Kirjoittanut
Täällä New Yorkissa voit ostaa Rolex-kellon viidellätoista dollarilla. Kuten jokainen newyorkilainen tietää, ne eivät ole aitoja Rolexeja, vaan vain halpoja kopioita.
Nykyään miltei mistä tahansa on tehty jäljitelmä. On kuitenkin yksi asia, jota ei voi jäljitellä tai kopioida, ja se on hengellisyys. Sitä ei voi kopioida. Herra tuntee oman kätensä jäljen eikä hän hyväksy mitään ihmisen tekelettä. Miksi? Siksi, että tosi hengellisyys on yksin Pyhän Hengen työtä. Hän luo kansassaan uutta jatkuvasti. Me emme pysty matkimaan sitä.
Juuri tässä kohdin nykyinen uskonnollisuus tekee suuren virheen. Uskomme voivamme saada ihmiset muuttumaan hengellisiksi kertomalla Raamatusta ja Raamatun arvoista. Tosiasia kuitenkin on, ettei yhdelläkään ihmisellä tai millään laitoksella ole voimaa synnyttää hengellisyyttä kenessäkään. Vain Pyhä Henki voi tehdä sen.
Voimme nähdä vain hyvin pienen osan siitä työstä, minkä Jumalan Henki tekee meissä. Siksi tosi hengelliset ihmiset harvoin etsivät todisteita. Paavali sanoo: ”Meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2. Kor. 4:18)
Tämän raamatunkohdan yhteydessä Paavali puhuu kärsimyksistä ja kivuista. Hän sanoo: ”Kukaan muu ei tiedä asioita, joita kohtaamme, paitsi Pyhä Henki. Kärsimyksen tulikokeessa ilmenee todellinen hengellisyys.”
Ne, jotka antautuvat Jumalan Hengen johdatettaviksi, jotka kohtaavat tuskat varmoina siitä, että Herra tekee työtään heissä, nousevat tulikokeesta vahvassa uskossa. He todistavat, että Henki opetti heille paljon enemmän kärsimyksen hetkinä kuin silloin, kun kaikki oli hyvin.
Kaikkina näinä vuosina vaeltaessani Herran kanssa, olen harvoin nähnyt hengellisyyteni kasvavan hyvinä aikoina. Ennemminkin kasvua tapahtui joka kerta, kun jouduin koviin tilanteisin, ahdistuksiin ja koetuksiin, kaikkeen, minkä Pyhä Henki salli tapahtuvan.
Eräässä vaiheessa uskon tiellä kulkiessaan Paavali sanoi: ”Pyhä Henki jokaisessa kaupungissa todistaa minulle ja sanoo, että kahleet ja ahdistukset minua odottavat.” (ks. Ap.t. 20:23)
Paavalin koko elämän aikana ahdistukset eivät loppuneet ollenkaan. Niitä vain tuli tulemasta päästyään.
”Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti.” (2. Kor. 4:17) Paavalin mukaan kärsimyksemme ja vaikeutemme tuottavat meissä iankaikkisia arvoja. Hän sanoo: ”Kärsimme luultavasti koko elinaikamme tässä maailmassa. Se on vain hetkellistä verrattuna iankaikkisuuteen. Juuri nyt, kun elämme vaikeuksissa, Jumala valmistelee meissä kunniansa ilmestymistä, joka kestää iäti.”
