Kirjoittanut
Kirkkoon mahtuu vain yksi keskustelu kerrallaan. Joskus kirkon vinyylilevy jää pyörimään samaan uraan niin pitkäksi aikaa, että ihmiset alkavat luulla, että kirkon koko sanoma on siinä yhdessä raidassa. Media pyörittää soitinta, eikä kukaan osaa nostaa neulaa levyltä. Lopulta ihmiset eroavat vain yhtä kappaletta soittavasta kirkosta.
Nyt on homokeskustelu jäänyt päälle. Kuopion piispakandidaatteja testataan tällä ja kirkolliskokousvaalien ainoa kiinnostava seikka tuntuu olevan, kuinka monta homomyönteistä edustajaa pääsi läpi. Joissain seurakunnissa ihmiset jaetaan vuohin ja lampaisiin sen mukaan, millainen heidän kantansa on parisuhdelakiin.
Samaan aikaan kun presidentinvaalien yhteydessä media lähestulkoon hautasi alleen homokortin käyttämisen, kirkossa sitä käytetään koko ajan. Taustalla on tietenkin yleisen mielipiteen ja median luoma paine kääntää kirkon keulaa sukupuolineutraaliin suuntaan. Siksi tätä neutraaliutta vastustavat leimataan yhteiskunnan vihollisiksi ja taantumuksen airuiksi.
Kirkko ei ole virallisesti muuttanut avioliittokäsitystään, eikä toivottavasti koskaan sitä muuta. Avioliitto on luomisjärjestyksen mukaan yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto. Tämän kannan esillä pitäminen ei ole suvaitsemattomuutta vaan tervettä järkeä. Joskus kuitenkin perinteisen avioliiton puolustajat syyllistyvät sellaiseen toisten näkemysten mollaamiseen, että tuottavat hallaa omalle asialleen.
Ne joiden seksuaalinen taipumus suuntautuu omaan sukupuoleen, eivät useimmiten ole itse valinneet tietään. Siksi heitä ei pidä syyttää taipumuksestaan, eikä heitä tule pitää pahempina syntisinä kuin meitä muitakaan. Heidät on myös hyväksyttävä seurakuntaan ja kristittyjen yhteyteen. Ehkäpä Jeesus tarkoittaa mm. heitä sanoessaan, että on sellaisia jotka syntymästään asti tai ihmisten aiheuttamina eivät voi solmia avioliittoa. Samaan listaan hän laittaa ne, jotka Jumalan valtakunnan tähden eivät ole menneet tai päässeet naimisiin. Elämässä on siis muitakin arvoja kuin seksuaalisuuden toteuttaminen.
Minäkin pyöritän tässä samaa levyä, jonka soittamisesta muita moitin. Silti toivoisin, että homokeskustelu voisi jäädä taka-alalle ja esityslistalle nostettaisiin paljon tärkeämmät teemat. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi kysymykset lähetystyön heikosta asemasta tai raamattuopetuksen niukkuudesta paikallisseurakunnissa. Tai jos mennään todellisiin teologisiin aiheisiin, niin pyydetään mediaa kysymään kaikilta kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin valituilta, miten ihminen pelastuu.
