Kirjoittanut
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjailija, joka on erikoistunut elämäkertojen kirjoittamiseen.“Kepeät mullat.” “Hyvää matkaa pilven reunalle.” “Hän on nyt paremmassa paikassa.” Kuulemme näitä sanoja usein, kun joku on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Ne ovat tapa osoittaa myötätuntoa, lohduttaa ja kertoa, että suru on jaettu. Mutta ovatko nämä sanat pelkkä tapa täyttää hiljaisuus vai tarjoavatko ne aidosti toivoa?
Kerran yritin itse lohduttaa erästä miestä, jonka kaksoisveli oli kuollut äkillisesti. Sanoin: “Hän on nyt varmasti paremmassa paikassa.” Mutta mitä tiesin hänen veljensä iankaikkisesta kohtalosta? En mitään. Halusin vain sanoa sillä hetkellä jotain lohdullista, joka lievittäisi surevan veljen tuskaa.
Mutta todellisuus on vaikeampi. Raamattu viittaa useissa kohdissa siihen, että ihmisen sielu elää kuoleman jälkeen ja että kohtalomme on joko taivas Jumalan yhteydessä tai helvetti erossa Hänestä. Tämän totuuden valossa joudumme kysymään, kuinka monella on oikeasti toivo siitä paremmasta paikasta.
Totuus, josta ei enää puhuta
Jeesus puhui helvetistä enemmän kuin kukaan muu Raamatussa. Ei pelotellakseen, vaan rakkaudesta – varoittaakseen meitä valinnoista, joilla on iankaikkisia seurauksia. Silti moni nykyajan ihminen, jopa kirkon sisällä, ohittaa nämä sanat. ”Ei saa pelotella helvetillä”, sanotaan. Mutta mitä jää jäljelle, jos otamme pois tämän vakavan, mutta välttämättömän totuuden?
Helvetti ei ole leikin asia. Se on paikka, jossa ei ole lepoa, rauhaa tai tyydytystä. Se on iankaikkinen erossaolo Jumalasta, täydellinen pimeys ja epätoivo. Toisaalta taivas, Jumalan yhteys, on valo, rauha ja ilo, jota emme voi vajavaisessa mielessämme täysin edes ymmärtää. Näiden kahden päämäärän välillä ei ole välimuotoa, ei kolmatta vaihtoehtoa.
Elämän tärkein päätös
Raamattu tekee selväksi, että ihmisen kohtalo riippuu yhdestä asiasta: onko hän ottanut vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Tämä päätös ei ole itsestäänselvyys. Se ei perustu siihen, kuinka hyvä tai menestynyt ihminen on, vaan siihen, onko hän tunnustanut syntinsä, tehnyt parannuksen ja asettanut luottamuksensa Jeesukseen.
Jos kuolisit tänään, olisitko varma, että saisit viettää ikuisuutesi Jumalan yhteydessä?
On helppo ajatella, että kaikki päättyy hyvin – että taivaaseen mennään automaattisesti. Mutta tämä ajatus on yksi paholaisen suurimmista valheista. Jos kuolisit tänään, olisitko varma, että saisit viettää ikuisuutesi Jumalan yhteydessä? Tämä on kysymys, johon jokaisen meistä on vastattava henkilökohtaisesti. Jos Jumala jää vieraaksi tässä ajassa, Hän on sitä myös ikuisuudessa.
Mitä Jeesus merkitsee sinulle?
Jeesuksen tunteminen ei ole pelkästään historiallista tietoa tai kirkossa käyntiä. Se on henkilökohtainen suhde Hänen kanssaan – suhde, jossa puhut Hänelle rukouksessa, luet Hänen sanaansa ja annat Hänen muuttaa elämääsi. Kun ihminen tulee uskoon, hänestä tulee uusi luomus. Pyhä Henki asettuu häneen ja alkaa johdattaa häntä jokapäiväisessä elämässä.
Tämä ei tarkoita täydellisyyttä, vaan pyrkimystä elää Jumalan tahdon mukaisesti. Usko ei ole vain yksittäinen päätöshetki, vaan jatkuvaa yhteyttä Jumalan kanssa. Näin kävi myös minulle, kun tulin uskoon noin kuusi vuotta sitten. Pyhä Henki alkoi vaikuttaa sydämessäni, johdattaen minut kohti uudenlaista arvomaailmaa, erityisesti vapaa-ajan käytössä. Aiemmin tärkeiltä tuntuneet viihde- ja kulttuuririennot jäivät taakse, ja niiden tilalle tulivat hengelliset asiat, kuten Raamatun lukeminen, rukous ja seurakuntayhteys.
Rakkauden kutsu
Tänä päivänä huolestumme monista asioista – ilmastonmuutoksesta, yksinäisyydestä, epäoikeudenmukaisuudesta. Kaikki nämä ovat tärkeitä asioita, mutta kuinka moni meistä kantaa huolta ihmisten iankaikkisesta kohtalosta?
Jeesus kutsuu meitä rakkaudella. Hän ei tahdo, että kukaan joutuisi kadotukseen, vaan että kaikki löytäisivät pelastuksen Hänessä. Tämä kutsu on yhä voimassa. Jos olet epävarma suhteestasi Häneen, älä odota. Tänään on paras päivä sanoa: “Jeesus, tule minun sydämeeni.”
Kun seuraavan kerran kuulemme jonkun kuolemasta, mietitään, millaista toivoa meillä on tarjottavana. Onko se vain kauniita sanoja vai iankaikkisen elämän varmuus Hänessä, joka on voittanut kuoleman?
