Orvokki Aution mainiossa ylistarolaistrilogiassa Laimi-anoppi kasvattaa miniäänsä pohjalaistavoille: ”Hillitte ittes.” Itsehillintä onkin erinomainen ominaisuus, vaikka joskus vähän kipeältä tuntuukin, kun ei saisi sanoa mitä mieltä ihan oikeasti asioista on.
Piispa Askola kertoi Hesarissa vihapostista, mitä hän on piispavuosinaan saanut. Olisi todella monella ”oikean uskon” puolesta kiivailevalla pitänyt olla Laimi vierellään kehottamassa itsehillintään. Vihapuhe ja törkyviestit eivät kuulu kenenkään kristityn välinevalikoimaan. Ne ovat yksiselitteisesti syntiä, ja niiden käyttämisestä on jokaisen tehtävä parannusta.
Tiedän itsehillinnän vaikeuden: olin juuri parin kollegani kanssa SOTE-seminaarissa, jossa muun keskustelun ohella vähemmän kauniisti arvioimme muutamia SOTE-uudistuksen keskeisiä vaikuttajia, heidän kykyjään, persooniaan ja motiivejaan. Se oli jonkunlaista omien tuntemusten tuuletusta. Paljon turhaakin tuli sanotuksi, paremmin olisi ollut hyvä itsensä hillitä. Lieventävää on se, että emme sentään jakaneet pohdintojamme sen laajemmalle joukolle emmekä ainakaan asianomaisille. Teon synnillisyyden näkökulmasta sillä ei sinänsä ole merkitystä, puhuuko vihapuheensa julkisesti vai ajatteleeko niitä vain salassa – synti se on salassakin tehty synti.
Totta kai eri mieltä saa olla ja asioista on voitava keskustella. Kuitenkin on syytä aina pitää mielessä Paavalin kehotus kunnioittaa kaikkia: Jos asiat riitelevätkin, ihmistä pitää kunnioittaa ja rakastaa.
Tietenkin Helsingin piispa on instituutio ja siinä mielessä epäolento siinä missä pääministeri tai vaikkapa Jari Sillanpää. Mutta kuitenkin hän on myös tunteva ihminen, jota varmasti satuttaa hänelle esitetyt ilkeydet. Ecce homo, katsokaa ihmistä eikä instituutiota.
Kun luomme olkinukkeja ja stereotypiota, teemme pohjaa vihapuheelle. Esimerkiksi yksi kristillisen vihapuheen kohdejoukko – itsekin olen jonkunlaiseen tölvimiseen syyllistynyt – on vapaamuurarit. Tosiasiahan on, että pääsääntöisesti vapaamuurarit pyrkivät kehittämään itseään paremmiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi ja harjoittavat hyväntekeväisyyttä. Kanssaihmisinä he lienevät toiminnoiltaan ja arvoiltaan pääsääntöisesti ihan yhtä hyviä tai vähän parempiakin kuin nämä rakkaat tavalliset suomalaispakanat, joita hallitsee rahan ja nautinnon himo. Sama koskee vaikkapa muslimeja: harras muslimiuskova – en tarkoita nyt tietenkään mitään jihadisteja – on arvoiltaan ja kilvoitukseltaan paljon lähempänä normiuskovaista kuin suurin osa normikansalaisista. Miksi kauhistelemme muslimeja ja vapaamuurareita enemmän kuin taviksia, jotka ovat ”uskosta osattomia”? Totta, islam ja rappariaatteet eivät korota Jeesusta eivätkä ohjaa pelastuksen tielle, mutta niin ei tee myöskään mammonan palvonta. Stereotyyppiä on vaan niin paljon helpompi parjata kuin sellaista, mikä on niin lähellä meidän omaakin elämänmalliamme.
Siis muistakaamme kaikissa Paavalin kehotusta osoittaa kaikkea sävyisyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan ja ”hillitkäämme ittemme”!