Kirjoittanut
Olen seinäjokinen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja. Kristillisiä harrastuksiani ovat mm. Israel-työ, jota teen oman kirkkokuntani ohella myös Israelin Ystävien liittohallituksessa sekä Kristillinen teatteriyhdistys Kristy, jossa olen pari kymmentä vuotta näytellyt ja pari näytelmää olen itsekin teatterille kirjoittanut. Siviilissä olen sairaanhoitopiirin johtaja, sairaalaneuvos, ns. soteveteraani, kymmenen vuotta soteuudistusta tehnyt ja siinä myös omat traumani hankkinut. Yhden vaimon mies, kahden aikuisen tyttären isä ja yhden tyttären tyttären ja yhden tyttären pojan ukki. 68-kertainen maratonin juoksija.Heinäkuutani on hallinnut aika paljon se, että joka maanantai- ja tiistai-ilta on ollut runsaan neljän tunnin näytelmäharjoitukset. Kristillinen Teatteriyhdistys, jonka näyttelijäkaartiin kuulun, valmistelee turkulaisen kirjailijan Harri Raittiin näytelmää ”Villikarju viinitarhassa” esitettäväksi syksyllä uskonpuhdistuksen juhlavuoden kunniaksi. Näytelmä nimittäin kertoo Lutherista ja uskonpuhdistuksesta. Esityksemme ohjaa näyttelijä Timo Kankainen.
Minä näyttelen paavin roolin. Kun hyvässä draamassa on yleensä hyviksiä ja pahiksia, olen siellä pahisten joukossa. Ihan varma en vielä ole siitä, onko paavi pahis ihan ilkeyttään vai tyhmyyttään. Tämä kirkastuu varmasti tässä pitkälle lokakuulle jatkuvien harjoitusten aikana. Pahisroolit ovat sinänsä minulle tuttuja; enemmän olen joutunut sillä puolella olemaan. Näyttelijän tehtävä on sitten yleensä huolehtia siitä, että niin pahis kuin hyviskin tulevat oikeasti eläviksi, eikä hyvis ei olisi ihan kokonaan hyvis eikä pahis ihan kokonaan pahis. Roolini antaa mahdollisuuden ihan oikeasti olla huolestunut siitä, minkälaiseen kaaokseen kristikunta ajautuu, kun jokainen rupeaa tulkitsemaan Raamattua ihan oman päänsä mukaan. Objektiivisestikin ajatellen uskonpuhdistus ei tuonut mukanaan pelkkää siunausta.
”Villikarju” on esitetty aiemmin Porissa Teljän kirkossa muutama vuosi sitten, taisi olla 2013. Näytelmä oli siellä loistava menestys ja se palaa Porissa ohjelmistoon ihan samanaikaisesti meidän esitystemme kanssa. Toteutukset ovat kovasti erilaisia: Teljän esityksessä on isot kuorot ja suuri kirkkotila. Me näyttelemme 200 katsojan teatteritilassa (Seinäjoen nuorisokeskuksessa, joka palveli kaupunginteatterina ennen Aalto-keskuksen teatteritalon valmistumista.) Pieni näyttämö ei mahdollista kuorojen käyttöä ja asettaa muutenkin rajoituksia toteutukselle, mutta toisaalta intiimimpi tila antaa myös mahdollisuuksia. Nyt on hyvä mahdollisuus tehdä vertailua, miten hyvä näytelmä taipuu erilaisiin tulkintoihin.
Näytelmä on myös Kristillisen Teatteriyhdistyksen eli Kristyn 20-vuotisjuhlanäytelmä. Kristy on harrastajateatteri, mutta hyvätasoinen sellainen. Vaikka meillä on tarkoitus ja halu julistaa evankeliumia ja edistää kristillisä arvoja, olemme koko ajan halunneet tehdä myös hyvää teatteria niin, että sekin katsoja, jota hengellinen sanoma ei kosketa, saisi kuitenkin vastineen pääsylippurahoilleen teatteritaiteen kautta. Ne lehtikritiikit, joita olemme saaneet, ovat osoittaneet, että olemme myös onnistuneet taiteellisesta näkökulmasta katsottuna.
Itse olen Kristyn perustajajäseniä ja olen myös näytellyt useimmissa näytelmistämme. ”Villikarju” on yhdistyksen 12. näytelmä ja minun näyttelijäurani kahdeksas. Edelliseni oli Tytti Issakaisen ”Rakkaus tulessa” vuodelta 2013. Sitten on jäänyt yksi näytelmä väliin, paljolti työkiireiden vuoksi. On tosi kiva päästä muutaman vuoden tauon jälkeen taas näyttämölle. Jokainen näytelmäprosessi harjoituksineen, tiimiytymisineen ja esityksineen on ollut elämän kohokohtia.
Siitä minä iloitsen, että 20 vuoden aikana Kristy on löytänyt paikkansa eteläpohjalaisessa teatterikentässä. Ensimmäisessä näytelmässämme, jota näyttelimme jo ennen yhdistyksen perustamista, näyttämöllä oli vain vapaakirkollisia näyttelijöitä. Tässä näytelmässä näyttämöllä on niin körttejä, viidesläisiä kuin hellareitakin. On meitä mukana myös vielä pari vapaakirkollista. Rooleissa on kaksi ev.lut. pappia; kumpikin ovat aiemminkin olleet Kristyn näyttelijöinä.. Se näky, mikä meillä oli 20 vuotta sitten yhteiskristillisestä teatterista, on toteutunut ihan täydellisesti. Oppikysymykset eivät ole olleet ongelmia: helluntailainen on loistavasti näytellyt katolista Isä Camilloa ja luterilainen pappi puolestaan helluntailaisevankelistaa.
No sen verran oppikeskustelua on käyty, että kulisseissa on pohdittu, pitäisikö paavi tässä uskonpuhdistusnäytelmässä päästää tai olla päästämättä taivaaseen. Kuinka paavin käy, on nähtävissä 31.10. ensi-illassamme Seinäjoen nuorisokeskuksessa. Luther naulasi teesinsä Wittenbergin tuomiokirkon oveen päivälleen 500 vuotta aikaisemmin.
