Kirjoittanut
Kirjoittaja on Kansanlähetysopiston apologialinjan vastaava opettaja.
Rakas Mali,
Aliarvioit vastauksessasi kirjeeseeni pienten alkujen päiviä. Teet yleensä näin niin meidän saavutustemme kuin Vihollisenkin vastaavien, ennen muuta Raamatun ja Tunnustuskirjojen, kohdalla. Sellaisessa lilliputtimaassa kuin Suomi, jossa kaikki ilmiöt ovat määritelmällisesti pieniä, tuskin on olemassakaan kohtalokkaampaa virhettä. Lue siis tarkoin.
Ensinnäkin, tietenkin olemme varautuneet siihen, että paikallisseurakuntien saarnatuoleista silloin tällöin halkaistaan laki ja evankeliumi erilleen ja seurakuntalaisen omatunto saa rauhan päiväksi pariksi. Tämä ei ole vaarallista, sillä seuraavina sunnuntaina vatkaat ne taas yhteen ja maustat tämän lakihenkisen seoksen reilulla ripauksella tasa-arvomurskaa ja kenties desillä myyteistä riisumista. Hauduta keitosta muutama vuosikymmen ja voilà, sinulla on näpeissäsi oiva sanankuulijoiden sieluista valmistettu soupe du jour opistomme valmistujaisillallisille. Katkerankaunis muisto ortodoksiasta antaa napakan maukkaan tujauksen vuosikaudet heresiassa muhineelle sielulle. Kruunaa elämys tarjoilemalla ateria viileän punasoluviinin kera. Mmm.. très bien, vaikka itse sanonkin! Tällä reseptillä suosiosi on taattu ja samalla sidot Vihollisen resursseja tuloksettomaan asemasotaan, jolle ei loppua näy.
Toiseksi. Emme kuitenkaan ole pitkään aikaan joutuneet työskentelemään tilanteessa, jossa soluttautuminen Vihollisen joukkoyksikön teologiaan on vasta hahmottelun asteella, eikä takeita menestyksestämme edes ole. Haluatko kenties itse olla ensimmäinen, joka sitä yrittää ja olet siitä syystä päästänyt tilanteen kehittymään näin pitkälle? Tiedustelijat jäävät usein sille tielleen, muista se. Sinulla on parasta olla taskussasi joitakin hyvin radikaaleja keinoja asemiesi parantamiseksi. Yksikin seurakunta, jonka alttariin ja saarnatuoliin teologiallamme ei ole suoraa pääsyä, on hirvittävä tuhovoima. Saan syyliä niiden pelkästä olemassaolosta. Lopeta sellaisten paikkojen synty ja leviäminen. Heti.
Mutta muista: liian ponnekas toiminta luterilaisten miekkojen ja tuliluikkujen laajemman esillekaivuun estämiseksi voi herättää epäilyjä. Paljastumisesi olisi katastrofi ja siksi liian näkyviä pakkokeinoja on vältettävä. Myötäile mieluummin ja luikertele virran mukana niin pitkään kuin mahdollista.
Sen vuoksi ehdotankin, että panostat aikomiseen ja suunnitteluun, jolloin onnistumisesi on miltei varmaa. Anna kansankirkon virallisissa rakenteissa vaikuttamista vielä yrittävien kristittyjen perustaa kirkkohallituksessa aikomisen suunnittelua varten komitea tai kaksi.
Komiteoiden tehtävä olkoon esivalmistella lausunto suosituksesta käynnistää työryhmä harkitsemaan apurahan anomista tutkijakollegion raportille alustavasta kirkolliskokousaloitteesta aseiden varastoimishenkilöstön ohjeistamisesta mietintöä varten, jonka pyrkimys on ratifioida päätös esittää tunnustuskirjasäilön avaamista piispainkokouksen pääsihteerin teologisen avustajan sijaisen lomittajan reilun kaupan kahvinkeittimelle.
Juju on, että hyvin suunniteltu on puoliksi valmis eli kokonaan kesken.
Jos edellinen prosessi etenee turhan pitkälle, vetoa hallintotekniseen virheeseen, jolloin ruljanssi pyörähtää takaisin lähtöruutuunsa. Kaikissa vaiheissa korosta, että ”Jumala on järjestyksen Jumala” ja siksi byrokratiaa on noudatettava tukka putkella.
”Just do it” – tyyppinen asenne sopii lenkkikengille, muttei suomalaiselle kristitylle. Kyseessä on sentään sielujen pelastus ja hyvä teologia.
Hellä setäsi,
Pora
