Kirjoittanut
Kirjoittaja on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, joka toimii Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtajana, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtajana sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteerinä.Juutalaista pääsiäistä vietetään israelilaisten Egyptistä vapautumisen muistoksi. Israelin kansa oli ollut faaraoiden orjina 400 vuotta, minkä jälkeen Jumalan Abrahamille antama lupaus (1 Moos 15:13-16) toteutui Mooseksen johdolla noin vuonna 1300 eKr.
Raamattu kuvaa kaksi muutakin exodusta, eli kuningas Kyyroksen mahdollistaman juutalaisten paluun Babylonian vankeudesta Israelin maahan ja Jerusalemin toisen temppelin rakentamisen n. vuonna 515 eKr. (2 Aik. 36:22-23, Esra 1:1-4). Kolmas exodus, josta Raamattu kertoo, on juutalaisen kansan paluu omaan maahansa, josta heitä ei enää viedä pois. Profeetta ennustaa tämän paluun mm. Aamoksen kirjassa 9:14-15:
Minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen hävitetyt kaupunkinsa ja asettuvat niihin asumaan. He istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden viinin. He istuttavat puutarhoja ja nauttivat niiden hedelmän. Minä istutan heidät maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.
Jos Mooses oli pääosassa ensimmäisessä exoduksessa, Kyyros toisessa, niin tästä kolmannesta vastasi Yhdysvaltojen 33. presidentti Harry S. Truman, joka astui virkaansa tasan 75 vuotta sitten, 12.4.1945. Tuo päivä oli käänteentekevä niin Trumanille kuin juutalaiselle kansallekin, ja siitä alkoi prosessi, joka vapautti juutalaiset lähes 2000 vuoden maanpakolaisuudesta ja Natsi-Saksan orjuudesta ja toteutti profeetta Aamoksen ennustuksen juutalaisten pysyvästä asettumisesta Israelin maahan.
Tähän Jumalan lupaukseen liittyy eräs Raamatun mielenkiintoisimmista jakeista (Jer. 32:41), mikä on itse asiassa ainut kohta koko Raamatun kaanonissa, kun Jumala kertoo tekevänsä jotakin ”koko sydämestään”:
Minä iloitsen tehdessäni heille hyvää. Minä istutan heidät pysyvästi tähän maahan, sen minä teen koko sydämestäni.
Moderni exodus käynnistyy
Huhtikuun 12. päivä 1945 oli Harry S. Trumanille käänteentekevä ja muutti hänen elämänsä pysyvästi. Varapresidenttinä hän oli johtamassa puhetta senaatissa ja sai istunnon jälkeen puhelun Rooseveltin avustajalta Steve Earlyltä, joka pyysi Trumania saapumaan välittömästi Valkoiseen taloon. Hänet ohjattiin rouva Eleanor Rooseveltin huoneeseen Valkoisen talon toiseen kerrokseen. Päiväkirjaansa Truman kirjoitti näin:
Rouva Roosevelt ja Steve Early sekä eversti ja rouva Boettiger [Rooseveltin tytär] olivat siellä, ja rouva Roosevelt laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoi: ”presidentti on kuollut.” Tämä oli ensimmäinen aavistukseni tilanteen vakavuudesta. Sitten kysyin heiltä, mitä voisin tehdä, mihin rouva Roosevelt vastasi: ”Mitä me voimme tehdä sinun hyväksesi. Sinä olet se, joka nyt on pulassa.”
Olin aivan shokissa. En yleensä mene helposti shokkiin, mutta nyt olin varmasti shokissa kuultuani presidentin kuolemasta. Koko hallinnon paino putosi hartioilleni. En tiennyt, miten maa reagoisi kuullessaan palvomansa miehen kuolemasta. Olin huolissani sotavoimien reaktiosta. En tiennyt, mikä vaikutus tilanteella olisi sotaponnisteluihin, hintasäännöstelyyn, sotatarviketuotantoon ja kaikkeen muuhun, mikä tuossa hetkessä joutuisi hätätilaan. Tiesin, että presidentillä oli ollut useita kokouksia Churchillin ja Stalinin kanssa. En ollut lainkaan tietoinen niistä asioista, mikä sai minut varsin mietteliääksi, mutta päätin, että parasta mitä voisin tehdä, oli mennä kotiin ja levätä niin paljon kuin mahdollista ja kuunnella musiikkia.
Tilanteesta järkyttynyt Harry Truman vannoi virkavalansa Valkoisen talon täyteen ahdetussa presidentin virkahuoneessa klo 19:09, vain 2 tuntia 24 minuuttia siitä, kun Roosevelt oli kuollut. Ainut Raamattu, joka tilanteeseen löydettiin, oli Valkoisen talon päävahtimestarin Howell Crimmin pöytälaatikosta löytynyt Gideonien edullinen versio, jonka sivujen reunus oli kirkuvan punainen. Truman harmitteli jälkeenpäin, että jos hän vain olisi tiennyt, mitä tuleman piti, hän olisi tuonut isoisänsä Raamatun, jota säilytti toimistossaan.
Tuosta hetkestä alkoi maailmanhistoriassa käänne, joka johti Israelin valtion syntymiseen vain kolme vuotta myöhemmin 14.5.1948. Tässä prosessissa Harry Trumanilla ja Raamatun profetioilla oli keskeinen rooli.
Presidentti ja Raamatun profetiat
Harry Trumanille Raamattu, rukous ja usko merkitsivät paljon. Ne näkyivät ja kuuluivat lähes kaikessa, mitä hän sanoi tai kirjoitti. Hän kertoi lukeneensa Raamatun läpi kahdesti ennen kahdettatoista ikävuottaan, ja hän löysi elämänsä esikuvat niin Vanhan kuin Uuden testamentin sankareista. Raamatun äärellä ja pyhäkoulussa viettämänsä ajan vuoksi Truman muisti useita jakeita ulkoa vielä vanhoilla päivillään.
Truman ei pitänyt uskoaan tai raamatullisia totuuksia vakan alla. Mooseksen kymmenestä käskystä ja Jeesuksen vuorisaarnasta tuli hänelle moraalinen kompassi, jonka avulla hän suuntasi elämäänsä ja politiikkaansa, kymmenen vuoden ajan senaattorina ja kahdeksan vuotta presidenttinä.
Ilman ymmärrystä Harry Trumanin koko eliniän kestäneestä kiinteästä ja läheisestä suhteesta Raamattuun, hänen toimensa Israelin valtion perustamisessa vaikuttaisivat vain poliittisilta. Monet historioitsijat ovat tulkinneet hänen Palestiinan politiikkansa vain yhdeksi keinoksi kalastella juutalaisten ääniä ja saada heidät kirjoittamaan shekkejä tuleville kampanjoille. Syvempi tutustuminen Trumanin elämään ei tue tuota käsitystä. Presidentin vakaumuksen ja poliittisten toimien syvempi tarkastelu kertoo aivan muusta: hänen linjauksensa ja päätöksensä juutalaisten paluusta Palestiinaan syntyi suoraan Raamatun perusteella.
Israelin ensimmäinen Yhdysvaltojen-suurlähettiläs Eliahu Elath ja päärabbi Isaac Halevi Herzog tulivat Valkoiseen taloon 10. toukokuuta 1949 tapaamaan Trumania. He osoittivat kiitollisuuttaan presidentin toimista, jotka olivat mahdollistaneet Israelin valtion synnyn. Truman oli kiinnostunut kuulemaan päärabbin käsityksiä tapahtuneesta, mihin tämä vastasi: ”Jumala laittoi teidät äitinne kohtuun, jotta toimisitte välikappaleena ja mahdollistaisitte Israelin uudelleensyntymisen kahdentuhannen vuoden jälkeen. Samanlainen tehtävä oli annettu erään toisen suuren valtion päämiehelle, Persian kuninkaalle Kyyrokselle, jonka vastuulla oli lunastaa ja palauttaa juutalainen kansa esi-isiensä maahan.”
Sitten rabbi luki Raamatusta Esran kirjan ensimmäisen luvun toisen jakeen: ”Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin.” Rabbi jatkoi: ”Teille annettiin tehtävä, jonka aikoinaan toteutti mahtava Persian kuningas, ja että myös te, kuten kuningas Kyyros, tulette saamaan kunniapaikan juutalaisissa aikakirjoissa.” Suurlähettiläs Elathin mukaan Truman nousi tuolistaan suuressa tunnekuohussa silmät kyynelissä, kääntyi päärabbin puoleen ja kysyi, voisiko hänen tekemisiään todella verrata tuolla tavoin, että Kaikkivaltiaan Jumalan käsi olisi ollut mukana häntä ohjaamassa.
Tätä rabbin esittämää oletusta vasten ei liene sattumaa, että Trumanin kotikaupunki oli nimeltään Independence, suomeksi itsenäisyys. Nomen est omen.
Jewish Telegraphic Agencyn 14.7.1949 päivätyn uutisen mukaan päärabbi arvioi Trumanin tapaamista sanoen, että hän on mahtava, suoraselkäinen mies, joka ei ainoastaan arvosta juutalaista käsitystä moraalisista periaatteista vaan tuntee myös Raamatun ja kunnioittaa juutalaista kirjoitettua lakia. Kun Truman oli myöhemmin ystävänsä Eddie Jacobsonin kanssa vieraana New Yorkin juutalaisessa teologisessa seminaarissa, Jacobson sanoi puheenvuorossaan, että hän esittelisi heille miehen, joka auttoi perustamaan Israelin valtion. Siihen väliin Truman huusi nopeasti: ”Auttoi perustamaan Israelin? Olen Kyyros, olen Kyyros.”
Alfred Lilienthal, Trumanin Palestiinan politiikan vastustaja, työskenteli Yhdysvaltojen ulkoministeriön palveluksessa ja osallistui YK:n perustamiskonferenssiin San Franciscossa ennen siirtymistään antisionistisen American Council for Judaism -järjestön lakimieheksi Washingtoniin. Hän kertoi näkemyksensä Trumanin motivaatiosta Israelin valtion tunnustamisen taustalla: ”Truman oli raamatullinen fundamentalisti, joka jatkuvasti viittasi näihin Vanhan testamentin sanoihin: ”Tämän maan minä luovutan teille. Menkää ottamaan haltuunne se maa, josta minä olen valalla vannoen antanut lupauksen teidän isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä heidän jälkeläisilleen. (5. Moos. 1:8).”
Presidentin erityisavustajana vuosina 1946–1950 toiminut Clark Clifford muisteli C-SPAN -kanavan haastattelussa 28.7.1991 Israelin itsenäistymisprosessia ja kertoi Trumanin olleen intohimoinen ja utelias raamatuntutkija, erityisesti vanhan testamentin osalta. Cliffordin mukaan presidentti viittasi usein viidennen Mooseksen kirjan jakeisiin, joiden mukaan ”päivä tulee, kun sinut viedään isiesi maahan ja siitä tulee sinun omasi.” Cliffordiille oli selvää, että Truman tekisi kaikkensa auttaakseen juutalaisia saamaan kotimaansa.
Clifford kertoi USA:n entisen apulaisulkoministerin Richard Holbrookin 1988 tekemässä haastattelussa Trumanin jakaneen kanssaan ajatuksia Vanhan testamentin profetioista, jotka liittyivät juutalaisten paluuseen luvattuun maahan. Clifford, joka piti itseään amatöörinä Raamatun tuntemisessa, muisteli vaihtaneensa jakeita presidentin kanssa. Yksi vaikuttavimpia jakeita oli Viidennen Mooseksen kirjan 34. luvun ensimmäinen jae: Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon.
Cliffordin mukaan saatoit ottaa vanhan Raamatun kartan ja nähdä siinä nykyisen Israelin rajat.
Jumala on uskollinen
Harry Truman on ehkä USA:n epätodennäköisin presidentti, mutta hänen hämmästyttävä roolinsa Israelin valtion syntymisessä kertoo Kaikkivaltiaan tarkasta suunnittelusta suunnitelmiensa läpiviemisessä. Jumala on uskollinen antamilleen lupauksille niin yksilöiden kuin kansakuntienkin kohdalla.
Raamatun mukaan kaikelle on aikansa ja yksi hämmentävimpiä yksityiskohtia toiseen maailmansotaan liittyen oli se, että maailmaa hallitsivat kaksi voimakastahtoista valtiomiestä vuodesta 1933 vuoteen 1945: Adolf Hitler ja Franklin Delano Roosevelt. Heistä molemmat kohtasivat ennenaikaisen ja yllättävän kuoleman huhtikuussa 1945. Roosevelt menehtyi aivoinfarktiin 12.4. ja Hitler teki itsemurhan 30.4.
Kuningas Salomo kirjoittaa Saarnaajan kirjan (3:1-8):
Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta, aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa, aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia, aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa, aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään, aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua, aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.
Aivan kuten Jumala on ollut uskollinen lupaukselleen kuolleiden luiden kokoontumisesta ja henkiin heräämisestä Israelin maassa (Hes. 37:1-14) ja Israelin valtion uudelleen syntymisestä, Hän piti lupauksensa Messiaan kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta (Jes. 53:1-12), jota saamme tänään juhlia. Kristus on totisesti ylösnoussut!
Mutta ystävät, edessäpäin on vielä Jes. 52:15 mainittu lupaus:
Mutta hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat, hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät, sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu, sen he saavat nähdä, mistä he eivät ikinä ole kuulleet, sen he saavat nyt kokea.
Tekstissä otteita kirjastani Israelin ihme ja Presidentti Truman (Aikamedia 2018).
Avaan Harry Trumanin elämää ja Israelin valtioon syntyyn johtaneita käänteitä luennossani, jonka voit katsoa TV7:n arkistosta.
