Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Tänään jatkan taas perinteisiä kuukausikommentaareja ja luon pienen historiallis-katolis-luterilais-suomalaisen katsauksen huhtikuun kalenteriin. Ykköseksi nousee tietysti eilen vietetty Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä, joka ei suinkaan ole minulle katolilaisena vastenmielinen.
Agricola on itse asiassa monessa mielessä esikuvani, sekä teologina että kielimiehenä, niin ja oikeastaan myös kuukausikommentaattorina – hänhän laati sen ajan tieteen mukaisen esityksen siitä, mitä kussakin kuussa tulisi muistaa. Huhtikuusta hän sanoo: ”Tässä kuussa pitää juoda lämmintä ja hyvää juomaa sekä veren tuoreuttamiseksi syödä hyviä yrttejä ja nauttia juomaan sekoitettuina rohtopähkämöä, koiruohoa ja koisoyrttiä.”
Suosittelen jokaiselle lämpimästi Tapani Harviaisen, Simo Heinisen ja Aarre Huhtalan toimittamaa kirjaa ”Oma kieli”, jossa Agricolan tekstejä on julkaistu nykysuomeksi. Häneltä voi oppia yhtä sun toista mielenkiintoista. Katolisesta näkökulmasta merkittävää on esimerkiksi ripin säilyttäminen sakramenttien joukossa sekä runsas katolisten lähteiden kuten kirkkoisä Hieronymuksen, keskiaikaisten rukousten ja Erasmus Rotterdamilaisen käyttö. Lutherilta Agricola otti sen, minkä hyväksi näki, muttei suinkaan kaikkea.
Toinen suositeltava ja silmiäavaava kirja on Heikki Ojan ”Suomen kansan pyhimyskalenteri”, joka osoittaa, kuinka luterilainen puhdasoppisuus ei vähentänyt vaan lisäsi almanakoissamme ja virsikirjakalentereissamme muisteltujen pyhimysten määrää. Esimerkiksi 1600-luvun loppupuolen Suomessa muisteltiin huhtikuun 4. päivänä pyhää Ambrosiusta, 11. päivänä paavi Leo Suurta, 12. päivänä paavi Juliusta ja 13. päivänä pyhää Justinus Marttyyriä.
Erityisesti silmään pistävät 4. ja 5. vuosisadan paavipyhimykset aikana, jona Turun piispat pitivät paavia Antikristuksena. Leo Suurihan opetti selvästi Rooman piispan olevan koko kristikansan pää, niin että joissain uskonnon oppikirjoissa annetaan ymmärtää, että hän oli oikeastaan ensimmäinen varsinainen paavi. Sitä vasten on mielenkiintoista, että 12. päivän kohdalla nimipäiväkalentereissamme on yhä Julius, yli 100 vuotta ennen Leoa kuollut paavi, joka puolusti areiolaiskiistassa vahvasti sekä katolista uskoa että Rooman primaattia: ”Välitän teille sen, mitä olemme saaneet autuaalta Pietarilta…”
Justinus tai Justinos Marttyyri ja pyhä Ambrosius kuuluvat myös suosikkipyhimyksiini. Justinos, jonka teokset Gaudeamus on julkaissut suomeksi (suosittelen!), oli ensimmäinen suuri apologeetta eli kristinuskon puolustaja jo 100-luvulla, ja häneltä on säilynyt arvokasta tietoa mm. varhaisten kristittyjen jumalanpalveuselämästä ja Vanhan testamentin tulkinnasta dialogissa juutalaisten kanssa. Vastaavasti pyhän Augustinuksen kääntymykselle ratkaisevaa oli pyhän Ambrosiuksen opetus Vanhan testamentin tulkinnasta Paavaliin nojaten: ”kirjain tappaa, henki tekee eläväksi”.
Mutta eipäs unohdeta tärkeintä. Huhtikuun kalenterissa viime sunnuntain kohdalla lukee punaisella pääsiäispäivä. Suurin osa suomalaisista yhdistää pääsiäisen pupuihin, muniin ja noitiin, kun meillä olisi maailmanhistorian kovin ilouutinen juhlittavanamme: Kristus nousi kuolleista, tässä ja nyt, kuolema on voitettu historiassa, kalenterista osoitettavana ajankohtana. Ei unohdeta, että pääsiäisaika jatkuu aina helatorstaihin saakka: mitä jos näiden 40 päivän aikana ottaisit tehtäväksesi kertoa jollekulle pääsiäisestä? Olisi ensi vuonna vähemmän munapäitä ja pupupöksyjä ja enemmän kristittyjä.
