Kirjoittanut
Kirjoittaja on Liperistä lähtöisin oleva teologian ylioppilas ja puoluesihteeri.Olen saanut tehdä viime kuukausien aikana osallistuvaa tutkimusta aiheesta ”Mitä tapahtuu, kun julkisuudesta tuttu poliitikko hakee ja pääsee teologiseen tiedekuntaan?”
Tutkimukseni hypoteesi oli, että puoluesihteerin jumaluusopinnot voisivat herättää jonkin verran julkista huomiota. Hypoteesi on vahvistunut jopa yli ennakko-odotusten.
Ensin tuli pikku-uutisia monissa tiedotusvälineissä, sitten Helsingin Sanomien sunnuntaiosaston pääjuttuna monen sivun haastattelu yhdessä Kari Peitsamon kanssa.
Lisäksi olen saanut useita kannustavia sähköpostiviestejä ynnä puheluita tutuilta ja tuntemattomilta. Yhtään kielteistä palautetta ei ole vielä vastaan tullut. Sitä on kyllä kyselty, että voiko opintoja oikeasti yhdistää vaativaan työhön niin kuin olen suunnitellut. Siihen minulla ei ole muuta vastausta kuin että työn ehdoilla mennään.
Yhtä asiaa en osannut odottaa. Tuntuu kuin olisin saanut jonkinlaiset henkiset papin liperit kaulaan samana päivänä kun tieto opiskelupaikasta tuli julkisuuteen. Ei se nyt mitenkään epämiellyttävä tunne ole, mutta kuljen todellakin vasta pappisopintojen alkutaivalta. Pappisvihkimys odottaa vasta monen vuoden kuluttua – jos aikaa, voimia ja motivaatiota riittää. Optio on kuitenkin olemassa.
Henkiset liperit sopivat sinänsä hyvin etniselle liperiläiselle, olenhan syntynyt Liperissä. Monia uusia ovia on avautunut. Toivon siunausta ja johdatusta siihen, että osaisin näitä avautuneita mahdollisuuksia oikein käyttää.
