Hesarin valeuutinen Paavalista ja Räsäsestä

Tänään saimme lukea Helsingin Sanomista toimittaja Paavo Teittisen tekemän laajan haastattelun valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen ajatuksista sanan- ja uskonnonvapaudesta (HS 20.11.2019). Näiden perinteisesti erityisen vahvaa suojaa nauttivien perusoikeuksien vaaliminen on vapaan demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi ja siksi niistä onkin hyvä keskustella. Nyt käytävä keskustelu kumpuaa Päivi Räsäsen vuonna 2004 kirjoittamasta 24 sivuisesta kristillistä avioliittoa ja seksuaalietiikkaa käsittelevästä pamfletista. 

Toimittaja oli ryydittänyt valtakunnansyyttäjän ajatuksia omilla analyyseillään, jotka lyhyessä ajassa ovat ennättäneet herättää kummeksuntaa. Teittinen kirjoitti Helsingin (HS 20.11.2019 2:00) seuraavaa:

”Vaikka Räsänen tuomittaisiin, ei se tarkoita, että Raamatut pitäisi poistaa kirjastoista. Raamattuun, Koraaniin tai vaikka Mein Kampfiin saa viitata, koska ei ole kiellettyä käydä keskustelua historiallisista teksteistä.

Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka kutsuu homoseksuaaleja saastaisiksi ja sanoo, että heidät pitäisi tappaa.

Siteerauksen taakse ei voi mennä piiloon. Kyse on siis siitä, että rikokseen voi syyllistyä, jos siteeraa Raamattua tarkoituksenaan loukata toista.”

Raamatun rinnastaminen Koraanin ja Mein Kampf -teoksen kanssa samassa lauseessa on sellaisenaan jo niin epäonnistunut rinnastus, että se ansaitsisi ihan oman käsittelynsä.

Mutta jokainen kristillisen uskon perusteista, sanomasta ja uudesta testamentista perillä oleva tietää, että sen enempää Paavali, kuin häntä siteeraava Räsänenkään, ei missään ole sanonut, että homoseksiä tai muitakaan syntejä tekeviä tulisi tappaa!

Jeesus ei tullut tappamaan syntisiä, vaan kuolemaan heidän edestään.

Saatuaan jutusta ilmeisesti palautetta, Teittinen joutui twitterissä myöntämään tekstinsä johtaneen lukijoita harhaan.

Hesarin juttua onkin päivitetty klo 15:30 muotoon:

”Olennaista on, onko samaa mieltä ja missä yhteydessä tekstejä siteeraa. Esimerkiksi Räsänen siteeraa pamfletissaan Paavalia, joka Räsäsen siteeraamassa kohdassa viittaa homoseksiä harrastaviin miehiin, kutsuu heitä saastaisiksi ja sanoo, että he ansaitsevat kuolla.”

Tervetullut täsmennys tekstissä on myös viittaus homoseksiin homoseksuaalien sijaan. Paavali kirjoittaa teoista, jotka ovat syntiä. Ei kuulumisesta johonkin kansanryhmään. Teksti sisältää myös parannuksen alkuperäiseen ”että heidät pitäisi tappaa” muotoiluun, mutta sekään ei vielä tavoita riittävän tarkasti Paavalin omia sanoja ja ajatusta, kun hän kirjoittaa niistä, jotka ”ovat ansainneet kuoleman” (Room 1:32). Paavali ei sanoo suoraan, eikä edes epäsuorasti, että homot pitäisi tappaa. Mitä hän siis sanoo?

Mitä Paavali todella tarkoitti?

Kesäkuussa kirjoitin blogin otsikolla ”Heinimäen avoin kirje Räsäselle oli floppi” (Patmos-blogi 28.6.2019). Kirkko ja Kaupunki -lehden päätoimittaja oli antanut ymmärtää Räsäsen kannattavan kuolemantuomioita homoille. Se mitä kirjoitin blogillani sopii tässä yhteydessä palauttaa mieleen soveltuvin osin.

Paavali tarkoittaa Room 1:32 jakeessa ”kuolemalla” hengellistä kuolemaa, siis ikuista eroa Jumalan elämästä. Tämä ilmenee muun muassa siitä, että Paavali viitatessaan ”senkaltaisiin” (1:32; 2:2-3), jotka ”ansaitsevat kuoleman”, ei viittaa yksin homoseksin harjoittamiseen, vaan luettelee muun muassa panettelun, parjaamisen (”korvaan kuiskuttelun”), kateuden, kerskailun, rakkaudettomuuden, säälimättömyyden ym., joista edes mikään VT:n laki ei säätänyt kuolemantuomiota. Tällä tavoin Paavali rakentaa argumentaatiotaan 1-2 lukujen kautta kohti Room. 3:23 siitä, että ”KAIKKI ovat syntiä tehneet” ja tarvitsevat pelastusta Kristuksessa.

Myös Room. 6:23 osoittaa, että Paavali ei puhu kirjeessään VT:n kuolemanrangaistusten toimeenpanosta, vaan yleisesti siitä, että synnin, joka eri muodoissaan on kaikkien ihmisten ongelma, seurauksena on kuolema: ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Tämän kanssa on sopusoinnussa se mitä on kirjoitettu Efesolaiskirjeessä: ”Jumala on eläväksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne … meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme…” (Ef. 2:1,5).

Kyse on siis hengellisestä kuolemantuomiosta, jonka kaikki olemme omilla synneillämme ansainneet ja siksi kaikki tarvitsemme Jeesuksen kautta Jumalalta tulevaa armahtamista. Kyse ei ole tappamisesta tai surmaamisesta.

Uuden testamentin ja Paavalin mukaan seksi samaa sukupuolta olevien kesken on syntiä, koska se on vastoin Jumalan luomisjärjestystä. Tästä olen kirjoittanut lähemmin seurakuntalainen.fi blogissani otsikolla ”Kirkko ja Pride – Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta?” (17.6.2019).  Mutta yhtä lailla syntiä ovat siis Paavalin samassa yhteydessä mainitsemat pahuus, ahneus, häijyys, YLPEYS (pöyhkeys; kr92), rakkaudettomuus, säälimättömyys jne.

Ne, jotka näitä tekevät tai osoittavat suosiota tällaisille ovat Paavalin sanojen mukaan (hengellisen) kuoleman, kadotustuomion, ansainneet. Paavalin käsittelyn jälkeen elossa ei ole ketään! Ja SE juuri on hänen pointtinsa, jotta kaikki ymmärtäisivät tarvitsevansa armoa ja syntiensä anteeksiantamusta Jeesuksessa. Tässä valossa on helppo ymmärtää myös Räsäsen viittaus Jeesuksessa kaikille tarjottavaan armoon ja syntien anteeksiantamukseen.

Asian toinen puoli, joka yhtälailla kuuluu kaikille Paavalin mainitsemille katuville ja Kristukseen uskossa turvaaville syntisille, on että ”mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 8:1).

Onko tämä herätystä, jota olemme rukoilleet?

Sanan- ja uskonnonvapaudesta käytävää keskustelua on hyvä jatkaa. Koska kuitenkin seuraukset Paavalin tekstin ja kristillisen sanoman vääristelystä voivat olla äärimmäisen vakavat sanan- ja uskonnonvapaudelle nyt käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa, tulisi julkisen keskustelun perustua oikeaan käsitykseen siitä, mitä kristillinen usko oikeasti uuden testamentin perusteella sanoo ja opettaa.

Kannattaa tutustua dosentti Timo Eskolan asiantuntevaan kirjoitukseen: ”Paavalin kuviteltu tappokäsky: Kannattaako Räsänen homoseksuaalien surmaamista” (Dosentin kammiosta 20.11.2019). Samoin tutustumisen arvoinen on Eskola aiempi kirjoitus ”Homoseksuaalisuus ja Raamattu” (5.11.2019), jossa Eskola analysoi käytävää keskustelua Räsäsen ympärillä ja mielensäpahoittajien pyrkimystä viedä uskonnolliset vakaumukset oikeusistuinten arvioitavaksi.

On huolestuttavaa, mikäli julkista mielipiteenmuodostusta dominoi alati ohuemmaksi käyvä yleissivistys ja tietämys kristinuskosta. Lopputuloksena ei ole se, että Raamattua luetaan enemmän ja ymmärretään paremmin, vaan juuri päinvastoin. Tietämättömyys kristinuskosta vain kasvaa ja kristinuskoa koskeva yleissivistys ohenee ohenemistaan, koska syytteiden pelossa kukaan ei uskalla ilmaista ajatuksiaan, mikä olisi edellytys keskustelulle ja tiedon lisääntymiselle ja väärinkäsitysten oikaisemiselle. ”Väärien” ajatusten ilmaisemisesta voi Suomessa joutua potentiaalisesti vankilaan. Kenties juuri se onkin joidenkin unelma Suomesta.

Nyt käytävän keskustelun hyvä puoli tosin on siinä, että keskustellaan nyt sitten Raamatusta kunnolla valtakunnan laajuisesti lehdissä ja mediassa ja poliisilaitoksilla. Puhe synnistä ja armosta, kadotuksesta ja pelastuksesta, parannuksen teosta, laista ja evankeliumista, Jeesuksesta ja taivaasta tavoittaa kaikki suomalaiset.

Kenties tämä sittenkin on sitä herätystä, jota kristityt ovat kauan rukoilleet. Jos vain olemme valmiit maksamaan hintaa siitä, mitä tällaisena aikana merkitsee pitää kiinni Jumalan sanasta ja Jeesuksen todistuksesta.