Kirjoittanut
Oliko mennyt vuosi hyvä vai huono? Varmuudella siihen sisältyi hyviä ja huonoja päiviä. Kumpi jää päällimmäiseksi, riippuu asenteesta. Ainakin osittain. Jollekulle kaikki päivät ovat hyviä päiviä. Tämä tuli mieleeni, kun luin Riitta Heinon kirjaa nimeltä Puuttuiko teiltä mitään? Kirjoittaja kertoo kymmenestä vaikeasta vuodesta ja antaa tuollaisen otsikon kirjalleen. Muistan erään aiemmankin kirjan nimen, joka puhutteli. Jukka Sariola antoi yhdelle kirjalleen nimen Hyväosainen. Se oli kaunis nimi pyörätuoliin sidotun hengityslaitepotilaan kirjoittamaksi. Elämänasenne ratkaisee. Molemmissa tässä mainituissa tapauksissa taustalla on luottamus Jumalaan.
Onko tuleva vuosi hyvä vai huono? Monet ovat varmoja siitä, että huono. Ilmastonmuutos pahenee, pakolaisongelma kasvaa, hallitus sekoilee, kirkko maallistuu ja ensi kesäkin on varmaan kylmä ja sateinen. Kristityillä on tapana valittaa maailman pahuutta, jonka on pakko tulla koko ajan vain pahemmaksi, koska lopunaikoina pahuus lisääntyy ja usko on entistä harvinaisempaa. Niinpä seuraavan vuoden täytyy olla aina edellistä huonompi.
Näin kristityt ovat ajatelleet viimeiset pari tuhatta vuotta – ja olleet aina väärässä. Siis ne jotka ovat keskittyneet maailman ja kirkon surkeaan tilaan tuijottamiseen. Martti Luther ajatteli, että Jeesuksen täytyy tulla hänen elinaikanaan, koska maailma ei voi enää mennä pahemmaksi. Sen jälkeen olemme nähneet 1700- ja 1800-lukujen suuret herätykset ja kristinuskon leviämisen uusille mantereille.
Voi olla, että Jeesus tulee vuonna 2016. Voi myös olla, että siihen menee vielä muutama sata vuotta. Voi olla, että maailma pimenee ja luopumus lisääntyy. Voi myös olla, että saadaan ilmastonmuutos pysäytettyä ja edessä ovat maailmanhistorian suurimmat herätykset.
Tällä hetkellä kristillinen kirkko kasvaa nopeammin kuin koskaan aikaisemmin historiansa aikana. Elämme siis suurten herätysten keskellä. Juuri nyt se ei suuremmiten kosketa meidän maatamme eikä läntistä maailmaa muutenkaan. Painopiste on idässä ja etelässä. Meidän etsikkoaikamme on ehkä ohi. Mutta se voi tulla uudestaan. Uuspakanallinen Eurooppa voi havahtua huomamaan, mitä se on menettänyt unohtaessaan kristinuskon.
Suosittelen kristityille sellaista optimismia, että emme valittaisi pahuutta vaan sytyttäisimme kynttilän. Kaikki ei ole menetetty. Herätys voi tulla tänä vuonna ja maailmalla se on jo.
