Kirjoittanut
Helsingin tuomiokirkon katosta riippuu lokakuussa Luke Jerramin seitsemän metrin läpimittainen taideteos. Kyseessä on NASAn satelliittikuvista koottu maapallon pienoismalli. Kirkossa kävijät saavat tarkastella kotiplaneettaamme ikään kuin kiertoradalta käsin. Avautuva näkymä on 70 prosenttisesti veden peittämä, kaunis pallo, jonka pinnalla osittain pilviharsojen peittämät mantereet kelluvat kuin korkit niitä tiheämmässä merenpohjan basaltissa, ja liikkuvat hitaasti mannerlaattojen mukana. Laattatektoniikka on välttämätöntä hiilen kiertokulun kannalta. Maapallon vaipassa tapahtuvat konvektiovirtaukset liikuttavat laattoja.
Maapallo on kiviplaneetta, joka sisältää riittävästi elämän rakennustarpeita, koska se on riittävän kaukana kotigalaksimme keskuksesta. Se on turvassa elämälle vihamielisessä kosmoksessa galaksin kierteishaarojen syleilyssä, missä tappavaa säteilyä ja pölyä on vähemmän, ja mistä avautuu upea näkymä muualle maailmankaikkeuteen. Planeettamme on onnekas, koska sillä on varsin harvinainen, vakaa aurinko, joka säteilee tasaisesti fotosynteesille ja silmillemme sopivia aallonpituuksia ja lämpöä, joka sallii veden esiintymisen sen kaikissa olomuodoissa. On ällistyttävää, että säteily on pysynyt lähes vakiona, jos elämä on alkanut maapallolla väitetyt yli 3,5 vuosimiljardia sitten. Tämä ei kuitenkaan ole järin uskottavaa.
Ilmakehä on onneksemme läpinäkyvä, samoin kuin vesi, ja tämä mahdollistaa fotosynteesin meressä, missä tuotetaan 50 prosenttia elämän tarvitsemasta hapesta. Jos fotosynteesi lakkaisi, happi planeetaltamme kuluisi loppuun noin 2 000 vuodessa. Happea on nykyisen elämän kannalta juuri sopiva määrä, sillä liika happi aiheuttaisi valtavasti tulipaloja. Ilmakehän typen hyödyntäminen tehostuu salamoinnin ansiosta. Maapallolla on joka hetki käynnissä noin 2 000 ukonilmaa. Jos vesi ei laajenisi jäätyessään, vesistöt jäätyisivät pohjia myöden ja elämä sammuisi. Valtamerten vesimäärä ja merivirrat ovat juuri sopivat tasapainottamaan maapallon lämpötilaeroja. Jos maapallo jäätyisi kokonaan, jään albedo eli heijastuvuus voisi estää planeetan sulamisen. Jos vesi ja ilmakehä menetettäisiin, meille kävisi kuin Marsille, joka on maailmankaikkeudessa tuntemistamme planeetoista elinkelpoisin maapallon ohella.
Jupiter, joka on massaltaan suurempi kuin kaikki aurinkokuntamme muut planeetat yhteensä, ilmeisesti jonkin verran suojelee meitä muiden taivaankappaleiden törmäyksiltä. Ilman kaunista kuuta tuskin olisi elämää, sillä se vakauttaa maapallon pyörimisakselin optimaaliseen asentoon ja mahdollistaa, meren elämälle tärkeät vuorovedet. Kuu loittonee maapallosta noin 3,8 senttimeträ vuodessa. Jos erkanemisvauhti olisi ollut sama kuun väitetystä muodostumisesta 4,5 vuosimiljardia sitten, olisi kuu hävinnyt läheltämme noin 1,5 miljardia vuotta sitten. Maapallon kiertoradan sopiva elliptisyys suo meille vuodenajat.
Noin 30 lajia kuolee eri syistä joka päivä.
Maapallo on juuri sopivan kokoinen pitääkseen kiinni ilmakehästään, painovoima sen pinnalla on optimaalinen. Maapallolla on metalleista muodostunut ydin, kiviaineksista muodostunut sula vaippa sekä varsin ohut kiinteä kuori, jonka paksuus on verrattavissa omenan kuoreen suhteessa muuhun planeettaan. Magneettikenttä suojaa meitä auringon ja kosmoksen tappavalta säteilyltä. Se on kaksinapainen ja ulottuu useita kymmeniä tuhansia kilometrejä avaruuteen, ja sen oletetaan syntyvän maapallon ytimen nestemäisen ulko-osan virtauksissa ja pyörteissä. Magneettikenttä kuitenkin vaikuttaisi heikkenevän kuin vanha paristo.
Elämän synty maapallolle on yhä ratkaisematon arvoitus, sillä proteiinien reseptit on koodattu perimän DNA molekyyliin. Sieltä ne kopioidaan RNA kielelle, jonka jälkeen viesti editoidaan monimutkaisessa spliseosomissa, dekoodataan proteiineiksi yhtä monimutkaisessa ribosomissa ja lopuksi laskostetaan lopullisiksi proteiineiksi kaperonimolekyylien avulla. Järjestelmä on päätä huimaavan monimutkainen, automaattinen kielenkääntämistoiminto.
Biologia on täynnä kryptattuja koodeja. Erilaisia DNA koodeja on yli 30 ja muita koodeja kolmattasataa. Mielenkiintoista on myös, että ne 20 (22) aminohappoa, joista proteiinit rakennetaan, on valittu satojen elämälle sopimattomien molekyylien joukosta ja ”sopimuksenvaraisesti” koodattu siirtäjä RNA molekyyliin.
DNA-koodissa on sen verran tiedon ylimäärää, että se sietää jonkin verran mutaatioita eli kopiointivirheitä, toisin kuin tietokonekoodit, mutta kuitenkin vain määräajan, joitakin vuosituhansia enää. Luonnossa tapahtuva sopeutumismuuntelu nimittäin kuluttaa DNAn digitaalista koodia, jolloin kaksoiskierteen G-C emäkset muuttuvat pysyvästi A-T emäksiksi ja informaatiota menetetään. Tätä muutosta solujen oikoluku- ja korjausjärjestelmät eivät pysty korjaamaan, ja tämä tapahtuma aiheuttaa myös luontokatoa eli lajien häviämistä. Noin 30 lajia kuolee eri syistä joka päivä. Ihmisen vuoro voi olla pian, sillä miesten siemennesteen siittiöiden määrä on puolittunut 50 vuodessa. Y-kromosomin pahoinvointia voivat varmasti muutkin seikat aiheuttaa, mutta miesten Y-kromosomien geenikato on maailmanlaajuinen ilmiö.
Elämän rakennuspalikat ovat kiraalisia, koska ne rakentuvat hiilirungoille. Kyseessä on peilikuvasymmetria. Samasta molekyylistä on olemassa ikään kuin oikeaan käteen sopiva hansikas ja vasempaan käteen sopiva hansikas, mutta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, vain vasenkätiset aminohapot käyvät proteiinien rakennustarpeiksi ja oikeakätiset sokerit DNAn rakentamiseen, sillä ne varmistavat DNAn kaksoiskierteen vakauden. Ei tiedetä, mistä nämä elämän kannalta välttämättömät kiraaliset molekyylit on alussa saatu planeetallemme riittävinä pitoisuuksina. Fysiikan ja kemian prosessit tai salamointi ja tulivuorenpurkaukset synnyttävät vain fifty-fifty seoksia, jotka ovat myrkkyä elämälle. Lisää aiheesta julkaistaan pian uutuuskirjassa Game over, Darwin! The Revolution in Origins Sciences.
Monisoluisen elämän väitetään käynnistyneen noin 700 miljoonaa vuotta sitten. Monisoluisten eläinten noin 25 rakennetyyppiä ilmestyivät kuitenkin maapallolle ”geologisessa silmänräpäyksessä” kambrikaudella, uusdarvinismin mukaan 542–530 miljoonaa vuotta sitten. Tuossa ajassa elämä olisi kuitenkin kuollut sukupolvesta toiseen kertyvien mutaatioiden aiheuttamaan katastrofiin tuhansia kertoja!
Nykyään tiedetään, että eläinten ”arkkitehtuuri” määräytyy pääasiassa hedelmöityneessä munasolussa olevan epigeneettisen informaation ohjauksessa. Vain tämä, 44 000 kertaa siittiötä suurempi munasolu tietää, mikä on etu- ja takapää, vasen ja oikea puoli sekä selkä ja vatsapuoli. Tätä pelkkä DNA molekyyli ei tiedä. Periytyminen onkin solullista. Se selittää identtisten kaksosten erot ja erot kasvonpiirteissämme, vaikka kaikkien ihmisten DNA on 99,9 prosenttisesti identtistä. Suvullisen lisääntymisen alkuperä on tieteelle mysteeri.
Biologia on muuttunut informaatiotieteeksi. Jos maapallolla 24/7 tapahtuva biologisen datan käsittely tehtäisiin supertietokoneilla, miljardi maapallon kokoista planeettaa pitäisi päällystää niillä. Biologisen informaation arvoituksen selvittäjälle on tarjolla 10 miljoonan dollarin palkkio, jonka maailman vanhin tiedejärjestö, Royal Society, myöntää.
Entä mistä älykäs elämä olisi ilmestynyt maapallolle? Elämä, jolla on omatunto ja sydämessä iankaikkisuuden kaipuu. Suurille aivoillemme ei ole uskottavaa selitystä, sillä ne kuluttavat 20 prosenttia ihmisen energiasta. Valintaetu puuttuu! Ihmisen aivoissa on 100 miljardia hermosolua ja saman verran tukisoluja. Hermosoluja on 3 000 eri tyyppiä, ja joillakin on yksilöllinen DNA. Niitä yhdistää miljoona miljardia dataa käsittelevää synapsia, jossa tieto siirtyy sekä sähköisesti että kemiallisesti. Emme kuitenkaan tiedä, miten aivot toimivat ja mitä tietoisuus todella on. Emme tiedä missä on aivojen kytkentäkaavio ja miten hermoverkko rakentui? Sähköasentajalta kuluisi niiden asennukseen vuosimiljoonia. Jos aivojen pienoismalli rakennettaisiin mikroprosessoreista, niiden 24/7 tapahtuva datan käsittely kuluttaisi usean ydinvoimalan verran sähköä. Aivomme kuitenkin toimivat ”kaurapuurolla” jopa 100 vuotta ja ne ”huuhdellaan” edellisen päivän aineenvaihduntatuotteista jokaöisen REM-unen aikana.
Entä onko tuomiokirkon tapahtumassa kyse Gaiauskonnon levittämisestä? Tämäkin vaara on toki olemassa, koska teoksen nimi on Gaia ja ilmaston pelastaminen vaikuttaa luopuneelle nykyihmiselle tärkeämmältä kuin evankeliointi. Mistä Gaiauskonnossa on kysymys, se selviää dosentti Juha Ahvion ansiokkaasta haastattelusta. Katso jakso numero 113 ”Kujalla” -sarjasta.
Maapallomme ja siellä oleva elämä ovat todella ihmeellisiä, tilastomatemaattisesti arvioiden ainoita laatuaan kosmoksessa. On enemmän kuin ilmeistä, että Jumala on luonut kaiken. Tämän jokainen ihminen on aina voinut ymmärtää, aikakaudesta ja koulutuksesta riippumatta. Pitäkäämme maanpäällisestä kodistamme hyvää huolta Jumalan kunniaksi. Jos Hänet hylkäämme, seuraukset siitä on kirjattu Roomalaiskirjeen 1. luvun loppuun, alkaen jakeesta 18 eteenpäin. Kannattaa lukea sieltä aikamme kuvaus. Toivottavasti tuomiokirkon katosta riippuva planeettamme pienoismalli muistuttaa meitä Jumalan luomistöiden varjelemisesta ja niistä kertomisesta tuleville polville.
