Kirjoittanut
Hiukseni harottavat ja väri karkaa päästä. Ihohuokoset huutavat hoitoa, kivikovat lihakset käsittelyä. Vuodenaika vaihtuu, sohvatyynyt voisi vaihtaa sopimaan sesonkiin. Matkakuume kohoaa vaarallisen korkeaksi. Kulttuuria ja kulinarismia kaupunkilomalla vai aurinkoenergiaa aavan meren tuolta puolen? Uusi käsilaukku ei ole vain hankinta, se on sijoitus. Ravintolasta vaan saa niin paljon parempaa ruokaa kuin kotona. Minä haluan, minulla on oikeus siihen!
Haluimpulssi on helppo hiljentää, kun on rahaa. Rahalla saa, ja paljon saakin.
Kiinnostaako Jumalaa se, miten käytän rahani? Kuuluuko Hänelle kymmenys, enemmän vai ei mitään – eikös kaikki ole Hänen lahjaansa, miksi Hän haluaa siitä osan takaisin? Tiedän, että Hän haluaisi minun jakavan omastani oikeudenmukaisesti. Minä en tiedä ketään, joka tekisi niin, vaikka tiedän monia, jotka auttavat ja lahjoittavat. Miten se kuitenkaan voisi olla oikeudenmukaista, että minä annan ylimääräisestäni toisen todelliseen tarpeeseen?
Mitä Hän ajattelee katsoessaan minua kasvohoidossa, kun Hän samalla katseella näkee jonkun minulle kasvottoman kuolevan nälkään? Mikä oikeus minulla on nauttia elämästä, kun joku toinen, joka on ihan yhtä paljon Jumalan lapsi kuin minäkin, kerää ruokansa roskiksista koko elämänsä ajan?
Tämä on ristiriita, jonka kanssa en ole löytänyt rauhaa. Onkohan Jumala?
