Kirjoittanut
Kirjoittaja on pastori, joka työskentelee Suomen Raamattuopiston palveluksessa.Amerikka on kansojen mutta myös uskontojen sulatusuuni. Mantereen hengellinen kirjo on laaja, ja väkisinkin erilaiset suuntaukset vaikuttavat toisiinsa – hyvässä ja pahassa.
Amerikan malliin
Tutustuin tarkemmin erääseen bestseller-kirjailijaan, jonka sanotaan olevan ”Amerikan tunnetuin pastori”. Hän haastaa seuraajiaan tulemaan ”hyvästä paremmaksi”. Hän kirjoittaa vetoavasti itseluottamuksen rakentamisesta ja ihmissuhteiden kehittämisestä. Jumala tekee kyllä jotakin, mutta yhtä lailla ihmisen on tehtävä oma osansa.
Hämmennyin. Äkkiseltään julistaja vaikuttaa enemmän elämäntapavalmentajalta kuin seurakunnan paimenelta. Hänen saarnansa toistavat lukuisten elämäntaito-oppaiden ohjeita: ”Näin elät hyvän elämän!”
Samalla evankeliumi kuitenkin peittyy kermakuorrutteen alle. Tai oikeastaan se latistuu positiiviseksi ajatteluksi. Kristinuskosta tulee lopulta vain leppoisa ja vaaraton elämäntapa, jossa kaikki on kivaa – Jumala, ihminen ja elämä.
Kevyttä pintaliitoa
Professori Michael Horton on pitkään kritisoinut maansa kristillisen julistuksen tilaa. Jos tulkitsen Hortonia oikein, hän moittii saarnaajia liian lyhytnäköisiksi. He keskittyvät tämänpuoleisiin asioihin tuonpuoleisten kustannuksella.
Horton kutsuu pinnallista julistusta hattaraevankeliumiksi ja sen hedelmää hattarauskoksi. Kuvaus on osuva. Jokainen huvipuistossa vieraillut tunnistanee tuon silkkimäisen sokerimakeisen, joka kastuessaan tahmaa tehokkaasti lastenrattaat ja auton takapenkin. Suurin osa – jopa 99 prosenttia – hattarasta on kuitenkin ilmaa. Se ei kelpaa ruuan korvikkeeksi. Tarvitaan tuhdimpaa purtavaa.
Sama on hattaraevankeliumin kanssa. Jos tyydytään vain kertaamaan Jeesuksen eettistä opetusta, jäädään nälkäisiksi. Moraalinen paatos on vain kevyttä pintaliitoa, joka ei tuo apua avuttomille. Vasta Jeesuksen verinen risti vie syviin vesiin. Ja tällaista sanomaa tarvitsee jokainen, joka tuntee oman raadollisuutensa ja painii Jumalan pyhyyden kanssa.
Aito evankeliumi
Jo apostoli Paavali torui aikalaisiaan, kun huomasi näiden olevan ”siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin” (Gal. 1:8). Kristillisellä kentällä voi siis liikkua monenlaista julistajaa ja sanomaa. Vasta evankeliumin sisältö ratkaisee. Ei riitä, että puhutaan Jeesuksesta. Tärkeää on pohtia, millaisesta Jeesuksesta puhutaan.
Millaista evankeliumia Paavali itse julisti? Apt. 13:16-41 mukaan siihen sisältyi seuraavia asioita:
1) Jeesus on Pelastaja
2) Hän oli syytön
3) Hänet surmattiin ristiinnaulitsemalla ja haudattiin
4) Jumala herätti hänet kuolleista
5) Hän ilmestyi monille seuraajilleen
6) Hänen ansiostaan voi saada synnit anteeksi
7) Hänen ansiostaan voi tulla vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi
8) Jos ihminen torjuu Jeesuksen ja tämän lahjat, hän joutuu kadotukseen
Halvalla myytävä kännykkä voi päällisin puolin näyttää iPhonelta. Mutta vasta se, mitä kuorten alta löytyy, kertoo, onko kyseessä aito tuote vai halpa kopio. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää, eikä kaikki ole evankeliumia, mitä siksi kutsutaan – vieläkään.
Onneksi Suomessa kristillisen julistuksen tila on kuitenkin hyvä. Vai onko sittenkään?
