Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Muistan hyvin, miten pienenä ollessani nukahdin usein isäni tasaiseen lukuääneen. Hän istui lastenhuoneen lattialla ja luki päivän päätteeksi pitkiä pätkiä lastenraamattua, aikuisten Raamattua, nuorten seikkailukirjaa tai Narnian tarinoita. Lopuksi jokaisen lapsen kanssa rukoiltiin oma iltarukous. Mieheni kuusilapsisessa perheessä noudatettiin melko lailla samaa kaavaa. Isä luki kirjaa tai kertoi itse keksittyjä tarinoita ja lopuksi luettiin yhteinen iltarukous.
Tämä muistui eilisiltana mieleeni. Luin kymmenvuotiaalle kuopukselle lastenraamatusta kertomusta Israelin erämaavaelluksesta ja Jerikon valloittamisesta. Luulin pojan jo nukahtaneen ja meinasin häipyä huoneesta iltarukousta ilman. Pieni siilitukkainen pää ponnahti sängystä nopeasti pystyyn kysymään, missä iltarukous? Tämä tuntui äidistä liikuttavalta varsinkin, kun olen pyrkinyt pitämään arjen uskon mahdollisimman matalana ja pieniannoksisena, jottei kukaan lapsista torjuisi uskoa siihen tuputtamisen seurauksena kyllästyttyään.
Olen luottanut toiston voimaan. Tietyissä kohdissa päivää pyydetään itseä isommalta siunausta. Ruokarukous on se perinteinen, mutta iltarukouksessa käydään kaikki päivän tapahtumat vapaassa järjestyksessä läpi. Muistetaan seuraavan päivän kokeet ja kaverivierailut. Koskaan kukaan lapsista ei ole sanonut, ettei noiden asioiden puolesta tarvitse rukoilla. Eilisestä reaktiosta päätellen rukouksen puute olisi ollut se pahempi vaihtoehto.
Vuosien saatossa olemme iltalukemisina lukeneet Narnian tarinat yli kymmeneen kertaan läpi. Lastenraamattuja on niitäkin luettu vähintään kymmentä erilaista. Iltalukuvuorot vaihtelevat, välillä huoneeseen kaivataan isää, välillä äitiä. Joustavasti jatkamme lukemista siitä kohdasta, mihin toinen on edellisenä iltana ehtinyt. Huomaan kaipaavani iltaista lukutuokiota itsekin. Vaikka Raamatun kertomukset ovat läpeensä tuttuja, en kylläänny niiden lukemiseen. Tätä taitaa olla sukupolvien ketjuun kuuluminen. Vaikka oma paikka helminauhassa ajan myötä muuttuu, tuttujen asioiden toistaminen tuo elämään turvaa. Ja vain aika tulee näyttämään, miten kasvava polvi aikoo illan rutiinit tulevaisuuden perheessään ratkaista.
