Kirjoittanut
Olin Markku Kulmalan kanssa kävelylenkillä. Keskusteltiin ilmastonmuutoksesta ja Raamatusta. Markkuhan on ilmastoalan guru sekä Suomessa että maailmalla. Hän sanoi, että hänellä on tähän asiaan ysinkertainen teologia: ”Meidät on asetettu viljelemään ja varjelemaan maata. Sen rikkominen on synti.” Aika yksinkertainen resepti ja raamatullinen. Kyseinen luomiskertomuksen sana sopii hyvin ympäristökysymyksissä ohjenuoraksi.
Kysyin Markulta, tekeekö hän syntiä noustessaan lentokoneeseen. Siihen ei tullut heti selvää vastausta. Ymmärsimme molemmat, että tällä tasolla kysymys on paljon monimutkaisempi. Lentäminen lisää hiilidioksidipäästöjä ja lentojen vähentäminen on hyödyllistä ilmaston kannalta. Toisaalta juuri lentoliikenne mahdollistaa suunnattoman paljon sellaisten tärkeiden asioiden hoitamista, jotka ilman sitä vaikeutuisivat huomattavasti. Sitä paitsi lentoliikenteen päästöt eivät suinkaan ole pahin saastuttava tekijä maailmassa. Laajasti ottaen, teknologia tuottaa haitallisia ilmastovaikutuksia, mutta samanaikaisesti parantaa kehitysmaiden oloja ennen näkemättömällä tavalla.
Kuljimme pienen kallion nyppäreen ohi. Markku sanoi, että tuosta paikasta kiistellään, saako siihen rakentaa lasten päiväkoti vai eikö saa. Kysyin, kummalla kannalla hän on. Hän sanoi, että kyllähän luontoa pitäisi säilyttää, vaikka onhan näitä tyhjiä kalliokumpareita täällä enemmänkin. Ja pitäähän lasten saada päiväkoti. Niinpä niin, ilmastoguru oli siis kahden vaiheilla, joten mekin saamme olla. Moni ilmastokysymys on sen verran monisäikeinen, että parantaminen yhdessä kohdassa voi aiheuttaa ongelmia toisessa.
Mitä tästä siis on ajateltava Raamatun valossa? Tuo viljelemis- ja varjelemiskäsky on ensimmäinen suuntaviitta. Sen jälkeen läpi Raamatun kulkee ajatus ihmisen vastuusta suhteessa Jumalan luomaan maailmaan. Kultainen sääntö ja käsky rakastaa lähimmäistä velvoittavat meitä ottamaan toiset huomioon.
Samalla Raamatussa on läpileikkaavana ajatuksena Jumalan kaikkivaltius. Mitään maailmassa ei tapahdu hänen tietämättään ja sallimattaan, ei siis pandemiakaan, eikä ilmastonmuutos. Eikö tähän jää ristiriita? Kyllä, mutta se on raamatullinen paradoksi. Jumala ylläpitää tätä maailmaa, mutta meidän on tehtävä kaikki, mitä meidän on käsketty tehdä. Tämä kaksoisnäköala sekä velvoittaa ja haastaa että antaa vahvan turvan. Elämämme on Jumalan käsissä silloinkin, kun maailman meno näyttää huonolta.
En ole ilmastodenialisti (muutoksen kieltäjä) enkä ilmastoaktivisti. En myöskään ole ahdistunut ilmastonmuutoksesta, sillä se ei hyödyttäisi mitään. Tähän minulla on Herrani lupa, sillä hän kehottaa katselemaan taivaan lintuja ja kedon kukkia ja olemaan murehtimatta. Koska niistä pidetään huolta, pidetään minustakin. Ja sitten pyrin tekemään kaiken, mitä omalla ymmärrykselläni voin huolehtiakseni ympäristöasioiden kohtuullisesta tilasta.
