Kirjoittanut
Kirjoittaja on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, joka toimii Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtajana, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtajana sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteerinä.Israelissa ovat liput olleet tänään puolitangossa, kun siellä ja juutalaisessa maailmassa on vietetty Yom HaShoah -muistopäivää natsi-Saksan toisen maailmansodan aikana murhaamien 6 miljoonan juutalaisen muistoksi.
Kun seuraan holokaustiin tai antisemitismiin liittyvien some-postausteni kommentteja, niissä näkyy järkyttävällä tavalla ja aivan liian usein suomalaisten juutalaisviha, joka toivottaa juutalaisille kuolemaa ja valittelee, että Hitleriltä jäi homma kesken.
Sama pätee usein Israeliin liittyviin julkaisuihin, joiden kommenteissa Israel rinnastetaan useimmiten joko natseihin tai Etelä-Afrikan apartheid-hallintoon. Kumpikin rinnastus on faktojen valossa absurdi ja kertoo kirjoittajien maailmankuvan historiattomuudesta sekä Israelin yhteiskuntaan liittyvästä tietämättömyydestä.
Tämä on järkyttävää, ja vaatii etenkin meiltä kristityiltä aktiivisempaa ja kovaäänisempää niin juutalaisten ystäviemme kuin Israelin – maailman ainoan juutalaisvaltion – puolustamista.
Never again!
Suomalaisessa yhteiskunnassa pitää olla nollatoleranssi juutalaisvihaa ja muita viharikoksia kohtaan, ja näitä tapahtumia tulee kutsua oikeilla nimillä eikä peitellä tai kyseenalaistaa motiiveja, silloin kun ne ovat ilmeisiä. Tämän totesi myös Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Antero Laukkanen kommentoidessaan Facebookissa 26.3. kansanedustaja Ben Zyskowicziin Itäkeskuksen metroasemalla kohdistunutta väkivaltaa:
”Antisemitismiin on suhtauduttava vakavasti. Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän puheenjohtajana tuomitsen jyrkästi ryhmämme jäseneen kansanedustaja Ben Zyskowicziin kohdistuneen väkivaltaisen hyökkäyksen. Kyseessä ei ole vain hyökkäys suomalaista demokratiaa vastaan vaan selvästi antisemiittinen teko, jota ei saa hyväksyä Suomessa.
Odotan viranomaisilta ymmärrystä antisemiittisistä rikoksista ja päättäväisyyttä, jotta tämä ja vastaavanlaiset vihateot tullaan tutkimaan ja rankaisemaan asianmukaisesti. Tulevia kansanedustajia rohkaisen tarkentamaan juutalaisiin kohdistuvien viharikosten lainsäädäntöä. Never again.”
Huhtikuussa 2017 minulla oli kunnia osallistua Israelin valtion viralliseen holokaustin uhrien muistojuhlaan Maailman holokaustikeskuksessa Yad Vashemissa Jerusalemissa, ja kevätillan jäätävässä kylmyydessä kertasin mielessäni tapahtumia, joita juutalaiset joutuivat natsien keskitysleireillä kokemaan. Tuota demonista julmuutta, joka näyttää edelleenkin olevan edelleen meidän keskuudessamme, ei vaan voi mitenkään käsittää.
Tilaisuuden päätti yleisön laulama Israelin kansallislaulu Hatikvah, jonka onnistuin kohmeisin käsin tallentamaan videolle.
Never again – ei koskaan enää – olkoon meidän jokaisen asenne antisemitismiä kohtaan.
