Kirjoittanut
Michel Foucault (1926-1984) on kaikkien aikojen eniten siteerattu akateemikko Google Scholarin mukaan. Hänen ajattelussaan ja elämässään kiteytyivät seksuaalisen vapauden aatteen ydinajatukset. Kolmiosaisessa kirjasarjassaan Seksuaalisuuden historia Foucault analysoi aikamme seksuaalisuutta.
Samalla hän teki omasta elämästään seksuaalisen kokeilun, jossa hän etsi maksimaalisen seksuaalisen nautinnon mahdollisuuksia. Hän hylkäsi naisen ja miehen puolisouskollisen avioliiton ihanteen ja toteutti tietoisesti seksuaalisuuttaan välittämättä perinteisestä seksuaalimoraalista. Näin tehdessään hän kuitenkin joutui törmäyskurssille todellisuuden kanssa tavalla, joka lopulta tuhosi hänen elämänsä.
Nimettömyyden teema
Nimettömyys oli Foucaultin elämän keskeinen teema. Hän ei halunnut määritellä itseään eikä sitoutua mihinkään tiettyyn identiteettiin. Hän yllätti jatkuvasti ihmiset omaksumalla aina uuden ja yllättävän identiteetin. Samaa nimettömyyden teemaa hän toteutti myös seksuaalielämässään. Vaikka hänellä oli pysyvä elämänkumppani, hän antautui irrallisiin seksuaalisuhteisiin täysin tietoisena niihin liittyvistä vaaroista. Niinpä hän olikin 57-vuoden ikäisenä ensimmäisiä AIDS:iin kuolleita.
Yksi Foucaultin ajatuksen kulmakivistä oli, ettei ihmisiä voida objektiivisesti kategorisoida erilaisia identiteettejä omaaviksi yksilöiksi. Tällä perusteella hän kyseenalaisti sen mm. sen eron, mikä yhteiskunnassa tehdään aikuisten ja lasten välillä.
Pyrkimys poistaa seksuaaliset suojaikärajat
Steve Sailer kirjoittaa: ”Yksi Foucaultin tavoitteista oli vapauttaa lapset harrastamaan seksiä aikuisten miesten kanssa. Ranskassa vuonna 1977 seksuaalinen suojaikäraja oli vain 15 vuotta, mutta siitä huolimatta Foucault allekirjoitti vetoomuksen pedofilian laillistamisesta yhdessä Jean-Paul Sartren, Simone de Beauvoirin ja Jacques Derridan kanssa.”
Vuonna 1978 Foucault antoi radiohaastattelun, jossa hän kannatti suojaikärajojen poistamista Ranskassa. Foucault väittää, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisoiminen on vain äskettäin tehty sosiaalinen konstruktio, ja että se voidaan siksi purkaa:
”Tämä säännös ei ole ollenkaan niin vanha, sillä vuoden 1810 rikoslaki sanoo vain vähän seksuaalisuudesta ja seksuaalisuus ei kuulu asioihin, joihin lainsäädännöllä tulisi puuttua…”
Foucault jatkaa kysymyksellä: Kuinka tiedämme, ettei lapsi halua tulla seksuaalisesti hyväksikäytetyksi?
”On mahdollista, että lapsi on oman seksuaalisuutensa mukaisesti halunnut aikuista, hän on saattanut jopa tehdä aloitteen. Voimme jopa hyväksyä ajatuksen, että hän vietteli aikuisen.”
Ja onko yleensä mahdollista sanoa, kuka on lapsi?
”Joka tapauksessa lainsäädännön asettama ikäraja ei ole kovinkaan mielekäs.”
Ohjaako halu ajattelua?
Tältä pohjalta Steve Sailer kysyy: “Kuinka suuri osa Foucaultin laajakantoisesta älyllisestä pyrkimyksestä vastustaa ihmisten kategorisoimista erillisistä identiteeteistä koostuviksi yksilöiksi on vain yritystä murentaa lainsäädännön kategoria, jonka mukaan lapset ovat liian nuoria suostuakseen seksuaalisiin suhteisiin? Keksikö Foucault ideansa ensin ja vasta sitten huomasi logiikkansa todistavan, että hänen olisi laillista harrastaa seksiä poikien kanssa? Vai halusiko hän ensin harrastaa seksiä poikien kanssa ja sitten vasta keksi laajakantoisen teoreettisen järjestelmänsä, joka oikeuttaisi sen?”
Foucault itse sanoi kerran:
”Eräässä mielessä olen koko elämäni pyrkinyt tekemään älyllisiä asioita, jotka vetäisivät puoleensa kauniita poikia.”
Seksuaalisuuden persoonallisen luonteen kadottaminen
Etsiessään seksuaalista vapautta ilman yksiavioisen ja puolisouskollisen avioliiton asettamaa normatiivista kehikkoa, Foucault vähitellen kadotti tajun seksuaalisuhteen syvästi persoonallisesta luonteesta. Puolustaessaan ihmisen vapautta solmia vaihtelevia seksuaalisuhteita ilman moraalisia rajoituksia, hän ajautui suosimaan seksuaalisuhteita, joissa osapuolet jäävät toisilleen tuntemattomiksi, nimettömiksi ja kasvottomiksi.
Elämänsä viimeisinä vuosina kirjoittamassaan Seksuaalisuuden historiassa Foucault on jo joutunut kasvokkain seksuaalisen vapauden seurausten kanssa: hän kamppailee AIDS:in tuottamien vakavien sairauksien kanssa ja aavistelee pian kuolevansa. Niinpä Foucault alkaa kirjoituksissaan tehdä enemmän oikeutta tosiasioille ja turvautuu vähemmän Sartrelta ja kommunistisesta manifestista lainattuihin utopistisiin mielikuviin seksuaalisesta vapaudesta. Tähän vaikuttaa myös se, että hänen käyttämänsä antiikin ja kristinuskon lähteet eivät tarkastele seksuaalisuutta ensisijaisesti nautinnon näkökulmasta, joten Foucault joutuu ottamaan huomioon myös laajemman moraalisen näkökulman, erityisesti naisten ja lasten oikeudet.
Törmäyskurssi todellisuuden kanssa
Vuonna 1984 Foucault valitteli useita kuukausia pahaa ”flunssaa”. Hän yski jatkuvasti ja kärsi pahasta päänsärystä. ”Olen kuin sumussa”, hän sanoi. Hän kärsi jatkuvasta huimauksesta ja ahdistavasta väsymyksestä. Kesäkuun 2. päivänä 1984 Foucault pyörtyi asunnossaan. Hänet kuljetettiin sairaalaan. Tutkimukset paljastivat märkiviä pesäkkeitä aivoissa. Antibioottihoidoilla oli aluksi suotuisa vaikutus, mutta äkillinen heikentyminen esti tehokkaan hoidon ja Foucault kuoli kesäkuun 25. päivänä kello 13.15.
Foucaultin elämä on konkreettinen esimerkki siitä, että avioliiton rajoja rikkova seksuaalisuus köyhdyttää seksuaalista kokemusta ja uhkaa ihmisen hyvinvointia. Foucault halusi tehdä elämänsä ja ajattelunsa seksuaaliseksi kokeiluksi. Hänen kokeilunsa kuitenkin todisti päinvastaista kuin mitä hän kirjoituksissaan puolusti: avioliitosta erotettu seksuaalisuus menettää merkitystään, pinnallistaa kokemusta ja voi lopulta tuhota ihmisen.
Lähteet
Puolimatka, Tapio (2018) Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret. KKJMK
Sailer, Steve (2019) Piiska kädessä. https://sarastuslehti.com/2019/09/26/piiska-kadessa/?fbclid=IwAR0dmLBG3ZMmptfnomSvC1LYfDc7VOYgcZToOn_uXrL27VrFh50hUnrSkA4
