Kirjoittanut
Kirjoittaja on turkulainen teologian tohtori, joka on opiskellut Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa Israelin kuninkaiden historiaa, arkeologiaa ja Assyrian kirjoituksia.Viime aikoina monesta mediasta on kuulunut varoituksia historiallisen matalasta syntyvyydestä. Suomessa syntyy nykyään vuosittain vähemmän lapsia, kuin 1800-luvun nälkävuosina. Muualla läntisessä maailmassa, Kiinassa ja Venäjällä on ihan sama tilanne. Lapsia ja nuoria on entistä vähemmän – vanhuksia entistä enemmän.
Mitä vaikutuksia tällä on? Elon Musk, kahdeksan lapsen isä, Teslan ja Twitterin pääomistaja, on saanut paljon lokaa päälleen sanoessaan, että aikamme ehkä suurin kriisi liittyy syntyvyyden romahtamiseen. Olen Elonin kanssa samoilla linjoilla. Myös paavi on puhunut aika paljon siitä, kuinka Euroopan edessä häämöttää pimeä ja kylmä ”demografinen talvi”, jossa ei ole lapsia, eikä tulevaisuutta. Italian entinen pääministeri, Marion Draghi, sanoo, mistä Italian järkyttävän matalat syntyvyysluvut kertovat: ”Italia ilman lapsia, on Italia, joka ei usko itseensä, ja joka ei varaudu tulevaisuuden varalle. Se on Italia, jonka kohtalona on hitaasti vanheta ja hävitä.” Kovia sanoja. Mutta sama koskee Suomea.
Edellinen paavi, Benedictus XVI ajatteli, että Euroopan vauvakato kertoo siitä, että olemme menettäneet intohimon elämään.
”Eurooppaa vaivaa kummallinen puute tulevaisuuden himosta. Lapset, meidän tulevaisuutemme, mielletään nykyisyyden uhaksi, ikään kuin he ottaisivat jotain pois meidän elämästämme. Ainakin jotkut ihmiset näkevät lapset velvoitteina eivätkä toivon lähteinä. Tässä pitää verrata tämän päivän tilannetta Rooman valtakunnan rappeutumiseen. Sen viimeisinä päivinä, Rooma toimi vielä suurena historiallisena kehikkona, mutta käytännössä sen elinvoima ja energia oli jo kulunut loppuun.”
Lapset, jotka valvottavat vanhempiaan, eivät käyttäydy kiltisti, järjestävät haisevia puuhatehtäviä, kertovat kuitenkin tulevaisuuden toivosta ja himosta, elinvoimasta ja energiasta. He ovat toivon lähteitä. Suomessa lasten kasvattaminen on tehty varsin helpoksi ja halvaksi moniin muihin maihin verrattuna. Meillä on Suomessa käytännössä ilmainen synnytys, neuvola, sairaalahoidot, tarhat, koulut ala-asteelta ammattikouluun ja yliopistoon asti. Lapsilisät tulee. Meillä on vanhempainvapaat ja hoitovapaat. Työelämä joustaa aika hyvin. Mitä vielä voisi tehdä?
Itse olen sitä mieltä, että jaottelu, jossa perhe ja ura asetetaan toistensa vaihtoehdoiksi, pitäisi heittää romukoppaan. Tuollaiset vaihtoehdot eivät innosta ihmisiä perustamaan perhettä. Muutenkin, mielikuvaa pitäisi muuttaa. Ihan oikeasti, suurperheen elämä on ihan chilliä. Nyt lähdemmekin meidän pienellä ja kompaktilla 8-hengen perheellämme mukavalle lomalle Roomaan. Tulee varmasti ikimuistoinen matka.
Perheissä on valtavasti unohdettua ja aliarvioitua potentiaalia. Lapset pitävät vanhat jäärät nuorina. Lapset tulevat ajallaan tekemään innovaatiot ja tarvittavat työt. Niin kuin paavi sanoi: ”Vähemmän lapsia syntyy, ja tämä tarkoittaa kaikkien tulevaisuuden köyhdyttämistä. Italia, Eurooppa, ja Länsi köyhdyttävät omaa tulevaisuuttaan.”
Joka tapauksessa, itse kannustan ja innostan perheen perustamiseen. Me tarvitsemme lapsiperheitä!
Ps. Tilaa tästä ilmainen uutiskirje raamatunkäännöstyön löydöistä.
