Tällä kertaa Haitin maanjäristys pani monen aikataulut uusiksi. Ympäripyöreä työpäivä tarkoittaa kuulemma 12 tuntia, mutta avustustyöntekijöille se ei ole riittänyt alkuunkaan. Pahimman kriisin aikana lähempänä totuutta on jopa 20 tuntia. Yöunet ovat siis olleet lyhyitä, eikä sellaista menoa jaksa kauan.
Sodan aikana kaukopartiomiehet käyttivät morfiinin johdannaista jaksaakseen hiihtää pitkiä aikoja nukkumatta. Vaarallisen aineen käyttäminen oli perusteltua, kun perässä oli vielä vaarallisempi takaa-ajaja. Nykyään keinotekoiseen jaksamiseen käytetään lähinnä kofeiinia eli kahvia ja energiajuomia. Luomupotku takapuoleen on adrenaliini, jota tuottaa oma elimistö. Adrenaliini on tämänkaltaisista aineista ainoa terveellinen, sillä sen väliaikainen yliannostus tapahtuu fyysisten ja henkisten lakien alaisuudessa – ennen pitkää ihminen kyllä sammahtaa väkisinkin. Adrenaliinin vaikutuksen huomaa mm. siitä, että janon ja nälän tunnetta ei tule, vaikka siihen olisi syytä. Nukahtaminenkin on joskus vaikeaa, kun ”iso pyörä” ei meinaa pysähtyä millään. Muutaman vuorokauden jälkeen se pysähtyy kyllä.
Kriisivaiheen jälkeen alkaa pitkä puurtaminen. Haitin kohdalla se tarkoittaa vuosikausien jälleenrakentamista. Lähes vuosittain tulevat hurrikaanit tekevät työstä äkkinäiselle turhauttavaa. Niin sanottu avustusväsymys nujertaa. Adrenaliini on loppu.
Meissä eteläpohjalaisissa on ainakin stereotypioiden perusteella joitakin huonoja puolia, kuten jääräpäisyys eli paha sisu. Mutta pahan sisun voi valjastaa hyvän käyttöön. Olisiko se pyhää vihaa? ”Hyvä paha sisu” on kallisarvoinen voimavara silloin, kun vaaditaan periksi antamatonta vastarintaa. Monesti olen joutunut nöyrtymään väsymyksen edessä, kun adrenaliinitankit ovat tyhjentyneet, mutta pitkällä aikavälillä hyvää pahaa sisua piisaa.
P.S. Kirjoitan näitä kolumneja yksityishenkilönä. Tammikuun 12. päivän eli Haitin maanjäristyksen jälkeen tämä yksityishenkilö on tehnyt vain työtä, ja siksi päähän ei muita ajatuksia juuri ole mahtunut.
Ridanpään kolumneja voi lukea Sana-lehdestä.