Kirjoittanut
Kirjoittaja on Sleyn lähetysjohtaja ja Sanansaattaja-lehden päätoimittaja.Istuin kokouksessa, jossa pohdittiin kirkon tulevaisuuden näkymiä. Tulevaisuudentutkimuksen asiantuntija sanoi, että usein, kun mietimme tulevaisuuden skenaarioita, ikään kuin katselemme ikkunasta, josta näkyy vain synkkiä näkymiä. Hän totesi, että voisi olla hyvä vähän siirtää ikkunaa tai ainakin laajentaa sen kokoa, niin että siitä voisi näkyä myös valoisampia mahdollisuuksia, vaikka ne eivät juuri nyt näyttäisi todennäköisiltä.
Se, millaiseksi tulevaisuuden arvioimme, vaikuttaa siihen, miten tulevaisuuden eteen toimimme. Jos näemme tulevaisuudessa vain huonoja vaihtoehtoja, lamaannumme ja hyväksymme sen, että kaikki kuitenkin muuttuu pahemmaksi. Alistumme sellaiseen, jonka koemme vääjäämättömäksi. Mutta jos näemme edessämme edes mahdollisuuden siihen, että asiat voivatkin kehittyä hyvään suuntaan, alamme tehdä työtä sen eteen, että parempi tulevaisuus olisi kerran totta. Toivo antaa motivaatiota ja voimia.
Kun kirkossa ja herätysliikkeessä varaudumme tulevaisuuteen, monet kehityskulut näyttävät vääjäämättä vievän alaspäin. Kirkot tyhjenevät, lähetyksen ystävät vähenevät, paikallisosastot lopettavat toimintansa. Nyt on ikkunaa siirrettävä, ja meillä on siihen hyvä syy. Me uskomme elävään Jumalaan, jolle kaikki on mahdollista. Hän ei ole megatrendien tai todennäköisyyksien vanki. Hän on Jumala, joka yllättää. Niin hän on tehnyt monta kertaa historiassa. Meidät kutsutaan tekemään työtä valoisamman tulevaisuuden puolesta rukoillen ja pitäen esillä elämän sanaa. Rukous liikuttaa sitä kättä, joka liikuttaa tätä maailmaa, ja Jumalan sanassa on edelleen voima muuttaa sydämiä ja vähitellen koko maailmaa. Tulevaisuus on Jumalan, se on varmaa.
