Halloween – viatonta hupia vai pimeyden ovi?

Halloween-teema on vallannut kaupat. Onko Halloweeen vain harmitonta leikkiä vai kätkeytyykö siihen muutakin. Laukaalainen toimittaja ja tietokirjailija Petri Tuunainen arvioi ilmiötä Seurakuntalaisen Vieraskynä-palstalla.

Halloween-juhla on täällä taas, eikä siltä ole voinut välttyä; kurpitsat ja pääkallot irvistelevät yhä häijymmin jo heti kauppojen ovilla.  Nämä oranssit harvahampaat ovat löytäneet tiensä jo grillimakkarapaketteihin, suklaalevyihin ja vaikka minne, ettei ole edes mahdollista välttyä näkemästä niiden kaupallista voittokulkua. Pian myös sosiaalinen media täyttyy toinen toistaan kammottavammista maskeerauksista, kun nämä pimeyden viittoihin verhoutuneet hahmot valtaavat yhtä lailla virtuaalisenkin tilan.

Vielä lapsena ajatus halloweenista oli minustakin jännittävä ja eksoottinen. Kouluaikoina olisi tuntunut varmasti mukavalta kulkea ovelta ovelle pukeutuneena aaveeksi tai hirviöksi vaatimassa makeisia tai uhkailemalla kepposella – aivan kuten trullit pääsiäisenä. Ensimmäisen kerran sain tietoisuuden tähän juhlaan Aku Ankka-lehden kautta: siinä veljenpojat kiersivät naapurustoa ”karkki tai kepponen” hokemaa ladellen. Sitten tulin tietoiseksi, että Amerikassa todella vietetään tällaista juhlaa. Silloin tuntui suorastaan epäreilulta, ettei meillä ollut samanlaista juhlaa.

Nyt, aikuisena ja uskovaisena katselen tätä touhua kristillisten silmälasien läpi huomattavasti kriittisemmin. Se, mikä joskus vaikutti jännittävältä ja ainutlaatuiselta, tuntuu nykyisin pelkältä markkinakoneiston pyöritykseltä. Se, mikä tämän osalta oli näkyvintä Amerikan kulttuurissa, on nyt levinnyt ympäri maailman. Halloweenin juurienhan sanotaan pohjautuvaan vanhaan kelttien sadonkorjuujuhlaan ja uskomuksiin, kuinka maan siirtyessä talvilepoon raja tuonpuoleisen ja tämänpuoleisen välillä ohenee. Todellisuudessa halloween-kulttuuri pohjautuu kuitenkin ensisijaisesti saatananpalvontaan, mustaan magiaan ja okkultismiin.

Se, mikä näyttää lapselliselta hupailulta, onkin todellisuudessa ovi, jonka kautta pimeys astuu elämäämme huomaamatta.

Halloween saattaa tuntua ensi ajatuksella viattomalta ja hauskalta, ja monet yrittävätkin perustella sen kuulumista osaksi jo meidänkin kulttuuria. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Entisen brasilialaisen satanistin Bispo Willians Santanan mukaan halloween ei ole viaton juhla, vaan pimeyteen kietoutunut rituaali. Esimerkiksi Brasiliassa tuota juhlaa kutsutaan suoraan noitien päiväksi, jolloin siellä myös katoaa tavallista enemmän lapsia. TV7:lla esitetyssä ohjelmassa Herätyksen läpimurto Bispo Willians varoittaa vanhempia näistä Halloween-tavoista viitaten myös Anton LaVeyn eli Saatananpalvojien seurakunnan perustajan sanoihin: ”Olemme iloisia siitä, että kristilliset vanhemmat sallivat lastensa palvoa Saatanaa ainakin yhtenä yönä vuodessa.”

Santanan todistus herättää kysymyksiä siitä, mitä todellisuudessa tämän viattomalta tuntuvan ”leikin” varjolla juhlitaan? Onko kyseessä vain harmiton leikki, vai avaako se ovea synkemmille voimille, jotka pyrkivät sumentamaan ihmisten käsityksen hengellisestä todellisuudesta? Erityisesti aikuiset ja usein naiset käyttävät valtavasti aikaa ja vaivaa muuntautuakseen noidiksi tai demoneiksi. Tuskin monikaan heistä pysähtyy miettimään, mitä hän todellisuudessa symboloi. Santana vakuuttaa edellä mainitussa tv-ohjelmassa, kuinka ihminen, joka laittaa ylleen noitaa tai demonia esittävän naamiaisasun, ilmaisee näin olevansa paholaisen poika tai tytär ja kuuluvansa Pimeyden valtakuntaan. Paholainen osaa naamioida julmuutensa viattoman leikillisyyden verhoon, ja halloween on esimerkki tästä petoksesta. Se, mikä näyttää lapselliselta hupailulta, onkin todellisuudessa ovi, jonka kautta pimeys astuu elämäämme huomaamatta. Kaikki yritetään saada näyttämään lapselliselta leikiltä, ettei ihmiset alkaisi kauhistella sitä. Kun ihminen luulee juhlivansa viattomasti halloweenia, hän palvoo samalla Luciferia ja demonisia olentoja. Surullisinta on, että tähän harhaan vedetään mukaan viattomat lapset, jotka eivät voi ymmärtää kaiken taustalla piileviä vaaroja.

Halloween tuntuu rantautuneen Suomeen jäädäkseen, vaikka todellisuudessa sillä ei ole mitään kytköstä suomalaiseen kulttuuriin – se on täysin päälle liimattu amerikkalainen tuontituote. Kun vanhemmat antavat lastensa osallistua tähän juhlaan, he osallistuvat myös suomalaisen kulttuurin köyhdyttämiseen antaen tilaa amerikkalaiselle viihteelle, joka samalla sumentaa hengellistä näkökykyä ja hämärtää todellisuuden ja fantasian rajoja. Kaikista korneinta, että halloweenia vietetään samoihin aikoihin kuin meidän perinteistä kristillistä pyhäinpäiväämme. Halloween on myös pureutunut kuin tilauksesta tarjoamaan kouluihin ja päiväkoteihin uskontovapaan kausijuhlan, jonka yhteydessä ei tarvitse pohdiskella perinteisen virsilaulun ja uskonnollisen sanoman sopivuudesta juhliin.

Henkimaailma ei ole mitään satua tai harmiton leikki, vaan todellinen ja vakava asia.

Muistan lukeneeni tapauksesta, kuinka suomalaisessa päiväkodissa lapset olivat kokeneet ahdistavana, kun heille tarjoiltiin napostelupöydässä ”katkenneita sormia” nakin paloina ja ”verta” punaisen mehun muodossa. Tämä ilmiö on saattanut hiipiä jopa sisälle seurakuntiin, mikä on erityisen huolestuttavaa. Tätä sain todistaa omin silmin muutama vuosi itsekin joulun alla Haminan kirkossa, kun joulumyyjäisissä alttarilla myytiin Paholaisen hilloa. Tällä tavalla paholainen osaa houkutella meitä uskomaan, ettei halloweenissa ole mitään vakavaa – että se on vain osa kulttuuriperintöä. Kuitenkin totuus on, että joka kerta kun annamme tälle pimeydelle sijaa, kutsumme samalla demoneita tervetulleiksi opastamaan lapsiakin väärille poluille. Henkimaailma ei ole mitään satua tai harmiton leikki, vaan todellinen ja vakava asia. Ovien avaaminen sille voi johtaa vaaroihin, joita emme edes osaa kuvitella. Jos vanhemmat juhlistavat halloweenia ja antavat lastensa juhlia sitä, voivat viattomat lapset näin jäädä paholaisen vangeiksi. Elämme todella pahaa aikaa, kun ovia henkimaailmaan näin availlaan.

Halloweenin ainoa mahdollinen positiivinen puoli on se, että se voi herättää ajatuksia kuolemasta ja sen todellisuudesta. Lapset voivat kysyä vaikeita kysymyksiä ja tässä vanhemmilla on mahdollisuus vastata rehellisesti ja viisaasti antamalla heille toivottavasti oikeita Raamattuun pohjautuvia vastauksia. Ehkä tässä yhteydessä on mahdollista muistella esimerkiksi niitä ihmisiä, jotka ovat jo kuolleet ja päässeet parhaassa tapauksessa taivaan kotiin. Toivottavasti tämä herättäisi ajatuksia myös niissä uskosta osattomissa ihmisissä, jotka tuntuvat uskovan, että kaikille käy kuoleman jälkeen joka tapauksessa kuoltuaan hyvin. Parasta olisi, jos näiden keskustelujen kautta olisi mahdollista puhua siitä toivosta, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa – siitä, että kuolema ei ole suinkaan kaiken loppu, vaan Jeesuksen työ antaa meille lohdun ja toivon ikuisesta elämästä. Niille, jotka elävät Kristuksessa, halloween tarjoaa mahdollisuuden keskustella pelastussuunnitelmasta ja kuoleman ylittämisestä Jeesuksen kautta – siitä todellisesta turvasta, joka kantaa elämän ja kuoleman rajojen yli iankaikkiselle tielle.

Petri Tuunainen

Kirjoittaja on laukaalainen toimittaja ja tietokirjailija.