Kirjoittanut
Kirjoittaja on Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcastin ja radio-ohjelmasarjan tekijä sekä kirjailija, joka on työskennellyt monipuolisesti myös journalistina.Nyt kun syksy viimein toden teolla alkoi, tekee mieli muistella kesää. Tein silloin paljon suunnitelmia.
Nimittäin jos haluaa saavuttaa elämässään jotain, on pakko olla suunnitelma. Pelkkä haaveilu ei riitä. Sanotaan, että ilman suunnitelmaa ihminen yleensä vain ajautuu kauemmas unelmistaan.
Jos taas on suunnitelma tehtynä, silloin on mahdollista päätyä ainakin vähän lähemmäs sitä omaa unelmaansa.
Täydellistä vapautta ei tässä maailmassa voi saavuttaa, mutta sanotaan, että lähelle sitä pääsee itsekurin avulla.
Itsekuria voi olla vaikka säännöllinen liikuntaharrastus tai turhan somen selaamisen lopettaminen.
Minä otin nämä neuvot onkeeni ja tein kesällä oikein viimeisen päälle suunnitelmat. Pohdin, mitä elämässäni oikeastaan haluan ja miksi. Ja mietin, miten sinne pääsen. Mahtava juttu. Kerrankin minulla oli elämässäni selkeä suunta.
Suunnitelman voima ei ole sellainen, että se estäisi taka-askeleet tai kompastumiset.
Tavoitteita oli lukuisia. Piti päästä parempaan kuntoon ja stressata vähemmän. Työkuvioihin piti saada monenlaista selvyyttä.
Mutta nyt syyskelien saavuttua maailma näyttää yhtä sekavalta kuin aina ennenkin.
Esimerkiksi tänä päivänä, kun tätä kolumnia kirjoitan, heräsin puoli viideltä. Tekemättömät työt herättivät. Näin käy minulle vain harvoin, mutta tänään näyttää olevan yksi näistä päivistä.
Eikä painokaan ole pudonnut kesän jälkeen yhtä ainutta kiloa, vaikka oli niin hyvät suunnitelmat tehtynä. Aivan turhaan yhä roikun netissä, mistä ei seuraa mitään hyvää.
Selasin tänään pitkää kesähelteillä tekemääni suunnitelmaa ja stressini nousi entisestään. Huomasin, että käytännössä kaikki suunnitelman kohdat olivat tekemättä. Joku siis on mennyt pahasti pieleen.
Vai onko? Maailma on yksi esterata. Suunnitelman voima ei ole sellainen, että se estäisi taka-askeleet tai kompastumiset. Tällaisina päivinä, kun huomaa olevansa yhä alkupisteessä tai jopa kauempana, voi yksinkertaisesti jatkaa suunnittelemallaan tiellä. Voi pysyä suunnitelmassa ja toivoa, että tällä kertaa onnistuu.
Ehkä onnistuu, ehkä ei. Se ei ole koskaan kokonaan meidän käsissämme. Tässä on kristityn dilemma. Tästä asiasta ollaan montaa mieltä. Tulee mieleen kaksi lentävää lausetta.
Ensimmäinen kuuluu: ”Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään.” Siis niitä, joilla on hyvä suunnitelma, jota he kurinalaisesti seuraavat?
Vai pitääkö paikkansa toinen lentävä lause? Englanniksi se kuuluu ”Man plans, God laughs.” Ihminen suunnittelee, Jumala nauraa. Jumala heittää meidän suunnitelmamme romukoppaan.
Itse pidän jälkimmäisestä lauseesta enemmän. Nauraako Jumala vai ei, sitä emme tiedä. Mutta ihminen suunnittelee. Ja koko elämämme on lopulta Jumalan käsissä. Haluan kuitenkin uskoa, että Jumala lopulta auttaa myös niitä, jotka eivät osaa itseään auttaa. Heitä, joilla ei ole suunnitelmaa. Ja myös meitä, jotka emme osaa pitää suunnitelmistamme kiinni.
Kirjoittaja on yrittäjä ja tv-tuottaja, jonka Päivän blogeja kuullaan Radio Deissä joka toinen torstai kello 8.10 ja 12.50. Eero Hietalan radiokolumnit ovat kuunneltavissa myös Dei Plussassa.
