Kirjoittanut
FT Eila Murphy tutkii Aasian mediakenttää ja kristillisten mediasisältöjen käyttäjiä. Hän on Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) projektityöntekijä.Indonesia on mielenkiintoinen maa. Suharton autoritaarinen, 32 vuotta kestänyt kausi päättyi 1998, jonka jälkeen Indonesia on opetellut demokratian askeleita. Nykyään sitä kutsutaankin demokraattiseksi maaksi. Samalla se on muslimiväestöltään maailman suurin maa. Joka kuudes maailman muslimi on indonesialainen. Indonesia on siis osoittanut, että demokratia ja islaminusko voivat käydä käsi kädessä.
Indonesia on suuri maa, jossa on kolme aikavyöhykettä. Laajalle levittyvän saarivaltion vasen laita ei välttämättä tiedä, mitä oikea tekee. Kukin saari on erilainen. Vaikka me eurooppalaiset hahmotamme Indonesian usein lomaparatiisi Balin kautta, kaikkein väkirikkain on Jaavan saari. Jaavalainen kulttuuri on kenties meille tutuinta batiikkeineen ja nukkevarjoteattereineen.
Indonesiassa oli heinäkuussa presidentinvaalit. Vaalitulos saatiin lopulta päätettyä noin kaksi viikkoa vaalien jälkeen, koska ehdokkaat olivat melko tasaväkisiä. Yhdessä vaiheessa molemmat julistautuivat voittajiksi. Virallinen tulos oli, että Joko Widodoa (tuttavallisesti Jokowi) kannatti runsaat 53 prosenttia ja Prabowo Subiantoa vajaat 47 prosenttia maan 130 miljoonasta äänestäjästä.
Jokowin voitto osoittaa monella tapaa muutosta parempaan suuntaan maassa, jota kutsutaan maailman kolmanneksi suurimmaksi demokratiaksi. Presidentiksi valittiin tavallinen kansalainen, jopa köyhällä slummialueella kasvanut, jolla ei ollut takanaan eliittiä, tiettyä puoluetta tai armeijaa. Vaalikampanjan aikana Jokowia yritettiin mustamaalata ja esitettiin arveluita, selviääkö hän pikkukalana isossa valtameressä. Hän nousi todella nopeasti huonekalupuusepän ammatista ensin Solon kuvernööriksi ja puolitoista vuotta sitten pääkaupungin Jakartan kuvernööriksi.
Mikä on hänen salaisuutensa? Kiinnostus ihmisiä kohtaan. Hän vierailee köyhillä alueilla ennalta ilmoittamatta, kohtaa kansalaisten tavallista elämää ja ongelmia. Slummeihin on rakennettu lasten leikkipuistoja, ja varattomat saavat kuponkeja ostaakseen lapsilleen kouluvaatteet. Hän pureutuu epäkohtiin ja kohtaa tavallisia kansalaisia heidän tasollaan.
Jokowin kaudelta odotetaan muutoksia ja uudentyyppistä johtajuutta, joka ei perustu autoritaarisuuteen, korruptioon ja vallan väärinkäyttöön. Jo Jakartan kuvernöörinä hän koulutti alaisiaan rehellisyyteen.
Indonesian demokratia on viimeisten 15 vuoden aikana kehittynyt paikallistasolla, ja Jokowin kaudelta odotetaan suuria muutoksia. Eräs esimerkki muutoksen tuulista on, että Jokowi on hyvin ennakkoluuloton sosiaalisen median käytön suhteen – kansalaiset voivat jopa ehdottaa sosiaalisen median kautta omia ehdokkaitaan ministeriksi.
Indonesia, maailman kolmanneksi suurin demokratia ja muslimiväestöltään maailman suurin maa, on osoittanut, että demokratia ja islaminusko voivat käydä käsi kädessä. On mielenkiintoista seurata, miten Jokowin presidenttikaudella tasa-arvo menee eteenpäin.
