Kirjoittanut
Kirjoittaja on muusikko ja toimittaja, jota kuullaan Radio Deissä Päivän blogistina.Itse katselen kevääntuloa toista kertaa järvimaisemassa, paluumuuttoaan tekeviä vesilintuja seuraten. Jo useamman päivän ajan joutsenpari on kaarrellut kaulaansa kurottaen Pusulanjärven rannassa. Ne ovat ilmiselvästi tarkastamassa, milloin ranta olisi riittävän sula aloilleen asettumiseen. On luultavasti enää vain päivien kysymys, milloin jo viime vuodelta tutut naapurini kotiutuvat rantalaineisiin.
Viime keväänä seurasin mielenkiinnolla joutsenten elämää. Lähirannassa viihtyi joutsenparin lisäksi yksinäinen joutsen, jonka tarina mietitytti. Minulle kerrottiin, että kysymyksessä oli joko nuori joutsen, joka ei ollut vielä löytänyt paria tai vaihtoehtoisesti joutsen, jonka puoliso oli kuollut. Sen sijaan kysymyksessä ei voinut olla parisuhteessa elävä joutsen, sillä joutsenet eivät koskaan jätä pariaan. Kun ne ovat parinsa löytäneet, ne pysyvät yhdessä loppuelämänsä. Joutsenet ovat yksiavioisia lintuja, jotka etsivät uuden elämäntoverin vain leskeksi jäätyään.
Poikkeuksiakin tosin on ollut. Helsingin Sanomat siteerasi taannoin BBC:n uutista äärimmäisen harvinaisesta tapauksesta. Britteinsaarilla sijaitsevalta lintujärveltä oli yllättäen löytynyt eronnut joutsenpari. Tutkijoilla oli tiedot peräti 4000 joutsenesta neljän vuosikymmenen ajalta ja nyt eteen tullut joutsenten ero oli historian toinen.
Ero tuli ilmi, kun Sarindi-niminen urosjoutsen palasi Siperiasta mukanaan uusi naarasjoutsen. Aluksi oletettiin, että Sarindin puoliso Saruni olisi kuollut, mutta olettamus osoittautui vääräksi, kun hetken päästä Siperiasta palasi myös Saruni uuden kumppanin kanssa. Tarkkailtuaan joutsenia, tutkijat tulivat siihen tulokseen, että pariskunta oli todellakin eronnut ja kumpikin oli löytänyt uuden rakkauden. Mutta mikä oli saanut joutsenparin eroamaan? Syyksi eroon tutkijat arvelivat sitä, etteivät Sarindi ja Saruni ollet saaneet yhteisiä joutsenlapsia. Tätä olettamusta ei luonnollisestikaan voitu varmuudella todistaa. Sen sijaan yksityiskohtana uutisessa mainitaan, että vaikka Sarindi ja Saruni asuivat jatkossakin samalla pienellä järvellä, he eivät enää tervehtineet toisiaan.
No, kaksi joutseneroa neljänkymmenen vuoden aikana ei varmastikaan vielä horjuta joutsenten kunniakasta mainetta luomakunnan pariuskollisimpana lajina, josta laulussakin lauletaan: ”…Oi oppi ottakaatte joutsenista…”
Joutsenten oppia miettiessäni olen muistellut paria hyvää ohjetta, jotka edesmenneen puolisoni kanssa omalle parisuhdematkallemme saimme. Ensimmäisen neuvon antoi äitini häittemme edellä. Hän kehotti meitä aika ajoin ja varsinkin kriisien yllättäessä palaamaan yhdessä alkuun, rakastumisen hetkiin ja muistelemaan niitä. Toisen neuvon antoi parisuhdetyötä tehnyt ystävä, jonka ohjeena oli, että kysyisimme silloin tällöin itseltämme: ”Haluatko olla oikeassa vai avioliitossa?”
Hyviä neuvoja kumpikin. Rakastumisen alkuhuuman tunnetiloihin on hyvä palata, vuosienkin päästä. Ja oikeassa olemisen tarvetta on syytä jokaisen silloin tällöin tarkistaa – olipa sitten kysymys parisuhteesta tai vaikkapa totuuden torvia yli äyräiden tulvivista kirkollisista keskustelufoorumeista. Jos haluamme rakentaa sitoutunutta yhteyttä toisiimme, on pystyttävä antamaan periksi oikeassa olemisen pakosta. Joutsenet kenties osaavat tämän ihan luonnostaan.
