Häät paratiisissa

Kirkollisissa häissä luetaan, kuinka Jumala loi Aadamin ja Eevan toisilleen. Paratiisissa vietettiin häitä. Mutta, voidaanko tuo Aadamin ja Eevan suhde tosiaan nähdä avioliiton solmimisena? Viime blogissani käsittelin Tobitin kirjaa, Jeesuksen (Matt. 19) ja Paavalin opetuksia (Ef. 5), joissa kaikissa nähdään, että Aadamin ja Eevan yhtyminen toisiinsa kuvaa avioliiton solmimista.

Kun avioliiton perusta ja asetus löytyy jo luomiskertomuksesta, niin voimme nähdä, että miehen ja naisen avioliitolla on tiettyjä tunnuspiirteitä, jotka löytyvät heti Raamatun alkulehdiltä. Toisin kuin mikään eläin, ainoastaan nainen sopi miehelle kumppaniksi. Hän oli erilainen, mutta kuitenkin samanlainen. Vain tämä yhteys on hedelmällistä. Erilaiset täydentävät toisiaan. Vain naisen avulla miehestä voi tulla isä. Vain miehen avulla naisesta voi tulla äiti. Miehelle ja naiselle annetaan tehtäväksi hallita ja hoitaa koko maailmaa. He elävät yltäkylläisyyden ja nautinnon keskellä. ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät.” He ovat Jumalan kuvia. Muinaisen Lähi-idän hallitsijat tapasivat asettaa omia kuviaan ympäri valtakuntaansa, ja näiden kuvien ajateltiin edustavan heidän valtaansa. Niinpä, Jumalan kuvana mies ja nainen edustavat maan päällä Jumalan valtaa ja valtakuntaa.

Toisaalta, kun Aadam sai pojan, tuosta pojasta tuli ”hänen kaltaisensa, hänen kuvansa” (1. Moos. 5:3). Kuvana oleminen tarkoittaa siis myös perhesuhdetta. Lapsi on vanhempiensa kuva. Niinpä Jumalan kuvana Aadam ja Eeva ovat myös Jumalan lapsia. Lapsen asemaan voi päästä joko biologisesti tai adoption kautta. Ihminen on nimenomaan adoptoitu Jumalan kuvaksi – Aadam ja Eeva eivät ole jumalia. Perhesuhde taas edellyttää liittoa. Eli Jumala on adoptoinut Aadamin ja Eevan lapsikseen, ja näin solminut heidän kanssaan liiton. Ottanut heidät liittoon itsensä kanssa. On tärkeä huomata, että Jumala luo ihmisen kuudentena päivänä, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, ja kutsui ihmisen lepäämään kanssaan. Raamatun myöhemmässä kerronnassa paljastuu, että sapatti, tuo seitsemäs päivä, on juuri liiton merkki (Hes. 20:20).

Joka tapauksessa Aadamin ja Eevan suhde tulee myös nähdä liiton kautta. He eivät elä missään avoliitossa, vaan he todella solmivat keskenään liiton. Tuolloin seitsemäntenä päivänä Aadam herää syvästä unestaan ja kohtaa ensimmäistä kertaa elämässään naisen, morsiamensa. Haltioissaan hän runoilee näin; ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.” Raamatun tutkijat korostavat, että tuo ilmaus ”liha minun lihastani” kuluu liiton solmimisesta tuttuun kielenkäyttöön. Esimerkiksi kaikki Israelin heimot halusivat astua liittoon Daavidin kanssa, ottaa hänet kuninkaakseen, niinpä he sanoivat hänelle näin: ”Katso, me olemme sinun luutasi ja lihaasi.” (2. Sam. 5:1.) Aadamin lause on julistus, että hän ja Eeva kuuluvat nyt samaan perheeseen, he ovat sukulaisia. Heti tämän jälkeen todetaan, että niinpä ”mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24.)

Professorit Brant Pitre ja John Bergsma kirjoittavat osuvasti luomiskertomuksen huipennuksesta: ”Seitsemännestä päivästä, tai sapattipäivästä, muodostuu huippuhetki, johon luomiskertomus kulminoituu. Pyhässä hetkessä (sapatti, liiton merkki), pyhässä paikassa (Eeden), papillinen mies (Aadam) vahvistaa pyhän liiton, avioliiton, morsiamensa (Eevan) kanssa. Niinpä tässä luomisen huipennuksessa tulevat toisiaan lähelle liiton, vihkimisen ja liturgian teemat.”

Yhtä kaikki luomiskertomus sisältää valtavan perustavanlaatuisia vastauksia kysymyksiin, kuten; mikä on ihminen, mikä on ihmisen elämän tarkoitus ja tehtävä, ja mikä on avioliitto. Millainen oli Jumalan alkuperäinen suunnitelma miehen ja naisen liitosta – niin kuin Jeesus asian ilmaisi, Matt. 19:4, 8.