Identiteetistä – Ristin voima ja rohkea nöyryys edellä kiinni olennaiseen

Kylväjän kesäpäivillä 10.6. pidin Kylväjän identiteetistä puheen, joka on herättänyt keskustelua. Puhe lähetyksen kolmannesta tiestä on poikinut monilta kiitoksia. Samalla jotkut ovat ilmaisseet huolia, jopa pelkoja.

Kylväjä on osa laajaa rintamaa, joka edustaa ja edistää klassista kristinuskoa ja lähetysnäkyä. Edustamme edelleen luterilaisen herätyskristillisyyden parhaita puolia. Tämä ei ole muuttunut. Lähetysjärjestöidentiteettimme ja sitoutuminen vieraanvaraiseen luterilaisuuteen tarkoittaa kuitenkin, ettemme samaistu jyrkkiin, ehdottomiin painotuksiin, ilmaisuihin ja asenteisiin, jotka muodostuvat esteiksi evankeliumin eteenpäin viemiselle.

Lähetyksen kolmannen tien prosessi Kylväjässä ei ole irtiottoa vanhasta ja jonkin täysin uuden luomista, vaan nykytodellisuuden ja tulevan suunnan sanoittamista. Kylväjässä on ollut kova ”tekemisen meininki.” Olemme menneet teot ja työ edellä. Nyt sanoitus kirii teot kiinni. Pyrimme sanoittamaan uudistunutta identiteettiämme ja näkemystämme samalla kun yhdessä keskustellen ja rukoillen hahmotamme tulevaa suuntaa.

Kylväjän tietä tulisi määritellä olennaiseen keskittymisen, rohkean nöyryyden ja ristin voiman tunnustamisen kautta.

Seurasin kesällä erään amerikkalaisen kirkon kiistaa. Vaikeaa asiaa käsiteltäessä joku kysyi: ”Eikö yhteinen sitoutuminen evankeliumin levittämiseen riitä?” Juuri tähän tähtäämme Kylväjässä: kokoamme ihmisiä lähetyksen äärelle sitomatta heitä toissijaisilla asioilla.

Rohkea nöyryys oli Kristuksen asenne, jota Kylväjän tulisi toteuttaa. Rohkeus ei ole röyhkeyttä; nöyryys ei ole nöyristelyä. Terve rohkeus uskaltaa keskittyä olennaiseen, evankeliumiin, ottaa riskejä sen vuoksi ja tulla jopa väärin ymmärretyksi. Jumalan rakkaus Kristuksessa luo terveen rohkeuden: ”Me… astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa (ja rohkeudessa!) ole, vaan täydellinen rakkaus (rohkeus!) karkottaa pelon” (I. Joh 4: 17-18). Nöyryys tarkoittaa sitä, että olemme valmiit luopumaan rakkaista, toissijaisista asioista, jos evankeliumin levittäminen tässä ajassa sitä vaatii. Nöyryys edellyttää väärässä olemisen tunnistamista ja rohkeutta pyytää anteeksi.

Lopuksi, todellinen muutosvoima ei löydy meistä. Se löytyy aina, ja ainoastaan, rististä. ”Ristillä kuollessaan hän… sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta” (Ef. 2:16). Emme kuvittele, että lähetyksen kolmas tie purkaa liberaaleja näkemyksiä ja ehdotonta puhdasoppisuutta ”erottaneen vihollisuuden muurin.” Se ei ole tehtävämme. Mutta kun keskitymme ristin evankeliumiin ja tunnistamme sen voiman, olemme kutsumassa muitakin jonkin uuden äärelle tässä ajassa. Ja sen voi vain Jumala, jos Hän näkee hyväksi, luoda ja siunata.