Kirjoittanut
FT Eila Murphy tutkii Aasian mediakenttää ja kristillisten mediasisältöjen käyttäjiä. Hän on Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) projektityöntekijä.Käväisin ennen joulua Pietarissa. Kolmen tunnin junamatka Lahdesta vie rajan taakse, vilkkaaseen suurkaupunkiin, jossa on paljon kulttuuriaarteita. Vuosikausiin minulla ei ole ollut varaa käydä oopperassa tai korkeatasoisissa taidenäyttelyissä. Nyt oli. Pietari avaa elämyksiin upean mahdollisuuden.
Pietari-Paavalin linnoituksessa olevassa kaupunginhistorian museossa tajusin – täällä on ollut suomalaisia ennen Pietarin perustamista. Suomen heimon asuinalueilla siis astelin. Metrossa huomasin K-Raudan, Prisman ja Hesburgerin mainoksia. ”Suomessa valmistettu” on hyvä brändi. Siinä kaikuu puhtaus, vihreys ja tasokkuus. Tämähän nostaa suomalaista identiteettiä. Ravintolassa voin tilata kotikaljaa, ihan kuten Suomessa. Monenlaiset pullataikinasta leivotut marjapiirakat notkuttavat leipomon hyllyjä. Tunnen oloni kotoiseksi.
Yhdentoista aikavyöhykkeen takana on Venäjän Kaukoitä. Siis Aasia. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1992 asuin USA:ssa. Vanhempani keräsivät minulle suomalaisia lehtiartikkeleita entisen Neuvostoliiton uutisista. Halusin tietää, mitä suomalaiset lehdet kirjoittavat rajan takaisista muutoksista.
USA:n kristilliset piirit olivat innoissaan ateismin kaaduttua ja uhosivat uuden ajan alkua. Nyt olisi evankeliumin aika. Entisen Neuvostoliiton radioaaltoja avattiin kristillisille sisällöille, koska kommunistista propagandaa ei enää tarvinnut radioida. Oli suorastaan puutetta hyvätasoisista ohjelmista, koska lähettimiä oli paljon. Venäjän Kaukoidässä keskityttiin toimimaan mm. Khabarovskissa ja Vladivostokissa.
Radion lisäksi kristillistä ohjelmaa sai televisioida. Televisiossa näytettiin amerikkalaisten tilauksesta Japanissa tehtyä, Raamatun tapahtumista kertovaa piirroselokuvaa Superkirja. Se dubattiin venäjäksi Suomessa silloisen Hyvän Sanoman radion studioissa ja se näkyi 1990-luvulla koko entisen Neuvostoliiton alueella. Superkirja oli todellinen hitti.
Entä nyt? Pietarissa ja Moskovassa studioitaan pitävä Radio Teos on huomannut, että radioaalloilta on laajennuttava nettiin. Viimeisimmän Levada Keskuksen tutkimuksen mukaan joka neljännellä venäläisellä on sosiaalisen median tili. Radio Teoksen työntekijät kertoivat minulle, että heidän yleisössään on paljon sellaisia, jotka kuuntelevat ainoastaan jotain tiettyä ohjelmaa. Ei siis kuunnella ”radiokanavaa x” vaan ”ohjelmaa x”. Teoksen nettisivuilla voi kuunnella venäjäksi juuri niitä sisältöjä, jotka kiinnostavat.
