Kirjoittanut
Maalaistytön muisteluksiaOlin jokunen vuosi sitten pitämässä raamattupiirikoulutusta eräässä muslimimaassa. Näin kertoi minulle muuan nuori mies (jota kutsun tässä Aliksi) siitä, miten hän kohtasi kristinuskon:
”Perheessäni on äiti ja viisi lasta, joista minä olen toiseksi nuorin. Vanhin veljeni tutustui kristinuskoon lähtiessään kylästämme opiskelemaan. Hän kertoi kotona löydöstään ja niin äitikin tuli uskoon. Äiti sai muuten houkutelluksi isältä uskontunnustuksen juuri ennen tämän kuolemaa: ’Sano perässä, että Jeesus on Jumala.’ Ja isähän sanoi.
Isoveli joutui keskeyttämään opintonsa ja palaamaan kylään, mutta minä pääsin hänen ansiostaan opin tielle. Nyt opiskelen itse ja maksan samalla pikkuveljeni koulutusta. Äitini on harras kristitty, joka lukee kaikki käsiinsä saamat kristilliset kirjat. Aina hänellä on lukemisen puute, sillä kirjoja ei ole kovin paljon saatavilla. Kokouksiin hän pääsee perin harvoin.
Me entiset muslimit kokoonnumme pienissä ryhmissä, ettemme herättäisi huomiota. Monia asioita on, jotka meidän pitäisi selvittää mitä pikemmin, esimerkiksi se ongelma, miten naisia voitaisiin opettaa. Meidän kulttuurissamme kun naiset eivät voi jutella miesten kanssa. Yhteisten kokousten pitäminen miesten ja naisten kesken herättäisi ainakin maaseudulla heti huomiota.
Raamattupiiri voisi olla vastaus moneen ongelmaamme. Sen avulla voisimme opiskella Raamattua, vaikkei meillä olekaan opettajia. Pari kolme naista pystyy ehkä kokoontumaan huomiota herättämättä. Kun tutustuin ilosanomapiirikysymyksiin, ajattelin ensin, että tämä on liian vapaamielinen tapa tutkia Pyhää Kirjaa. Minulla oli samanlainen asenne Raamattuun kuin muslimeilla Koraaniin. Sitä kunnioitetaan, suudellaan, pidetään kunniapaikalla talossa, mutta siitä ei keskustella, eipä juuri luetakaan.
Olen onnellinen tietäessäni, että ilosanomapiiri-kysymyksistä on jotain apua myös islamin paineen alla eläville sisarille ja veljille.
Sitten näin, miten evankeliumitekstit alkoivat elää raamattupiirissä. Ne puhuivat juuri minulle. Olen saanut uskomattoman paljon siunausta elämääni ilosanomapiirikysymysten kautta. Olen jakanut löytöni monen muun kanssa, ja hekin ovat tulleet siunatuiksi. Monissa uskovien kokoontumissa ympäri maata käytetäänkin jo näitä kysymyksiä.”
Sitten Ali siirtyi puhumaan kristittyjen vainoista, jotka muhivat pinnan alla hänenkin maassaan. ”Ehkä tulee vielä joskus päivä, jolloin minun on valittava Jeesuksen ja marttyyrikuoleman väliltä”, hän totesi hiljaa. Katselin nuoren miehen avoimia kasvoja ja kysyin ääni värähtäen: ”Arveletko voivasi tehdä oikean valinnan siinä tilanteessa?” ”Toivon niin”, vastasi Ali vakavasti ja jatkoi: ”Ei ole ihan pieni kunnia saada todistaa Jeesuksesta verellään.”
Tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani tutustua maailmaa kiertäessäni Alin kaltaisiin uskovaisiin. Ja olen todella onnellinen tietäessäni, että ilosanomapiiri-kysymyksistä on jotain apua myös islamin paineen alla eläville sisarille ja veljille.
