Avoin suhde, vapaa suhde, monisuhde, polysuhde vai tavallinen kahden ihmisen vain toisiinsa sitoutunut parisuhde. Nyt on mistä valita.
Viime viikkoina olen törmännyt toistuvasti käsitteeseen avoin suhde. Aiheesta on julkaistu artikkeleita ja kirjoja. Teema vilahtaa niin tv-sarjoissa kuin elokuvissakin. Avoimessa suhteessa parisuhteen molemmat osapuolet sopivat suhteen avaamisesta myös muille osapuolille. Avoimessa parisuhteessa sallitaan suhteen ulkopuoliset kumppanit ja seksisuhteet.
Ministeri ja entinen kokoomus-vaikuttaja Ilkka Suominen kertoi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen haastattelussa yllättyneensä, kun hänelle selvisi tyttärensä vapaa suhde tämän kirjoittamasta kirjasta.
”Luettuani romaanin olin ällistynyt. Ei minun aikanani ajateltu, että avioliitossa olisi oikeus seksuaaliseen vapauteen muiden kanssa. Sukupolveni on kasvatettu tiukkaan yksiavioisuuteen ja seksuaaliseen puriteettiin”, Suominen toteaa haastattelussa.
Toimittaja-tietokirjailija Paula Tiessalo on kirjoittanut yhdessä Aune Karhumäen kanssa kirjan Parisuhdepäivitys, joka kertoo vaihtoehtoisista parisuhdemalleista.
Helsingin Sanomien haastattelussa Tiessalo kertoo ehdottaneensa puolisolleen kymmenen vuotta sitten, että he avaisivat suhteensa ulkopuolisille. Puoliso suostui. Yhdessä he sopivat avoimen suhteen pelisäännöt.
“Rakkaus ja seksi on Tiessalon mukaan hyvä erottaa toisistaan. Puoliso voi olla täydellinen elämänkumppani, mutta seksuaalisesti kiinnostunut eri asioista. Hänen mielestään on outoa, ettei haluista voisi puhua ääneen ja sanoa suoraan, jos tekee mieli seksiä ystävänkin kanssa.”
Polyamorisia suhteita ymmärtävää ajattelua löytyy myös kirkon työntekijöiden keskuudesta. “Olen havainnut, että onnistuneesti polyamorisessa suhteessa elävät ovat poikkeuksellisen ajattelevia, avoimia ja rehellisiä sekä taitavia keskustelemaan tunteistaan. Polyamoria ei sovi joka jaanalle ja jampalle, mutta jotkut elävät niin tyytyväisinä. Kun kyse on tasaveroisten aikuisten neuvottelemasta suhteesta, niin mikä ettei”, Espoon seurakuntien perheneuvoja Iiris Koskinen toteaa Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa.
Ajatus avoimesta suhteesta tai seksin ja rakkauden erottamisesta toisistaan on kristilliselle ihmis- ja parisuhdekäsitykselle vieras. Raamatun alkulehdillä parisuhde on määritelty kahden ihmisen väliseksi.
Uudessa testamentissa Jeesus vahvisti avioliiton kahden ihmisen, miehen ja naisen, väliseksi sitoutuneeksi suhteeksi.
Kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa vallitsevana normina on ollut kahden ihmisen, naisen ja miehen, välinen avioliitto. Käsitykseni mukaan kahden ihmisen perusyksikkö on jo luomisessa kirjattu ihmisen DNAhan. Vaistomaisesti ihminen vieroksuu muita parisuhdemalleja ja tuntee syyllisyyttä esimerkiksi puolisonsa pettämisestä.
Miltä mahtaa tuntua nuoresta ihmisestä, jonka kihlattu tai pitkäaikainen kumppani ilmoittaa eräänä päivänä, että haluaakin elää polyamorisessa suhteessa. Toinen on tyrmistynyt ja tuntee varmasti itsensä petetyksi. Hän kaipaa sitoutumista, eikä ole valmis jakamaan kumppaniaan muiden kanssa. Pariskunta eroaa. Samalla hajoaa unelma yhteisestä tulevaisuudesta ja perheestä.
Parisuhteeseen liittyvät arvot eivät enää pohjaudu Raamattuun ja kristilliseen ihmiskuvaan niin kuin oli yhtenäiskulttuurin aikana. Moniarvoisessa ja sekulaarissa maailmassa jokainen poimii ne arvot, jotka hänelle sopivat ja elää niiden mukaan.
Vaikka yhteiskunnassa on voimakas suhteellisuuden vaatimus, se ei tarkoita, ettei olisi absoluuttista totuutta. Relativismi sanoo, että kaikki on suhteellista. Silti uskon, että on olemassa totuus – myös siinä millaisessa suhteessa elämisestä koituu eniten hyvinvointia itselle, läheisille ja yhteiskunnalle. Uskon, että kahden ihmisen välinen sitoutunut suhde on ihmiselle paras.
Kristillisen kirkon taustalla on vakaumus, joka perustuu syviin uskomuksiin. Se on vakuuttuneisuutta siitä, että on olemassa totuus, jonka varaan laskemme elämämme. Ilman vakaumusta yhteisön tai ihmisen olemus muuttuu.
Kristillisen vakaumuksen mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen sitoutunut suhde. Syvin onni löytyy sitoutumisesta.
Jälkikristillistä ja sekulaaria aikaa kuvaa yksilön onnellisuuden maksimointi. Parisuhderintamalla se tarkoittaa esimerkiksi avointa suhdetta, jossa halutaan sekä sitoutunut pitkä parisuhde että jännitystä ja seikkailua lyhyistä suhteista.
En usko, että parisuhteen avaaminen ulkopuolisille tuo onnea tai hyvinvointia pitkällä tähtäimellä. En usko, että se täyttää ihmisen kaipausta hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisesta. En usko, että se kannustaa paljastamaan sieluaan toisen edessä. En usko, että ihmisen turvallisuuden tarve täyttyy avoimessa suhteessa.