu omalle kohdalle. Silloin tartutaan oman käden oikeuteen. Kerroin, miten tuollainen ajattelu on suoraan keskiajalta ja kauempaa. Kotoisin ihmisen ikiaikaisesta luonnosta, mihin kristinusko on yhä uudestaan pyrkinyt tarjoamaan lääkettään. Juuri juutalaiskristillisyys on tuonut parisuhteisiin ajatuksen liitosta, ihanteen elinikäisestä uskollisuudesta ja kumppanuudesta, jossa molemmilla on samat vapaudet ja säännöt.

Mutta niin hartaasti kuin tätä toivonkaan, arkikokemus ei haavetta vahvista. Liian monessa perheessä kamppaillaan parhaillaan toista haavoittavien riippuvuuksien aallokossa, että on pakko myöntää: ihminen ei jalostu edellisten sukupolvien tekemillä löydöillä. Jokaisen ihmisen täytyy tehdä nuo oivallukset itse. Hänen on voitava kuulla arvoista ja taidoista, jotka kannattelevat parempaa arkea.

Hyveiden sisäistäminen ja evankeliumin julistaminen muistuttavat monella tapaa toisiaan: Jeesuksen lähetyskäsky ei tule sillä valmiiksi, että yksi sukupolvi kuulee evankeliumin ja alkaa elää sen mukaan. Seuraavalle polvelle täytyy tarjota sama mahdollisuus. Mikä tahansa ihmisryhmä on vaarassa taantua tavoissaan, ellei se Paavalin sanoin kadu väärin tekemisiään, käänny Jumalan puoleen ja ala tehdä tekoja, joissa tuo 180 asteen käännös näkyy. Nykyisessä pirstaleisessa ja monimutkaiselta näyttävässä maailmassa on hyvä muistaa, miten Jumalan tiet ovat edelleen suoria – vain me ihmiset teemme niistä kiemuraisia.