Kirjoittanut
Kirjoittaja on Lähi-idän erikoistoimittaja, joka asuu Israelissa. Kankaan taustablogeihin ja kolumneihin sekä Radio Dein Israel -raportteihin voi tutustua www.kinnerettours.fi nettisivun linkeistä.
Yksi blogini lukija kiinnitti huomiota siihen, miten israelilaiset ovat Sderotin kaupungin tuntumassa perustaneet elokuvakatsomon ja hurraavat siellä popcornia syöden, kun pommitukset osuvat Gazan rakennuksiin. Keskustelu lähti liikkeelle tanskalaisen Kristeligt Dagbladin Lähi-idän kirjeenvaihtajan Allan Sørensenin verkkopalvelu Twitteriin lataamasta kuvasta, jota oli viikonloppuun mennessä jaettu jo yli 12 000 kertaa.
Monet ihmiset eri maista ovat tuominneet israelilaisten käytöksen. Niin teen minäkin, jos ihmiset oikeasti iloitsevat naapurinsa kärsimyksistä. Yhtä lailla paheksuttavaa on se, että palestiinalaiset jakavat karkkeja ja makeita kakkuja kaduilla, sen jälkeen kun israelilaisia kuolee tai loukkaantuu arabien iskuissa. Näin tapahtui kesäkuussa, kun kolme israelilaisnuorta siepattiin ja murhattiin. Sen jälkeen israelilaiset äärikansalliset tekivät kostomurhan.
Tosin nykyinen tilanne ei kärjistynyt vain näistä murhista, sillä raketteja ammuttiin Israelin siviilikohteisiin jo viikkoja niitä ennen. Tärkeämpänä perustana oli Hamasin ja maltillisemman Fatahin hallitussopimus huhtikuussa.
+ + + +
En löytänyt netistä Sørensenin valokuvaan liittyviä haastatteluja, vaan lähinnä sosiaaliseen mediaan julkaisun jälkeen ilmestyneitä israelilaisten omia twiittauksia, joissa he pitävät tällaista ”sotakatsomoa” ihan luontevana juttuna. Korostan, että kyse on edelleen yksittäisistä lausumista, eikä laajasta asenteellisuudesta.
Vaikka en ihan äskettäin ole käynyt tuolla kuuluisalla kukkulalla, kokemusteni perusteella väitän, ettei Sderotin seudulla ole kyse suurimittaisesta ilottelusta toisten murheella, sodan tosi-tv:stä. Olin kukkulalla vuosien 2010 ja 2012 konfliktien aikana. Näköalapaikasta tuli maineikas, sillä 2010 Gazan sodan alussa Israelin hallitus ei myöntänyt toimittajille kulkulupia Gazaan. Perusteena oli toimittajien turvallisuus. Tämän vuoksi jopa satojen journalistien kolonnat parkkeerasivat kameroineen Hevoskukkulan rinteeseen ja laelle, josta on vajaat kaksi kilometriä Gazan rajalle. Nyppylän päältä saa näyttäviä kuvia pommituksista.
Gazan taistelut ovat toistuneet sykleinä vuodesta 2005 lähtien. Raketteja on ammuttu Israelin siviilikohteisiin kymmenen vuoden aikana yli 12 000. Sderotin asukkailla on aikaa 15 sekuntia vetäytyä pommisuojaan, kun hälytyssireeni soi. Erityisesti vanhusten ja lasten on mahdotonta ehtiä ajoissa suojaan. Protestina tälle vaaravyöhykkeen jatkuvalle jännitteelle, jotkut aikuiset saattavat valita vaihtoehdoksi olla avoimella kukkulalla lyhyen kantaman päässä rakettitulesta. Olen haastatellut Sderotin ja lähiseudun asukkaita tuolla paikalla. He eivät olleet fanaatikkoja tai hurranneet, vaan toivoivat, että Gazassa tulisi mahdollisimman vähän siviiliuhreja. He myös odottivat, että Israelin armeija eliminoi Hamasin rakettiuhan.
+ + + +
Länsimaissa on vaikea käsittää, miten syvässä on hamasilaisten kauna Israelia kohtaan. He opettavat lapsilleen vihaamisen taitoa, johon liittyy marttyyrius. Tällaisen opin syvällisesti omaksunut ei edes piittaa läheisen menetyksestä, sillä hänen ajattelussaan kuolema johtaa suoraan paratiisiin. Tällaisen kasvatuksen tuloksena ääri-islamistien riveissä on yhä runsaasti potentiaalisia itsemurhaiskijöitä.
Lähi-idän ongelmien pohdinnoissa tehdään länsimaissa usein suuri virhe trivialisoimalla monimutkaiset asiat. Jos haluaa konfliktin juurille, on hyvä lukea alueen historiaa Raamatun Aabrahamista nykypäivään. Sitä kautta toivottavasti useammille avautuu ongelman uskonnollinen luonne. Sitä ei voi sivuuttaa.
Uutisoinneissa vertaillaan Gazan sodan uhrilukuja. Gazalaisia kuolleita on noin 300, israelilaisia kaksi… Israelilla on tehokkaat aseet, mutta se ei selitä kaikkea, onhan Hamaskin tulittanut noin 1 500 rakettia vajaan kahden viikon aikana. Eivätkä ne ole pieniä ilotulitteita, jotka pitävät kovaa ääntä. Raketit saavat tuhoa ja kuolemaa aikaiseksi osuessaan kohteeseensa.
Israelilaisten yllättävän vähäiset kuolemantapaukset ja loukkaantumiset selittyvät osaksi hyvällä ohjuspuolustuksella sekä sillä, että asukkaat ovat ottaneet vakavasti viranomaisten ja armeijan ohjeet pommisuojien käytöstä.
