Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fi”Minä kyllä tunnen teidät: teissä ei ole Jumalan rakkautta.” (Joh. 5:42)
Jeesus osoitti terävät sanansa niille juutalaisille, jotka tutkivat Kirjoituksia ja halusivat elää Jumalan tahdon mukaan. Tuomio oli karu: heissä ei ollut Jumalan rakkautta.
On hurjaa ajatella, että on olemassa hengellisyyttä, jossa tehdään oikeita asioita: luetaan Raamattua, rukoillaan, käydään seurakunnassa ja tehdään hengellistä työtä mutta kaikesta puuttuu rakkaus. Samoin voidaan keskittyä välttämään syntejä, elämään oikein mutta sekin voi tapahtua ilman Jumalan rakkauden ilmenemistä elämässä.
Hengellisyys ilman rakkautta on kovaa ja tuomitsevaa. Siinä ihmisen itsekkyys (lihallisuus) pukeutuu hengelliseen asuun ja näyttäytyy pyhältä.
Rakkautta ei ole ilman aitoutta. Kun kristitty uskaltaa olla Jumalan edessä aidosti sitä mitä on, silloin kristitty oppii elämään armosta. Eli olemaan rakastettu. Vain rakkaudesta elävä voi rakastaa toisia.
Rakastava kristitty on kaunis poikkeus tässä kylmässä ja itsekkäässä maailmassa. Jumalan rakkaus meissä ei paina toisia alaspäin vaan pyrkii ymmärtämään ja etsimään yhteyttä. Rakkaus ei iloitse toisten epäonnistumisista vaan tahtoo parhaansa mukaan auttaa. Rakkaus antaa toiselle sen arvon, jolla haluaisi itseäänkin kohdeltavan.
Jumalan rakkaus viihtyy särkyneissä sydämissä. Se valuu säröistä kärsiville lähimmäisille ja mitä enemmän sitä jakaa, sitä enemmän sitä riittää.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
