Kirjoittanut
Maapalloa uhkaa ilmaston lämpeneminen. Ilmasto on kerran myös kylmentynyt aiheuttaen jääkauden. Se on yhä suuri arvoitus tiedemiehille. Viitataanko Raamatussa jääkauteen ja selviääkö sen syntymekanismi sieltä?
Tiedemiesten mukaan viimeksi kuluneen ”2,6 miljoonan” vuoden aikana jääkausia on ollut 40 000 – 100 000 vuoden välein useita kymmeniä. Heidän mukaansa viimeisimmän jääkauden aikana, noin 20 000 vuotta sitten, Suomen päällä olisi ollut jopa 3 kilometrin paksuinen jääpeite. Se olisi ulottunut keski-Eurooppaan asti ja sen keskimääräinen paksuus olisi ollut 700 metriä. Noin 100 000 vuotta sitten tapahtunut ilmaston kylmeneminen olisi aiheuttanut tämän jääkauden.
Mekanismiksi on esitetty muun muassa maapallon kiertoradan ja akselikallistuman muutoksia, mannerliikuntoja ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutoksia. Ne eivät kuitenkaan riitä viilentämään planeettaamme tarpeeksi. Viilenemiseen liittyy lisäksi useita ongelmia. Mitä kovempi pakkanen, sen kuivempi ilma. Myös meri jäähtyy ja jäätyy. Tällaisella mekanismilla jääkautta ei synny, sillä veden haihtuminen vähenee ja lumisateen määrä ei riitä. Pohjoisen kesän pitkäkestoinen auringonpaiste myös sulattaisi jään. Erilaisten jääkauden syntyteorioiden määrä osoittaa, että sen syntymekanismi on kiistanalainen ja edelleen arvoitus tiedemiehille. Lisäksi, jos koko planeetta jäätyisi ja peittyisi lumella, voisi käydä niin, että se jäisi ikijään peittoon pysyvästi.
Selittävätkö Raamatussa kuvatut historialliset tapahtumat jääkauden?
Jääkauden jättämät jäljet ovat osittain kerroskivilajien päällä. Jääpeite muodostui näin ollen kerroskivilajit kasanneen vedenpaisumuksen jälkeen. Vedenpaisumusta seurannut pitkäkestoinen ilmaston muutos selittää tapahtunutta. Kyseessä oli maailmanlaajuinen mullistus, johon liittyi mittava ja pitkään jatkunut tuliperäinen toiminta. Tähän viittaavat kymmenet tuhannet sammuneiden tulivuorien jäänteet ja valtavat laavakentät. Tästä purkaustoiminnasta seurasi yläilmakehään jatkuvasti kertyvä pienhiukkaskerros. Se heijasti auringonsäteitä takaisin avaruuteen. Jäätikön kasvun aikana edelleen jatkunutta tulivuoritoimintaa oli nykyistä enemmän ja mantereiden viileneminen jatkui vuosisatojen ajan.
Mistä jatkuvan runsaan lumisateen aiheuttanut kosteus tuli?
Nykyään tiedetään, että jalkojemme alla on kiveen sitoutunutta vettä jopa kolme kertaa enemmän kuin merissä (mm. ringwodiitti). Tämä varmistui vuonna 2014. Vedenpaisumus käynnistyi, kun ”kaikki suuren syvyyden lähteet purkautuivat” (1.Moos.7:11). Purkautuva kuuma laava lämmitti merivettä ja valtavien laavapurkausten mahdollisesti mukanaan tuoma lisävesi oli kuumaa. Tulivuorenpurkauksessa vapautuu myös hiilidioksidia ilmakehään. Merten yllä ja rannikoilla oli lämmintä, mantereiden yllä kylmää. Jumalan luoma yksi manner hajosi ”merensaariksi”, aluksi kävelyvauhtia. Mannerlaattojen liike on nykyään hidastunut kynnen kasvuvauhdiksi. Mannerlaattojen liikkeiden aiheuttamat jättitsunamit kasasivat sedimenteistä muodostuneet kerroskivilajit mantereiden päälle. Raamatussa Jumala ilmoitti: ”minä hävitän … maan” (1.Moos.6:13).
Näiden mullistusten seurauksena napa-alueiden meret olivat lämpimiä ja vapaita jääpeitteistä. Haihtuminen lämpimästä vedestä on nopeampaa kuin kylmästä ja haihtumisen määrä oli moninkertainen nykytilanteeseen verrattuna. Runsas kosteus ja lämpötilaerot aiheuttivat vuosisatojen ajan jättimäisiä lumimyrskyjä yläilmakehän pienhiukkasten viilentämillä mantereilla. Tämä jatkuva lumisade synnytti jäätiköt. Pohjoisen jäämeren rannikolla oli kuitenkin lämmintä ja siellä viihtyivät muun muassa tuhannet mammutit ja villasarvikuonot.
Vedenpaisumus selittää monet geologiset arvoitukset
Lämpimässä ja huuhtoutuneita ravinteita täynnä olevassa merivedessä tapahtui myös mittavaa kalsiumkarbonaattikuorella varustettujen huokoseläinten lisääntymistä ja leväkukintoja. Tietyillä levälajeilla (Coccolithales-lahko) solun pinnalla on kalkkipitoisia suomuja eli kokkoliitteja. Tämä selittää kaikkialla maailmassa tavattavat paksut ja runsaasti kaikenlaisia fossiileja sisältävät kalkkikivikerrostumat (Answers 7-9/2016, Vol.11, No.3). Vastaavan suuruusluokan kerrostumia ei ole merten pohjissa. Väitetty millimetri vuodessa tapahtuva kokkoliittien kertyminen meren pohjaan ei selitä kalkkikivessä olevia hyvin säilyneitä kalojen fossiileja, dinosaurusten fossiileista puhumattakaan. Hautautuneet kasvilautat (ennen vedenpaisumusta kasvaneet ”kelluvat metsät”, jotka tuottivat ilmakehään 50% nykyistä enemmän happea) puolestaan selittävät usein Z-muotoiset hiilikerrostumat ja vastaavat kysymykseen yhä paineistettujen öljy- ja kaasulähteiden synnystä.
Muissa osissa maapalloa ei ollut jäätiköitä
Jäätiköiden rakentumisen aikana Saharassa esimerkiksi satoi vettä. Se oli savannia ja välimerenilmaston tyyppiset nahkealehtiset kasvit kukoistivat. Saharan aavikon alla on valtavia makeanveden järviä. Tiedemiehet arvelevat sen kuivuneen aavikoksi noin 5000 vuotta sitten.
Mittava veden haihtuminen viilensi merien vesiä vähitellen. Myös tulivuoritoiminta väheni ja auringon säteily pääsi paremmin lämmittämään mantereita. Meriveden jäähtymiseen kuluneesta ajasta voidaan arvioida jääkauden kesto. Jääpeite oli paksuimmillaan noin 500 vuoden kuluttua vedenpaisumuksesta. Sulaminen tapahtui kiihtyvällä nopeudella ja suuria sulamisjärviä muodostui. Jääkausi kesti kaiken kaikkiaan noin 700 vuotta.
Onko jääkausia ollut useita?
Tämä näkemys perustuu ajatukseen, jonka mukaan maapallon akselikallistumassa esiintyisi vaihtelua vuosimiljoonien aikana ja muun muassa tämä aiheuttaisi jääkausia. Tiedemiehet pyrkivät todistamaan väitteensä merenpohjan kerrostumia tutkimalla. Maan pinnan aineisto kuitenkin viittaa vain yhteen jääkauteen. Jään reuna-alueiden muutosten väitetään kuitenkin viittaavan useisiin jääkausiin. Muodostumat johtuvat siitä, että välillä sulaminen pysähtyi ja välillä jäätikön reuna eteni ja synnytti nämä moreeniharjut. Suomalainen maisema ja sen pinnan muodot kertovat jääkaudesta. Professori Alpo Reinikainen kertoi nuorukaisena hiekkakuopalla työskennellessään nähneensä, kuinka syvältä hiekan alta tuli esiin kivitalon kokoinen jäälohkare.
Onko Raamatussa viittauksia jääkauteen?
Jobin kirjassa (38:29) todetaan jäästä: ”Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.” Vesi on poikkeuksellinen aine, joka kelluu muuttuessaan nesteestä kiinteäksi aineeksi. Veden jäätyessä tilavuus kasvaa noin 10 %. Jos näin ei tapahtuisi, vesistöt jäätyisivät pohjaa myöden ja elämä loppuisi.
Elikö Job jääkaudella?
Jobin kirjan luvussa 38 kysytään sateen isää ja jään äitiä. Siellä on enemmän viittauksia lumeen, jäähän, kylmyyteen, pakkaseen, räntään, lumisateeseen ja jopa mannerjäätikköön kuin koko muussa Raamatussa yhteensä. On kuitenkin merkillistä, miten kirjassa lumisadetta kuvataan: ”…Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi. Auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen. Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.” (6:16-17) ”Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.” (24:19) Jobin asuinpaikan, Uusin maan leveyspiirillä satoi jostakin käsittämättömästä syystä lunta kesällä. Tällaisen omituisen meteorologian voisi kuvitella tapahtuneen jääkauden aikana. Jobin aikana ilmasto on ilmeisesti ollut epävakaa ja ailahtelevainen.
Jos edelliset jakeet kuvaavat paikallista lumisadetta, mihin viittaavat seuraavat: ”Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, oletko nähnyt rakeiden varastot?” ”Sillä hän sanoo lumelle: ‘Putoa maahan’, samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle. Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa. Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.” (38:22, 37:6-10) Mannerjäätikkö säilyisi vuosisatoja. Etelänapamantereen ja Grönlannin jäätiköt ovat lumisateiden muodostamia ja osittain jäänne jääkaudesta. Jään kairaukset osoittavat vuosilustoja aivan kuin puissa. Ne ovat selkeitä vain viimeksi kuluneen noin kolmen vuosituhannen ajalta. Syvemmät lustot syntyivät jääkauden rakentumisen valtavien lumimyrskyjen tuloksena eli kukin lusto vastasi jättimyrskyä, eikä vuosikertymää. Enimmillään jää peitti kolmasosan mantereista. Lisää jääkaudesta voi lukea kirjasta ”Kysymyksiä ja vastauksia luomisesta” (luominen.fi, julkaistaan loppuvuonna 2016).
LÄHTEET: http://creation.com/what-caused-ice-age ja Pauli Ojalan kotisivu.
