Kirjoittanut
Raamatunopetusakatemian ensimmäinen kurssi on päättynyt. Mitä olemme oppineet? Lupasin kurssin alussa, että jokainen osallistuja on vuoden mittaisen koulutuksen lopussa parempi Raamatun opettaja kuin sen alussa. En tiedä, onko tämä toteutunut. Tiedän kuitenkin, että lähes viidenkymmenen hengen joukko on ollut äärimmäisen motivoitunut oppimaan lisää.
Seurakunnan opetustehtävässä olevalta voidaan edellyttää kolmea asiaa: hän tuntee esittämänsä asian, hän osaa kertoa sen kiinnostavasti ja hänen persoonansa ei ole ristiriidassa sanojen kanssa. Muuta ei tarvita. Kaikilla sektoreilla riittää elämän mittaista haastetta. Raamattua ei voi koskaan tuntea liian hyvin. Sen sijaan sen pinnallinen tunteminen voi johtaa pinnalliseen tai väärään opetukseen. Jokaista jaetta ei tarvitse osata ulkoa, mutta Raamatun suurten linjojen hallitseminen auttaa yksityiskohtien tulkinnassa. Raamattu sisältää opillisen kokonaisuuden, jonka avaamiseksi tarvitsemme kristillisen uskon opinmuodostusta. Jos tämä on hukassa, opettaja saattaa sotkeutua erilaisiin lillukanvarsiin ja korostaa seikkoja, jotka Raamatussa ovat sivuasioita tai joista siellä ei opeteta mitään.
Hyväkin opetus voi mennä harakoille, jos puhuja ei osaa paketoida sitä helposti kuunneltavaan muotoon. Puhetaidolla on merkitystä. Joskus pappien puheita kuunnellessa kokee lievää myötähäpeää, kun sekä sisältö ja retoriikka ovat hakusessa. Huonoja puhujia on ikävä kuunnella. Ja kuka muistuttaisi selkeän artikuloinnin ja äänentoiston merkityksestä. Puolet kuulijoista on huonokuuloisia ja osa heistä istuu uskollisesti kirkossa, vaikka ei kuule kuin urkujen soiton. Onneksi seurakuntayhteys ja ehtoollinen antavat ravintoa siinäkin tapauksessa.
Tietenkin Pyhä Henki voi puhutella myös huonon ja epäonnistuneen puheen kautta. Meille opettajille tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi yrittää pitää mahdollisimman huonoja puheita. Ammattipuhujalta voidaan edellyttää ammattinsa osaamista. Rekkakuskin täytyy tuntea ajopelinsä ja liikenteen metkut. Laulajat ja soittajat harjoittelevat vimmatusti osatakseen kappaleet ulkoa. Myös hengellisen julistajan on nähtävä vaivaa oman asiansa eteen. Niidenkin jotka eivät opeta Raamattua ammatikseen, mutta joille on uskottu vastuu hengellisestä työstä, on perehdyttävä tehtäväänsä mahdollisimman hyvin.
Sisällön ja puhetaidon lisäksi opettajan persoonalla on merkitystä. Oletko asiasi takana? Elääkö se sinulle itsellesi? Oletko innostunut siitä, mitä opetat? Julistajan ei tarvitse olla täydellinen ihannekristitty. Jos hän luulee olevansa sellainen, hän on väärällä alalla. Hän saa olla puutteellinen ja keskeneräinen ja yhtä lailla armoa tarvitseva kuin hänen kuulijansa. Tämä saa myös välittyä hänen sanomastaan, vaikka hän ei omilla heikkouksillaan retostelekaan. Joskus tätä tehtävää on kuvattu sanomalla, että kerjäläinen kertoo toiselle kerjäläiselle, mistä leipää on saatavissa.
