Kirjoittanut
FT Eila Murphy tutkii Aasian mediakenttää ja kristillisten mediasisältöjen käyttäjiä. Hän on Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) projektityöntekijä.Vajaat yhdeksän vuotta sitten Delhissä joukkoraiskattiin ja murhattiin 23-vuotias nuori keskiluokkainen, fysioterapiaa opiskellut nainen, kun hän tuli elokuvista yhdessä insinööripoikaystävänsä kanssa. Tapahtuma sai sen verran mediahuomiota ja aiheutti protesteja, että asioiden uskottiin muuttuvan. Ainakin hitaasti.
Viime sunnuntaina Delhissä raiskattiin ja murhattiin 9-vuotias, tällä kertaa daliteihin kuuluva tyttö. Dalitit eli ”koskemattomat” ovat kastittomia. Heitä on Intiassa kaikkiaan reilut 200 miljoonaa, eli joka kuudes intialainen kuuluu daliteihin. Tilastoista on vaikea löytää tietoja, onko raiskauksia enemmän dalitien kuin kasteihin kuuluvien keskuudessa.
The Economist -lehden mukaan vuodesta 2011 vuoteen 2016 daliteja vastaan tehtyjen murhien määrä on pysynyt suurin piirtein samana. Sen sijaan raiskausten määrä on lähes kaksinkertaistunut. Intian hallitus on tilastoinut raiskauksia ikäryhmittäin. Surullisinta ikäjakaumassa on se, että vuonna 2018 raiskauksista 28 prosenttia kohdistui alaikäisiin ja 3 prosenttia alle 12-vuotiaisiin.
Raiskauksien vähentämisessä eivät auta Intian elokuva- ja musiikkiteollisuuden antamat mielikuvat machomiehistä tai lehdistön puhe ”Eevan kiusaamisesta” (Eve-teasing), kun tarkoitetaan seksuaalista häirintää. Uhrien omaiset kokevat häpeää tapahtumasta, olkoon se sitten raiskaus, happohyökkäys tai naisen laittaminen tyhjään kaivoon, joten he eivät halua tuoda tekijöitä vastaamaan teoistaan.
Journalistit eivät mielellään uutisoi raiskauksista huonojen seurausten vuoksi. Esimerkiksi keralalainen Siddique Kappan vangittiin lokakuussa 2020 kun hän oli matkalla tekemään juttua dalit-naisen joukkoraiskauksesta ja -murhasta Uttar Pradeshissa. Kappan vapautettiin syytteistä vasta kuusi kuukautta myöhemmin. Lue uutinen.
Dalitien parantunut asema
Yleisellä tasolla dalitien asema on parantunut sitten 1970-luvun, jolloin korostettiin etäisyyden pitämistä daliteihin, jotteivat nämä saastuta. Mutta vielä esimerkiksi 2010-luvun Gujaratissa dalitit eivät saaneet käyttää yleisiä kaivoja tai käydä hindutemppeleissä.
Intialaiset eivät muutu yhdessä yössä vaan vaiheittain. Aluksi ei kiinnitetä huomiota siihen, kuka on dalit. Seuraavaksi ei välitetä siitä, onko henkilö dalit vai ei, ja lopulta unohdetaan koko koskemattomuus. ”Nyt ehkä olemme ensimmäisen ja toisen vaiheen puolivälissä”, toteaa Devesh Kapur, Pennsylvanian yliopiston ekonomisti.
Mutta entä raiskaukset? Kristilliset järjestöt Intiassa auttavat niitä, jotka ovat raiskausten uhreja. Kristilliset mediajärjestöt painottavat uskollisuutta avioelämässä sekä välittävät sanomaa jokaisen ihmiset tasa-arvosta Jumalan luomana ja rakastamana.
Pitkän aikajakson tilastot kertovat, että erityisesti daliteja on kääntynyt paljon kristinuskoon. Ei liene vaikea arvata, miksi.
