Mitä tälle planeetalle on tapahtumassa?

Pelätkäämme Herraa, meidän Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallaan ja pitää huolen, että meille tulevat elonkorjuun määräviikot. Jer. 5:24.

Ihminen on aina elänyt luonnon ja säiden armoilla, emmekä ole tästä pääsemässä eroon, vaikka kuinka jumalaa leikkisimme. Elämä on hauras ja haavoittuvainen.

Elämä on lahja.

Tämän ovat aikaisemmat sukupolvet ymmärtäneet: ne, jotka ennen meitä lauloivat: ”jo joutui armas aika ja suvi suloinen” – siis se suvi kun jäät lähtivät järvistä jo ennen juhannusta, eikä tarvinnutkaan enää nähdä nälkää.

Säihin ja ilmastoon: kuivuuteen, helteeseen, sateeseen ja niiden oikea-aikaisuuteen liittyviä tekstejä on myös Raamatussa vaikka kuinka paljon (esimerkiksi 1. Moos. 41-47; 1. Sam. 12:17; 1. Kun. 17-18, Hes. 34:26, Joel 2; Aam.4; Apt. 11 ja 14; Ilm. 7:16). Luonto on aiheuttanut ihmiskunnalle yllätyksiä ja usein tuonut nälän seuralaisenaan.

Asuessani Israelissa vuonna 2009 vaivasi Lähi-Itää kuivuusjakso, joka myös nosti ruoan hintoja alueella ja myötävaikutti ns. arabikevään kansannousuihin. Gennesaretinjärven pinta oli monta metriä normaalitasoa alempana. Muistan, kuinka rabbit kehottivat kansaa rukoukseen ja paastoon sateiden puolesta.

Auttoiko rukous, sitä en tiedä, mutta ehkä asenteessa oli jotain nöyryyttä, jota mekin huolettomat kaipaisimme.

Säihin tai ilmastoon ei yksi ihminen voi paljoa vaikuttaa. Mutta oman sydämen asenne-ilmastoon ehkä jotain voi.

Asenne-ilmastonmuutos

”Pitkän ajan kuluttua, kolmantena sateettomana vuotena…”  (1. Kun. 18:1)

Me tarvitsemme ruokaa ja kasvit tarvitsevat sopivasti lämpöä, sadetta ja poutaa – kutakin oikeaan aikaan. Se, mitä ilmastonmuutos ihmiselle tarkoittaa, on muuttuvia sateita ja sen kautta vaikeutuvia viljelyolosuhteita.

Tämän haasteen kohtaamisessa muun muassa FIDA International tekee työtä Itä-Afrikassa, auttaen paikallisia viljelijöitä sopeutuvaan muuttuviin sadekausiin uusien viljelymenetelmien avulla. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen maa- ja metsätalouteen on toki tutkittu jo vuosikymmeniä.

Toivoa muuttuvassa maailmassa luodaan paitsi sanoilla myös käytännön teoilla, jotka luovat toivoa. Itse asiassa ehkä voisimme tuottaa jopa enemmän ruokaa ja maailmassa voitaisi huomenna nähdä vähemmän nälkää…

Mutta kuka menee, kertoo ja tekee? Siihen vasta asennetta kysytäänkin.

Joka sukupolvella on omat eksistentiaaliset pelkonsa

Vuosituhansien ajan ihminen sai pelätä hallaa ja kuivuutta, nälkää, ruttoa tai valloittajien sotajoukkoja. Kun olin nuori, pelkäsimme ydinsotaa, otsonikatoa ja happosateita. Ilmastonmuutos hiipi pelkolistalle 1990-luvulla.

Koskaan ei ole ollut helppoa olla nuori. Tänään pelättävää vasta riittää. Tiedotusvälineet ovat täynnä mitä ahdistavampia uutisia, vaikka ulkoisesti lähes kaikki on paremmin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.

Eikö koskaan ei saa hetken olla onnellinen, ihan olla vaan?

Pelon ja ahdistuksen kokeminen on inhimillistä. Pelko voi saada muuttamaan asennetta ja toimimaan.

Pelko voi myös lamauttaa ja masentaa.

Ja tietenkin pelon avulla ihmisiä voi manipuloida kaikenlaiseen. Pelko on keskeinen vallan hankkimisen ja käytön väline.

Vaikka koen ahdistusta ilmastonmuutoksesta, biodiversiteettikadosta ja keskuspuiston pienenemisestä, en ole vielä kantanut pinssejä tai logoja. Aniharvoin olen osallistunut mielenosoituksiin ja puolueitakin varoin viimeiseen saakka. Jopa seurakuntiinkin on ollut vaikea sitoutua.

Iän myötä olen vähitellen alkanut hyväksymään, että epätäydellisten ihmisten ja instituutioiden kanssa on elettävä. Kun mikään ei ole täydellistä. Joku kehtasi sanoa, etten minäkään. 😉 Sitä voi olla mukana jossain, tai olla täysin oikeassa yksin. Mutta kun se yhteyteen suostuminenkin vaatii niin paljon asennetta…!

Toki maailmassa on monenlaisia liikkeitä. Voinko tietää, mitä kauniin kuoren alla on? Etten lähtisi vouhottamaan asioista, joista en paljoa ymmärrä ja päätyisi kumoamaan valtaa johtajille, jotka ovatkin susia lampaiden vaatteissa. Ei olisi sekään ensimmäinen kerta historiassa.

Syyllisten etsintä ja syyttömien rankaiseminen

”…Herra vihastuu teihin ja sulkee taivaan, niin ettei sadetta tule, eikä maa anna satoaan…”

Maailmassa tapahtuu pahoja asioita hyville ja hyviä pahoille (vrt. Ps. 73; Luuk. 13:4). Ilmastonmuutoskin osuu pahimmin niihin, jotka ovat siihen vähiten syyllisiä, kuten Afrikan, Välimeren alueen, Intian tai Lähi-Idän maanviljelijöihin.

Mutta jos ilmastonmuutos on ”kirous”, niin kuka sen meidän päällemme toi? Täytyyhän meidän jotakuta voida syyttää!

Ehkä syy on niiden, jotka taloudellisesti ovat tästä hyötyneet. Tai niiden, jotka joskus aikoinaan pimittivät tietoa fossiilipäästöjen vaikutuksista. ”Rakkaus rahaan on kaiken pahan alkujuuri…”

Tai ehkä syy on koko sen sukupolven, joka kaivoi maasta fossiilisia polttoaineita ja rakensi niiden energialla meille tämän kaiken hyvinvoinnin ja vaurauden!

Ja mitä jos pyrkimällä torjumaan ilmastonmuutosta, synnytämme vielä pahempia ongelmia, joista meidän lapsemme meitä aikanaan syyttävät?

Kenen on syy sitten?

Voiko ajatella, että ihmiskunnan oli ”tarkoitettu” löytää öljy ja vaurastua sen avulla nykyiseen hyvinvointiin, koska ilman näitä löytöjä eläisimme yhä pelkkien säiden armoilla? Kuka minä olen tuomitsemaan?

Voi toki sanoa, että ilmastonmuutos, biodiversiteettikato ja monet muut ongelmat johtuvat ahneudesta ja lyhytnäköisyydestä. Kuka minä olen toisia syyttämään sellaisesta, minkä kanssa itsekin kamppailen?

Taidan tarvita asennemuutosta.

Ilmastonmuutos ei ole identiteettikysymys

Ilmastonmuutos ei ole identiteettikysymys. Tieteen työkalujen avulla ymmärrämme siitä paljon, emme tietenkään kaikkea. Tekemällä asiasta joukkue- tai identiteettikysymyksen, hyvät vastaan pahat, tehdään itse asialle hallaa.

Siihen, mikä on totta ja mikä ei, ei vaikuta se, minkä näköinen ihminen asian esittää tai käykö kirkossa sunnuntaisin.

Onhan toki ilmastotutkijoiden joukossa myös lukuisia kristittyjä. Politiikan saralla seurakuntataustaa omaavat poliitikot, kuten Margaret Thatcher ja Angela Merkel kiinnittivät asiaan huomiota ensimmäisten joukossa 1980-luvulta alkaen.

Mutta eivät ne asiat siitä miksikään muutu, kun ei se katso henkilöön.

Ilmastonmuutos ja mielenmuutos

Ihmisen elämä on aina täynnä haasteita, sisällä ja ulkona. Ilmastonmuutoksen hillintä on vaikeaa, liki mahdotonta. Mutta sydämen muutos, se vasta vaikeaa onkin.

Tiellä on monenlaisia asenteita, pelkoa, ylpeyttä ja sen sellaista. Yksi voi olla ylpeä siitä, että on ollut (tai luulee olevansa) koko ajan oikeassa. Toiselle ylpeys tekee mahdottomaksi myöntää olleensa väärässä, jotta voisi muuttua. Joku sulkee sydämensä kokonaan.

Jos asenteilla ei pelastetakaan maapalloa, voi ainakin omasta ja läheisten elämästä saada hitusen parempaa.

Tai ehkä olet nuori ja sinulla on energiaa. Ehkä sinä voit tehdä päätöksiä, jotta jätät maailman jälkeesi parempana kuin sen sait.

”Rukoile kuin kaikki riippuisi Jumalasta. Tee työtä kuin kaikki riippuisi sinusta.” (Augustinus)

teksti: Tapio Luoma-aho

Artikkelikuva: Yoda Adaman on Unsplash.com