Ilmastonmuutos – maailman tärkein asia?

Viikko sitten Journalismin päivän aloituspuheenvuoron pitivät kaksi Vihreän langan toimittajaa. He haastoivat kuulijakuntaa – toimittajia – ottamaan kaikessa tekemisessään huomioon ilmastonmuutoksen. “Ilmastonmuutos on maailman tärkein asia”, sanoi toinen heistä.

Aiheesta on kirjoitettu ja puhuttu paljon etenkin ilmastoraportin julkistamisen jälkeen. Kyllä, aihe on todella tärkeä. Ihmisiä on heräteltävä toimimaan ympäristön hyväksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Suhtautuminen ympäristökysymyksiin ja luonnonsuojeluun vaihtelee kristittyjen keskuudessa. Osa suhtautuu kiihkeästi kysymykseen ja saarnaa parannuksentekoa ympäristökysymyksistä intohimolla ja pitävät ympäristökysymyksiä melkein enemmän esillä kuin evankeliumia. Toinen osa taas asennoituu varautuneesti ympäristökysymykseen ja pitää sitä vihreään liikkeeseen kuuluvana lähes epäilyttävänä aiheena, josta ei haluta kohkata liikaa, jotta ei vain identifioiduta vääriin porukoihin.

Tämä on tietenkin karkea yleistys. Ja jos vielä jatkaa samalla linjalla, niin jakolinja näiden kahden suhtautumisen välillä kulkee usein samassa kohtaa kuin jakolinja konservatiivisten ja liberaalien kristittyjen välillä. Jälleen ikävä yleistys. Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että ihmisiä jaotellaan konservatiiveihin ja liberaaleihin ja kuitenkin juuri nyt itse syyllistyn siihen.

Kristittyjen tulisi olla ympäristökysymyksissä ja luonnonsuojelussa etulinjassa, eikä suinkaan häntäpäässä. Onhan meille jo Raamatun alkulehdillä annettu kehotus viljellä ja varjella maata. Varjelemisen leiviskää on hoidettu huonosti. Luonnonsuojeleminen on Jumalan ylistämistä ja kuuluu jokaiselle kristitylle. Ilmastonmuutos on totta ja etenee, ellei toimenpiteisiin ryhdytä.

Tässä kohtaa moni toteaa, että sillä, mitä yksittäinen ihminen Suomessa tekee, ei ole mitään merkitystä maailmanlaajuisesti, koska isot saastuttajat ovat muualla.

Äiti Teresa on sanonut: ”Meistä itsestämme tuntuu, että tekomme ovat vain pisara meressä. Mutta ilman tuota pisaraa meri olisi pienempi.” Pieniä tekoja ei pidä väheksyä myöskään, kun puhutaan teoista hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Esimerkin voima voi myös rohkaista muita toimimaan ympäristön hyväksi.

Ympäristökysymykset ja luonnonsuojelu eivät kuitenkaan saa syrjäyttää evankeliumia kristillisessä kirkossa. Välillä nimittäin tuntuu, että sekin vaara on olemassa. Kirkon tehtävä ei ole julistaa parannuksentekoa ympäristökysymyksissä vaan parannuksentekoa synnistä. Kirkon tehtävä on julistaa sanomaa syntien anteeksiannosta, evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sovittanut koko maailman synnit.

Kristityn ei myöskään tarvitse ahdistua luonnon tilasta ja siitä, kuinka asiat menevät koko ajan huonoon suuntaan. Luonnontutkija ja dosentti Lennart Saaren sanoin: “Luomakunnalla on toivoa Kristuksen käsissä.” Saari on myös todennut Elämä-lehden (10/18) haastattelussa, että “Jos tämä luonto on näin kaunis langenneena, mitä se tulee olemaan lunastettuna.” Niinpä.

Ilmastonmuutos on tärkeä asia, mutta ei kuitenkaan maailman tärkein.