Kirjoittanut
Petri Vähäsarja on Elämä-lehden toimituspäällikkö.
Herään kalastusta ja ihmissuhteita käsittelevästä painajaisunesta kahteen infernaaliseen kelloon. Toinen pirisee sängyn vieressä ja toinen minuuttia myöhemmin vaikeakulkuisessa maastossa. Aamuyöllä laadittu taktiikka puree.
Sammutan kellot kuin kehään nääntyvä painija. Olen vimmainen ja vihainen ja juoksen suihkuun. Suihkutan vahingossa eteiseen. Kiroilen mielessäni. Juoksen katsomaan koneelta bussin – ei ole totta. Ja kaikki sukat pesussa. Käytän futissukkia.
Tiskialtaassa lojuvassa aamiaiskulhossa on niin sanotusti salaatti valmiina. Tarvitsisin intoa kotiaskareisiin. Harkitsen Isä meidän –rukousta, mutta selittelen, että Jumala näkee ilman sitäkin. Tältä tuntuu rakentaa tulevaisuutta. Tukka on kuin heinäpelto ja Ärrän kahvijonossa poristaan heti aamusta Veikkausliigan tuloksista. Tulenko itsekin viettämään eläkepäiviä lottokiskalla? En todellakaan.
Pankki suosittelee hankkimaan eläkkeelle kissanpäivät. Kiroilen taas ja pohdin, miten kissanpäiviltä siirrytään mahd. sulavasti hautaan.
Bussi vie. Hengästyttää henkisistä syistä. Hei vaan, kättelen. Miten opinnot etenevät? Minä olen puolestani panostanut viime aikoina työelämään. Näytän väsyneeltä. Luulin liikoja taiteesta. Luulin liikoja itsensä toteuttamisesta, ja vaikka se olikin tasan tarkkaan ainoa vaihtoehto, jouduin siitä epärytmiin ja menin epäkuntoon. Valvoin kellonympäryksiä ja ihastuin murheeseen. Tarvitsen melankoliaa mutta en tunne mitään.
Rukoilen hätäisiä, melkein sanattomia lauseita ja silmäilen Raamattua kuin aurinkoa. Koen syvästi tarvetta olla sanomatta mitään (vrt. koko kesä blogitta).
Miten sinulla menee? Noo, pysyn kyllä tolpillani. Lenkkeilenhän kuin robotti. Olen disko. Valot vilkkuvat mutta musiikki ei soi. Kyllä minä tehtäväni hoidan!
Haluaisin pysähtyä kunnolla ja katsella järvelle päin. Mielellään vuosia. Haluaisin vain saada paljon aikaa ajatella. Lukea ihan rauhassa Jumalan sanaa. Olla parin läheisen ystävän kanssa. Mutta ei tässä nyt ehdi kun pitää hankkia opintopisteitä ja rahaa, vai pitääkö? Pitää hankkia mukiin menevä tulevaisuus. Se ei kasva puussa vaan lomakepinoissa ja siksi viisaat sanovatkin, että sen saavuttaminen edellyttää vakavaa asioiden hoitamista!
