Elämäntaito: Kun Pekka Simojoki väsyi ja aikoi lopettaa, salaperäinen puhelinsoitto sai jatkamaan – ”hän sanoi, että Jumala käski soittaa Simojoelle” Ihmisiä ja ilmiöitä: Britanniassa tehty kysely: Kristityt kokevat syrjintää ja vihamielisyyttä uskonsa vuoksi – konservatiiveilla tilanne pahin

Ihmeet yllättävät

 

Puhe ihmeistä saa monen hieman hämilleen.

Nykyihminen on syystäkin hieman epäileväinen, voisi sanoa kriittinen. Ihmekertomukset saavat monet epäilemään kertojan mielenterveyttä.

Kirkkorekry neliöb. 11.-24.11.

Arvostelukyky on myös osa uskoa. Kyse on järkevästä varovaisuudesta. Usko ei ole hyväuskoisuutta. Ei ole pakko uskoa ihan kaikkia ihmekertomuksia.

Liian epäluuloinen ei kuitenkaan tule olla muinaisia ihmekertomuksia kohtaan. Voi vaikkapa pohtia, hieman hymyillen, Joosefin huolta Marian raskaudesta. Ei Joosef ollut hädissään siksi, ettei hän ei tiennyt mistä vauvat tulevat, vaan nimenomaan siksi että hän tiesi.

Jeesus teki ihmeitä. Niitä ei kuitenkaan Uudessa testamentissa kutsuta ihmeiksi, vaan monella muulla sanalla.

Ihme sanaa lähimpänä on hämmästyttävät teot. Muita sanoja ovat tunnus– ja voimateot tai merkki. Myös sanaa paradoksi käytettiin.

Yleisin on sana ihmeelle on merkki. Ihme merkkinä on vähän kuin ikkuna. Ikkunaa itseään ei niinkään katsota, vaan sen läpi ja kautta muualle. Ihme osoittaa eteenpäin, olkoon itse tapahtuma sitten kuinka hämmästyttävä.

Monesti ihmeiden seuraus on jopa pelko. Jeesusta esimerkiksi syytettiin toimivan pahan vallassa. Jeesuksen ylösnousemus on suurin ihme. ”Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät”, kerrotaan. Tästä on kyllä hyväuskoisuus kaukana.

Ihmeiden ajatellaan olevan ristiriidassa totutun kanssa. Toisinaan ajatellaan niiden olevan jopa poikkeuksia tai peräti luonnonlakien vastaisia. Tähän filosofiseen puoleen ei tarvitse mennä.

Avoimuus ihmeille on loppujen lopuksi ainoa vaatimus. Yksi tapa lähestyä aihetta olla avoin ihmeellisille yllätyksille. Ihminen saa toivoa ja rukoilla yllätystä. Olkoon aihe sitten rakkaus, sairaus, jokin kärsimys tai vaikkapa elanto.

Oman elämän ihmeellisistä tapahtumista – yllätyksistä – ei tulisi suuresti elämöidä, vaan uudella innolla – ja myös vastuulla – jatkaa uskonelämää.

Ajateltavaa saa Blaise Pascalin merkinnästä.

[Jumala] … on tahtonut ilmestyä näkyvästi niille jotka etsivät häntä sydämensä halusta ja salassa niiltä jotka pakenevat häntä sydämensä halusta, hän on rajoittanut itseään koskevaa tietoa antamalla merkkejä jotka näkyvät häntä etsiville, mutta eivät niille jotka eivät etsi. On kyllin valoa niille jotka vain toivovat näkevänsä, kyllin hämärää niille joilla on päinvastainen halu.