Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin Kotimaa: Politiikan jättänyt Timo Soini: ”Politiikka on kuin myrkytystila, josta tulee vakavat vieroitusoireet”

Herätys kaamokseen

 

Evankeliumin sanoman perusolemukseen kuuluu myös vaatimus sen levittämiseksi. Jeesuksen antama lähetyskäsky annettiin käskymuodossa: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Kristinuskon normaaliin arkeen tulisi siten kuulua jatkuvassa hengellisen herätyksen tilassa eläminen. Jerusalemin alkuseurakunta eli herätyksessä ja sanoma levisi nopeasti koko silloiseen tunnettuun maailmaan. Ihmisten elämä muuttui paremmaksi, pakanoita kastettiin ja Jumalan valtakunnan todellisuutta levitettiin ihmiskunnan keskuuteen.

Synkkä totuus on se, että meillä Suomessa ei ole nyt herätystä. Ehkä pieniä kevätpuroja virtailee paikallisesti, mutta valtaosiltaan elämme jäätävän kylmää ja hengellisesti pimeää kaamoksen aikaa. Aina näin ei ole ollut. Kun lukee herätyksistä kertovaa kirjallisuutta ja perehtyy Suomen kirkkohistoriaan, sieltä silmille marssivat lukuisat kuvaukset herätysten virvoittavista virroista. Viimeisintä tietoa tästä historiasta tarjoilee Teemu Kakkurin erinomainen kirja ”suomalainen herätys” (2014, Kirjapaja), joka sisältää laajuudeltaan hengästyttävän kattavan kuvauksen kokemistamme hengellisistä herätyksistä.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Suomalaisia herätyksiä pohtiessa hämmästelee useita seikkoja. Ensimmäiseksi herää kiitollisuus siitä, miten monasti Jumala on antanut Henkensä laskeutua tämän pohjoisen kolkan ylle. Kirkkohistoriassa kerrotaan yleensä neljästä suuresta suomalaisesta herätysliikkeestä, mutta kokonaiskuva on valtavan paljon laajempi. Historiamme on täynnä pieniä ja suuria herätyksiä, osan jäädessä paikallisiksi, osa levittyen kulovalkean tavoin yli koko maan. Lestadiolaisuus lienee herätyksistämme vaikuttavin, se on levinnyt kaikille mantereille, lukuisin eri kielin ja sillä on lähes parisataatuhatta kannattajaa. Monet herätyksistä ovat jääneet kuitenkin paikallisiksi ja niiden aktiivit ovat unohtuneet historian lehdiltä. Aikanaan pienetkin liikkeet ovat kuitenkin saaneet ihmeitä aikaan niiden vaikutuspiirissä olevien ihmisten elämässä.

Herätykset eivät synny tyhjiössä, vaan niiden ominaispiirteisiin vaikuttaa koko ympäröivän yhteiskunnan tilanne. Ulkoiset vaikeudet olivat usein herätysten taustana. Lissabonin suuri maanjäristys 1755 sai koko Euroopan polvet vapisemaan. Kuolleita oli arvelujen mukaan ainakin 150.000 ja maan järähtely tuntui koko Euroopassa. Kerrotaan, että Aurajoessa veden virtaussuunta olisi hetkeksi vaihtunut. Tieto Lissabonin tapahtumista ei välittynyt Suomeen ihan nykyisellä tiedonvälityksen nopeudella, mutta varsin pian siitä Achreniuksen arkkivirsissä kerrottiin meilläkin. Nykyisessä virsikirjassamme tapahtumista lauletaan yhä (virsi 390: 3-4). Lukuisat nälkävuodet, sodat ja sortokaudet nöyryyttivät talonpoikaista kansaa. Nälkäisten ja sorrettujen pirteistä ja pelloilta kuuluivat väkevien rukousten ja hätähuutojen äänet. Rukouksiin myös vastattiin. Vanhempi polvi muistaa vielä 1960-luvun noottikriisin ja Oulun profetiat. Luonnonmullistukset, mellakat ja sodat tuovat Raamatun eskatologian lähelle, aivan keskelle nykypäivän todellisuutta.

Herätysten alkusysäyksenä ovat usein toimineet ulkomaiset vaikutteet. Näiden ulkomaisten tuulien merkitystä kuvaa kiinnostavasti Hannu Nymanin kirja ”vieraiden varassa”(2014, Karas-Sana). 1600-luvun lopulta alkanut henkilökohtaista uskonelämää korostanut pietismi levisi Saksasta yliopistojen opiskelijoiden mukana myös Suomeen. Turun piispana toiminut Johannes Gezelius (1647-1718) tutustui jo nuoruudessaan Saksassa pietismin varhaisiin vaiheisiin. Myöhemmin herätyksiä ovat tulleet tänne sytyttelemään esimerkiksi lordi Radstock (Suomessa vuonna 1879), Tommy Hicks (1955) ja Billy Graham (1987).

Herätykset eivät Suomessa kuitenkaan pääsääntöisesti ole syntyneet tunnettujen johtajien työn ansiosta, vaan vaikutussuunta on enemmänkin ollut ”alhaalta ylöspäin”. Useinkin aivan tavalliset ihmiset ovat kokeneet äkillisen hengellisen heräämisen ja ovat lähteneet levittämään kokemuksiaan ympäristöönsä. Nuori paimentyttö Liisa Eerikintytär tuli herätykseen arkisen työnsä keskellä ja Jumalan tuulet alkoivat puhallella koko Länsi-Suomen alueella. Tätä maallikkojen keskeistä asemaa herätyksissä on oivallisesti kuvannut Irma Sulkunen tutkimuksissaan (”Liisa Eerikintytär ja hurmosliikkeet 1700-1800-luvulla”, Gaudeamus, 1999).

Äärimmäisen ikävää on huomata, että monesti herätysten suurimmat vastustajat eivät ole löytyneet maallisten vallanpitäjien tai kristinuskon vastustajien joukoista, vaan piispoista, valtionkirkon virkamiehistöstä ja muista ”kirkkoruhtinaista”. Valtaapitävä kirkkolaitos on valitettavasti monesti kunnostautunut heränneiden, siis aktiivisimpien jäsentensä, suoranaisella vainoamisella. Konventikkeliplakaatti (voimassa 1726-1870) kielsi kaikki herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Yhtenäiskulttuurin rikkojia rangaistiin vankeudella, maasta karkotuksilla, jopa kuolemantuomiolla. Kalajoen käräjillä 1838 olivat syytettyinä tunnetut herännäisjohtajat Niilo K. Malmberg, Jonas Lagus ja Paavo Ruotsalainen. Herätyksiä eivät ulkoiset vainot ole kuitenkaan koskaan voineet sammuttaa. Vainot ovat bensiiniä herätyksen liekkeihin.

Herätykset ovat nostaneet tavalliset maallikot hengellisen toiminnan ytimeen. Samoin naisten keskeinen rooli on korostunut monessa herätyksessä. Catharina Asplund, Anna Lagerblad, Juliana Malmberg, Anna Rogel, Saara Jaakontytär, Agneta Matintytär ja Helena Konttinen, vain muutamia luetellakseni, ovat kaikki toimineet merkittävinä ja arvostettuina herätysten johtajina. Herätysten luonteeseen on keskeisesti kuulunut myös moninainen karismaattisuus, joka on ilmennyt Pyhän Hengen armolahjojen toimintana ja monien erikoistenkin ilmenemismuotojen kautta. Kielilläpuhuminen ei suinkaan ole helluntailaisten keksintöä.

Kristikunta Suomessa rukoilee tänäänkin uutta herätyksen aikaa. Viimeisinä aikoina Raamatussa luvataan Pyhän Hengen erityisen voimakasta vuodatusta ihmisten ylle (Apt. 2:17). Toisaalta kerrotaan myös luopumuksen lisääntymisestä. Jeesuskin pohdiskeli, löytäneekö hän tullessaan enää uskoa maan päältä (Luuk. 18:8). Rukoilkaamme, että Suomi voisi vielä kokea jotakin sellaista hengellistä todellisuutta, mitä alkukristillisyydessä saatiin kokea. Maassamme on paljon herätyskristillisyyttä ja herätysliikkeet toimivat edelleen aktiivisesti. Vain se herätys puuttuu.