Hesari, Hesekiel ja Jordanjoen laakso

Helsingin Sanomat kirjoitti 12.9. mielenkiintoisen analyysin Israelin vaaleista ja erityisesti pääministeri Benjamin Netanyahun viime hetken lupauksesta liittää Jordanjoen laakso Israeliin, mikäli hän voittaisi tiistaina 17.9. pidettävät vaalit.

Jutussa oli paljon mielenkiintoista ja jopa asiantuntevaakin tekstiä, mutta en voi olla hämmästelemättä sitä, että tämä maailman vapaimman lehdistön airut haluaa lähes jokaisessa Israelia koskevassa kirjoituksessaan antaa valikoiduilla osatotuuksilla kielteisen ja valheellisen kuvan Israelista. Lehti kirjoittaa, että ”Kyse on merkittävän kokoisesta alueesta Länsirannalta, jota Israel on miehittänyt jo yli viidenkymmenen vuoden ajan. Alue käsittää lähes kolmasosan koko miehitetystä Länsirannasta, jonne palestiinalaiset toivovat perustavansa oman valtion.”

Siis Israel on miehittänyt.

On suuresti paradoksaalista, että kaikki Israelin miehittämät alueet ovat tulleet sen käsiin arabien käynnistämien sotatoimien seurauksena, mutta tätä ei suomalainen media halua tuoda esiin.

Yleisesti ottaen kansainvälinen yhteisö/laki hyväksyy sodassa voitettujen alueiden liittämisen voittajavaltioon, kuten kävi mm. Karjalan suhteen, mutta juutalaisvaltion suhteen tulkinta on erilainen. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut Israel on kärsivällisesti odottanut rauhanomaista kahden valtion ratkaisua kesäkuussa 1967 käydyn kuuden päivän sodan jälkeen, mutta sellaista ei ole syntynyt ja Israel on ollut sotaan syyllisen ja hävinneen osapuolen panttivankina yli 50 vuotta. Ymmärrän hyvin, jos Netanyahu haluaa nyt poistaa mahdottomaksi osoittautuneen kahden valtion mallin neuvottelupöydältä.

Olisi vähintäänkin reilua Hesarin suunnalta, jos he taustoittaisivat, miksi Israel miehittää. Mutta se ei sovi tähän eksytyksen narratiiviin, jonka yksi viimeaikaisia huipentumia ovat Ylen ja Suomen Kuvalehden jutut Golanin kukkuloista, kun presidentti Trump tunnusti ne osaksi Israelia. Nämä molemmat mediat vertasivat Israelin Golanin-miehityksen logiikkaa Venäjän 2014 tekemään Krimin miehitykseen. Kuinka alhaista historian vääristelyä.

Yle siteeraa 25.3.2019 jutussaan Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professoria Hannu Juusolaa:

Tunnustamisella olisi myös laajempia vaikutuksia. Se veisi Juusolan mukaan uskottavuutta YK:n päätöslauselmilta, joissa torjutaan valloitussodat. Esimerkiksi Venäjä voisi puolustaa Krimin valtausta vetoamalla Yhdysvaltain päätökseen tunnustaa Golan.

SK taas otsikoi 29.3.2019 artikkelinsa Kun Yhdysvallat hyväksyy Golanin liittämisen Israeliin, sen on vaikea arvostella Krimin liittämistä Venäjään.

Jos tämä ei ole lukijoiden tietoista harhaanjohtamista ja Israelin mustamaalausta, niin mitä sitten?

Yllättävän mielenkiintoista Hesarin jutussa on se, että se viittaa profeetta Hesekielin tekstien olevan ns. uskonnolliselle oikeistolle motiivina tukea Netanyahun suunnitelmia:

Monet israelilaiset, erityisesti uskonnollinen oikeisto, näkevät Länsirannan Juudean ja Samarian muinaisen Israelin historiallisina sydänmaina. Uskonnollisista teksteistä voi halutessaan etsiä perusteluja jopa sille, että Israelin rajat ulottuvat Jordanjoelle saakka – siis jos katsoo tuhansia vuosia vanhojen uskonnollisten tekstien pätevän nykypolitiikassa. Esimerkiksi Vanhan testamentin Hesekielin kirjan 47. luvun 18. jae määrittelee Israelin 12 heimon ”perintömaiden” itärajan seuraavalla tavalla:

”Itäraja kulkee aluksi Hauranin ja Damaskoksen alueiden välitse, ja Gileadin ja Israelin maan välissä on rajana Jordan[-joki] aina Itäiseenmereen [Kuolleeseenmereen] ja Tamariin saakka. Tämä on itäraja.”

Tämän jälkeen Hesarin juttu etenee kuitenkin kehotuksella palata nykyaikaan ja Israelin päivänpolitiikkaan. Suosittelisin kuitenkin Hesarin ulkomaantoimitukselle tarkempaa perehtymistä erityisesti Vanhaan Testamenttiin, sillä Raamatun ottaminen Lähi-Idän politiikan tueksi ei ole mitenkään uusi, eikä myöskään turha asia.

Kuten kirjassani Israelin ihme ja presidentti Truman (Aikamedia 2018) kirjoitan, Yhdysvaltojen presidentin Harry S. Trumanin erityisavustajana vuosina 1946–1950 toiminut Clark Clifford muisteli C-SPAN-kanavan haastattelussa 28.7.1991 Israelin itsenäistymisprosessia. Hän kertoi Trumanin olleen intohimoinen ja utelias raamatuntutkija, erityisesti Vanhan testamentin osalta. Cliffordin mukaan presidentti viittasi usein Viidennen Mooseksen kirjan jakeisiin, joiden mukaan ”päivä tulee, kun sinut viedään isiesi maahan ja siitä tulee sinun omasi”. Cliffordille oli selvää, että Truman tekisi kaikkensa auttaakseen juutalaisia saamaan kotimaansa.

Clifford kertoi Yhdysvaltojen entisen apulaisulkoministerin Richard Holbrookin 1988 tekemässä haastattelussa Trumanin jakaneen kanssaan ajatuksia Vanhan testamentin profetioista, jotka liittyivät juutalaisten paluuseen Luvattuun maahan. Clifford, joka piti itseään amatöörinä Raamatun tuntemisessa, muisteli vaihtaneensa jakeita presidentin kanssa. Yksi vaikuttavimpia jakeita oli Viidennen Mooseksen kirjan 34. luvun ensimmäinen jae:

”Mooses nousi Moabin tasangolta Nebonvuorelle, Pisgan huipulle, joka on Jordanin itäpuolella vastapäätä Jerikoa. Herra näytti hänelle koko maan: Gileadin, Danin, Naftalin, Efraimin ja Manassen alueet ja koko Juudan maan läntiseen mereen saakka, Negevin sekä Jordanin alangon.”

Maamme uutistoimituksille ja ulkopolitiikan arkkitehdeille tiedoksi, että Israelin kohtalo ja juutalaisen kansan käänteet on kirjoitettu n. 2000-2700 vuotta sitten kirjaan nimeltä Raamattu, ja suuri osa mm. Hesekielin, Sakarjan ja Jesajan profetioista on jo toteutunut.

Vai mitä ajattelet näistä jakeista:

”Näin sanoo Herra Jumala: Minä kokoan israelilaiset vieraiden kansojen keskeltä, maista, joihin heidät on hajotettu, ja tällä, minkä heille teen, minä osoitan pyhyyteni kaikille kansoille. Israelilaiset saavat asua omassa maassaan, jonka minä olen palvelijalleni Jaakobille antanut. Siellä he ovat vihollisilta turvassa, he rakentavat taloja ja istuttavat viinitarhoja, ja maassa vallitsee rauha. Mutta ne kansat, jotka nyt ovat heidän ympärillään ja halveksivat heitä, saavat kaikki minulta tuomionsa. Niin he oppivat ymmärtämään, että minä olen Herra, heidän Jumalansa.” (Hes. 28:25–26).

Näin sanoo Herra Sebaot: – Jälleen tulee aika, jolloin Jerusalemin toreilla istuu vanhoja miehiä ja naisia. Korkeaan ikään he ovat jo ehtineet, he kulkevat keppi tukenaan. Ja Jerusalemin kadut ovat täynnä tyttöjä ja poikia, he leikkivät kaupungin kujilla. Näin sanoo Herra Sebaot: Jos tämä kaikki onkin uskomatonta niiden silmissä, jotka noina päivinä ovat jäljellä tästä kansasta, tarvitseeko sen olla uskomatonta minun silmissäni? kysyy Herra Sebaot. Näin sanoo Herra Sebaot: – Vielä minä pelastan oman kansani auringonnousun ja auringonlaskun maista. Jerusalemiin minä tuon heidät asumaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas. (Sak. 8:4–8).

Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen kansansa jäännöksen Assyriasta ja Egyptistä ja Patrosista ja Nubiasta ja Elamista ja Sinearista ja Hamatista, tuodakseen kansansa takaisin meren saarista ja kaukaisilta rannoilta. Hän kohottaa merkkiviirin kansoille, hän korjaa talteen Israelista pois ajetut ja kokoaa yhteen Juudasta eri tahoille hajotetut maailman neljältä kulmalta. (Jes. 11:11–12).

Jewish Agencyn mukaan maailmassa on tällä hetkellä juutalaisia n. 14,5 miljoonaa, joista n. 6,7 miljoonaa on tähän mennessä palannut Israeliin. Jo tämä on suuri ihme, sillä noin 100 vuotta sitten heitä oli Palestiinan alueella vain 90 000 ja vuonna 1690 ainoastaan 2 000. Jumalan lupaus kuitenkin on, että hän tuo jokaisen juutalaisen takaisin Siioniin, ja se, jos mikä on todellista sionismia:

”Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin – vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä. (Jer. 3:14).

Pääministeri Benjamin Netanyahu ja iso osa maailman juutalaisista sekä evankelisista kristityistä näkevät Raamatun ilmoituksen etenevän vääjäämättömästi Israelin kohdalla, huolimatta siitä, että juutalaisten oikeus omaan maahansa yritetään moninaisten valheiden ja osatotuuksien voimalla mitätöidä kansainvälisen yhteisön ja median toimesta. Aivan kuten presidentti Truman 72 vuotta sitten, myös pääministeri Netanyahu näyttää uskovan Raamatun kertovan Israelin ulkorajojen lopullisen paikan.

Kuinka mahtavaa onkaan elää Raamattuun uskovana juuri tässä ajassa, kun saa nähdä ikiaikaisten profetioiden toteutuvan silmiemme edessä. Rukoillaan rauhaa Jerusalemiin ja oikeamielisyyttä suomalaisille journalisteille, poliitikoille ja kristityille, että voisimme kaikki olla tukemassa Jumalan suunnitelmaa pitkään vainotun juutalaisen kansan ja Israelin – Lähi-Idän ainoan demokratian ja maailman ainoan juutalaisvaltion – kohdalla.