Kirjoittanut
Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon pastori ja voimavarakeskeinen työnohjaajaKulunut syksy on jälleen ollut hedelmien sadonkorjuun aikaa. ”Hedelmästään puu tunnetaan”, sanoi Jeesus kerran.
Appelsiinin ja omenan erottaminen toisistaan on helppoa ja niin on myös niitä tuottavien puiden tunnistaminen. Jos puun oksalla roikkuu appelsiini, kukaan ei erehdy luulemaan sitä omenapuuksi.
Mutta aina tunnistaminen ei ole näin yksinkertaista. Kerran matkallamme Kanarian saarille saimme kuulla, että on olemassa kaksi erilaista mantelipuuta: tavallinen mantelipuu ja karvasmantelipuu. Ne näyttävät aivan samanlaisilta ja niiden hedelmät näyttävät aivan samanlaisilta. Vasta kun pistää mantelin suuhunsa ja puraisee, pystyy tunnistamaan, kummasta puusta on kyse.
Oppaamme osoitti meille kahta puuta, jotka kasvoivat lähellä toisiaan. Ne olivat tosiaankin aivan samannäköisiä, mutta jos opastamme oli uskominen, niiden hedelmät maistuivat hyvin erilaisilta: toisen makealta, toisen karvaalta.
Toden totta, hedelmistään, ja vain hedelmistään puu viime kädessä tunnetaan. Kuinka oikeassa Jeesus olikaan! Mahtoikohan hänkin tästä puhuessaan seistä mantelipuiden luona?
Toin matkamuistoksi mantelin kummastakin puusta, ja edelleen ne keittiöni ikkunalla muistuttavat minua Jeesuksen sanoista. Kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää. Kukapa olisi esimerkiksi ensimmäisenä jouluna uskonut, että eläinten ruoka-astiassa nukkuva vastasyntynyt oli maailmankaikkeuden Kuningas?
Monenlaisia ”puita” kasvaa myös Kristuksen seurakunnassa. Erilaisia ihmisiä, erilaisia yhteisöjä, erilaisia jumalanpalveluksia, erilaisia kulttuureja, erilaisia tapoja toimia. Ja nyt, korona-aikana, kokoontumisia ja yhteentulemisia, jotka toteutetaan uusilla ja oudoilla tavoilla, teknisten laitteiden kautta. On suuri kiusaus tuomita kaikkea sen perusteella, miltä se meistä näyttää. On niin kovin helppoa jäädä etäälle arvioimaan ja arvostelemaan. Mutta mantelipuu kutsuu meitä tulemaan lähelle, ottamaan ja maistamaan. Kun niin teemme, voimme yllättyä. Usein iloisesti: etukäteen karvaaksi luulemamme voikin olla makeaa ja hyvää.
Mutta et voi tietää sitä, ennen kuin otat ja maistat. Niinhän Raamattukin meitä kehottaa, kun se sanoo: Maistakaa ja katsokaa: Herra on hyvä. Tehtäisiinkö niin?
