Kirjoittanut
Hannu Vuorinen on Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja ja Suomen Viikkolehden päätoimittaja.Somen kyllyydestä media puhuu. Voisiko siten tiivistää viime aikoinakin vellonutta keskustelua rasismista? Sosiaalisen median kuplissa jaetut mietteet ryöpsähtävät laajemmalle, asiayhteyksien säikeet venyvät ja ehkä katkeavatkin. Sanottu pelkistyy joko–tai-akselille ja kuva muuttuu mustavalkoiseksi. Rajapinnat korostuvat ja rakentava vuorovaikutus kärsii.
Evankeliumin valossa erottuu ainakin kaksi tärkeää totuutta. Ensinnäkin jokaisen ihmisen ja kaikenlaisten ihmisten arvo perustuu Jumalan luomistekoon ja Jumalan Pojan lunastustyöhön. Toiseksi Kristuksen seurakunta on kutsuttu rakastamaan lähimmäistään ja osoittamaan sen kaikessa vuorovaikutuksessaan.
Kristuksen seurakunta koostui alusta lähtien eri etnisistä taustoista olevista ihmisistä, eri kansoista, kielistä ja kulttuureista. Halveksitut skyyttalaiset ovat samalla viivalla arvostettujen kreikkalaisten kanssa, kun Raamattu sanoo: ”Tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamatonta, ei barbaaria, skyyttalaista, orjaa eikä vapaata, vaan Kristus on kaikki ja kaikissa.” (Kol. 3:11) Kristus yhdistää kaikenlaiset ihmiset yhdeksi kansaksi, Jumalan kansaksi. Tätä todellisuutta seurakunta on kutsuttu elämään todeksi jo tänään. Siitä kertoo myös seurakunnan tulevaisuus. Kun loppujen lopuksi Herran kansa kokoontuu Jumalan valtaistuimen ympärille, he tulevat ”kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansakunnista ja kielistä” (Ilm. 7:9).
Ihmisen arvo on annettu jo luomisessa. Jokainen on Luojan luoma. Siitä ei voi vähentää mitään eikä kukaan ole toista arvokkaampi. Tämä on kristitylle luovuttamaton lähtökohta. Lisäksi ihmisen arvo perustuu lunastukseen. Olemme kaikki syntisiä, joiden synnit sovitettiin Jumalan Pojan kuoleman kautta. Se osoittaa myös jokaisen arvon, joka lunastuksenkin näkökulmasta on mittaamattoman suuri.
Evankeliumin arvon mukainen elämä ilmenee siten lähimmäisten rakastamisena. Se voi tuntua melko juhlalliselta ja suurelta urakalta, mutta kyseessä ovat arkiset ja toisinaan pienet valinnat, joiden avulla osoitamme uskoamme. Toisten kunnioittaminen, nöyryys, palveleminen, rohkaiseminen, auttaminen, huomioiminen ja muut senkaltaiset teot eivät erottele kohdettaan. Tämän tulee käydä ilmi niin somessa kuin kaikessa muussa kanssakäymisessä. Uskova ei toimi anonyymisti, nimimerkkien takaa, koska hän on Kristuksen lähettiläs. Meidät on kutsuttu osoittamaan kaikille lähimmäisille se arvo, jonka Jumala on heille antanut.
