Kirjoittanut
Kirjoittaja on teologian maisteri ja Helsinki Vineyard-seurakunnan pastori.Jouluevankeliumin teksti Matteuksen (1:18-25) ja Luukkaan (1:26-35) evankeliumit kertovat, että neitsyt Maria tuli raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ja synnytti Jeesuksen.
Åbo Akademin Vanhan testamentin selitysopin ja juutalaisuuden tutkimuksen professori Antti Laato toteaa kirjassaan ”Emmauksen tiellä – Miten ensimmäiset kristityt selittivät Vanhaa Testamenttia?” (2006), että Jeesuksen ajan juutalaisuudessa ei ole yhtään selvää merkintää siitä, että Messiaan olisi ajateltu syntyvän neitseestä.
Juutalaiset ajattelivat, että messias on tavallinen ihminen, jonka Jumala adoptio pojakseen. Sen takia Jeesuksen neitseestäsyntyminen tuli yhdeksi haastavimmista kiistakysymyksistä kristittyjen ja juutalaisten välillä. Neitseestäsyntyminen vaati selitystä. Matteuksen evankeliumin mukaan selitys löytyy profeetta Jesajan ennustuksesta satoja vuosia aiemmin.
”Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel”. (Jes. 7:14)
Jesaja ei kuitenkaan saanut nähdä Immanuelin kaltaista ihannekuningasta omana aikanaan. Kukaan kuningas ei ole kyennyt täyttämään sitä ennustusta, jonka Jesaja lausuu (Jes.16:1-5; 32:1-8) Myöhemmin rabbiininen traditio (Jeesuksen jälkeen syntyneet Talmud ja Mishna) yritti yhdistää Immanuelin kuningas Hiskiaan.
Antti Laato toteaa, että Hiskia ei kuitenkaan ollut mikään ihannekuningas vaan Jesaja kohdistaa häntä kohtaan voimakasta kritiikkiä (Jes. 28-31). Jesajan profetia jäi täyttymättä hänen elinaikanaan ja jäi odottamaan täyttymystä. Profetian varsinainen sisältö täytyy Jeesuksessa, mutta sen historiallinen viitekehys on toinen kuin profetian. Kuten Jesajan aikana myös Jeesuksen aikana Juuda oli alistettuna vieraan vallan alaisuuteen. Assyrian valtakuntaa vastasi nyt Rooma. Juuri tällaisella logiikalla Justinos Marttyyri perusteli Immanuel-profetioiden täyttymystä Jeesuksessa eikä Hiskiassa teoksessaan Dialogi Tryfonin kanssa. Kirja sisältää Justinoksen debatin juutalaisen kanssa noin 160 jKr ja osoittaa, että Justinos tunsi juutalaisten rabbien raamatuntulkintaa.
Jotkut ovat väittäneet, että Jesaja ei ennustanut neitseestäsyntymistä, koska hän ei käyttänyt heprean sanaa ”betula” (neitsyt) vaan heprean sanaa ”alma” (nuori nainen). Tämä on totta, mutta ei se anna koko kuvaa. Mikä ihme olisi ollut se, että nuori nainen olisi synnyttänyt? Ehkäpä juuri siksi juutalaiset käyttivät kreikan sanaa ”parthenos” (neitsyt) kun he käänsivät Vanhan testamentin kreikaksi parisataa vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Käännökseen nimi on Septuaginta. Matteus siteerasi juuri tätä käännöstä.
Voiko tieteeseen luottava ihminen uskoa myös neitseestäsyntymiseen?
Tiede selittää kaikki tapahtumat luonnollisilla selityksillä eikä hyväksy yliluonnollisia selityksiä. Tiede on siis käytännössä ateistinen. Tiede ei voi koskaan päätyä toteamaan, että Jumala tai jokin yliluonnollinen voima teki ihmeen.
Jeesukseen uskova voi todeta rohkeasti: tiedettä tarvitaan, mutta se on rajoitteinen eikä voi vastata moraalikysymyksiin tai siihen tekikö Jumala ihmeen neitseestäsyntymisessä.
Jos uskon, että Jeesus nousi kuolleista niin ei ole mikään iso uskonhyppy uskoa myös neitseestäsyntymiseen. Monet liberaaliteologit väittävät, että neitseestäsyntyminen on vastoin biologiaa ja siksi siihen mahdotonta uskoa. Kysyisin eikö Jeesuksen kehon muuttuminen ylösnousemusruumiiksi ole vielä mahdottomampaa uskoa? Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi opetuslasten keskellä ja Tuomas koski Jeesuksen haavoihin (Joh.20:26-28). Jos uskon Kaikkivaltiaaseen Jumalaan niin miksi hän ei voisi saada neitsyttä raskaaksi?
Keksivätkö kristityt neitseestäsyntymisen?
Liberaaliteologit ovat väittäneet, että kertomus neitseestäsyntymisestä keksittiin vasta myöhemmin, koska kristityt halusivat osoittaa kreikkalaisille pakanoille, että Jeesus oli yhtä suuri jumala kuin heidän jumalansa, joista jotkut olivat syntyneet neitseestä. Tässä ajatuksessa on useita ongelmia.
Raamatun tutkijat toteavat yleensä, että Matteuksen evankeliumi on kirjoitettu juutalaiskristityille. Se näkyy siinä, että Matteus keskittyy perustelemaan Jeesuksen toiminnan Vanhan testamentin ennustuksilla. Roomalaisille ja kreikkalaisille kristityille sellaisilla selityksillä ei olisi ollut merkitystä. Miksi sitten Matteus kertoo neitseestäsyntymisestä kirjoittaessaan juutalaistaustaisille kristityille? Eikö olisi ollut luultavampaa, että juuri Matteus olisi jättänyt neitseestäsyntymisen mainitsematta?
Luukas puolestaan pohjustaa neitseestäsyntymistä kertomalla ensin Johannes Kastajan, Jeesuksen serkun vanhempien Sakariaan ja Elisabetin kokemasta ihmeestä. Elisabet oli hedelmätön ja pariskunta oli liian vanha lasten saamiseen (Luuk. 1). Tämä on johdanto Jeesuksen neitseestäsyntymiseen. Sakariaan ja Elisabetin kertomus muistutti Vanhan testamentin kertomuksia ihmeellisistä lasten syntymisistä: Aabraham ja Saara saivat Iisakin, vaikka 100-vuoden ikäinen Aabraham oli ”mieskuntonsa menettänyt” ja noin 90-vuotias Saara oli hedelmätön (1 Moos.17:17; Hebr.11:11-12)! Simsonin äiti oli hedelmätön, mutta enkeli ilmestyi hänelle ja kertoi, että hän tulisi raskaaksi (Tuom.13:2-3). Jumala teki siis ihmeitä aiemmin ja nyt hän teki vielä suuremman ihmeen!
Neitseestäsyntyminen kuului varhaiskirkon uskoon
Uudessa testamentissa esiintyy lyhyitä uskontunnustuksen kaltaisia kaavoja (esim. Room. 1:2-4; 1 Kor. 15:1-5; 1 Tim. 3:16). Varhaiset kirkkoisät toisella vuosisadalla muotoilivat näitä kaavoja lisää erityisesti suunnattuna harha-oppeja vastaan ja niitä käytettiin kasteopetuksessa.
Esimerkiksi Syyrian Antiokian piispa Ignatiuksen kirje noin 110 jKr trallislaisille (9:1,2) toteaa: ”Jeesus Kristus, joka oli Daavidin suvusta, joka oli Mariasta, joka todella syntyi, söi ja joi, todella kärsi vainoa Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli… joka todella herätettiin kuolleista.” ”Todella syntyi” ja ”todella kärsi” olivat korostuksia harha-oppisia gnostikkoja vastaan, joista osa väitti olevansa oikeita kristittyjä. Heidän mukaansa Jeesuksen ihmisyys, syntymä, kärsimys ja kuolema olivat näennäisiä. Jeesuksen neitseestäsyntymisen maininta oli rajanvetoa gnostilaisuutta vastaan, koska se korosti Jeesuksen aitoa ihmisyyttä.
Ensimmäinen tuntemamme laaja uskontunnustus on Rooman seurakunnan vanha kastetunnustus, joka juontuu toisen vuosisadan loppupuolelta. Se sai lopullisen muotonsa Apostolisena uskontunnustuksena 800-luvulla jKr. Tämä tunnustus sisältää Jeesuksen neitseestäsyntymisen. Kastettavalle on esitetty uskontunnustuksen eri osat kysymyksen muodossa ja kastettava on vastannut myöntävästi kysymyksiin.
Miten varhaiskirkko puolusti Jeesuksen neitseestäsyntymistä?
Kun kristinusko astui kreikkalaiselle maaperälle, olivat kreikkalaiset filosofit jo useita vuosisatoja kritisoineet ankarasti runoillija Homeroksen jumalakuvaa. Filosofeja ärsytti kreikkalaisten jumalien inhimillisyys: he olivat ihmisiäkin pahemmin intohimojensa orjia ja usein voimattomia toisten jumalien juonia vastaan. Siksi kreikkalais-roomalaisten oppineiden mukaan jumala ei voinut olla inhimillinen eikä hän voinut kärsiä. Jumala oli pelkkä järki ja oman itsensä herra.
Toisella vuosisadalla elänyt kreikkalainen pakana Kelsos (Contra Celsum VI: 42-47; 78) pilkkasikin kristittyjä siitä, että he olivat tulkinneet väärin kreikkalaisia myyttejä puhuessaan Kristuksen lihaan tulemisesta. Myytit olivat vain mysteerejä eikä niitä pitänyt ottaa liian kirjaimellisesti.
Kirkkoisä Justinos Marttyyri kirjoitti kristinuskon puolustuspuheen Ensimmäinen Apologia (n. v. 150/155 jKr) Rooman viranomaisille. Justinoksen mukaan kreikkalaiset runoilijat sanoivat Zeus-jumalan lähestyneen naisia seksuaalisen nautinnon vuoksi. Kertomus Jeesuksen neitseestäsyntymisestä oli kuitenkin erilainen – neitsyt Maria tuli raskaaksi ilman yhdyntää. Jumalan voima varjosti Marian ja hän pysyi neitsyenä senkin jälkeen (1 Apol. 33).
Miksi kreikkalaisilla sitten oli kertomuksia jumalten neitseestäsyntymistä? Justinoksen vastaus on mielenkiintoinen:
”Ne, jotka välittävät runoilijoiden sepittämiä myyttejä, eivät esitä minkäänlaisia todisteita opissaan oleville nuorille. Osoitammekin, että myytit on alun perin kerrottu pahojen henkien vaikutuksesta ihmissuvun pettämiseksi ja harhaanjohtamiseksi. (2) Kuultuaan profeettojen julistavan Kristuksen tuloa ja pahojen ihmisten rankaisemista tulessa, he nostivat esiin monia, joita ruvettiin sanomaan Zeun pojiksi, kuvitellen siten voivansa saada ihmiset uskomaan, että Kristuksesta kerrotut asiat ovat samanlaisia satuja kuin runoilijoiden kertomukset. (3) Näitä levitettiin kreikkalaisten ja kaikkien muidenkin kansojen joukossa, etenkin siellä, missä pahat henget olivat kuulleet profeettojen ennalta julistaneen kerran uskottavan Kristukseen… (8) Kun he kuulivat toisen profeetan, Jesajan, kautta sanotuksi, että hän olisi syntyvä neitseestä ja nouseva omasta voimastaan taivaaseen, he keksivät legendan Perseuksesta.” (1 Apologia 54: 1-3, 8)
Mikä sitten on neitseestäsyntymisen merkitys?
Evankelista Matteus toteaa: ”Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel – se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.” (Matt. 1:22-23)
Neitseestäsyntyminen liittyi siis siihen, että Jeesuksessa Jumala on kanssamme. Inkarnaatio, Jumalan tuleminen ihmiseksi on linkitetty neitseestäsyntymiseen.
”Maria kysyi enkeliltä: ’Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.’ Enkeli vastasi: ’Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.’ ” (Luuk.1:34-35)
Jeesusta ei ollut tavallinen ihminen, joka olisi adoptoitu Jumalan Pojaksi kasteessa kuten harha-oppiset ebioniitit väittivät toisella vuosisadalla. Jeesus oli Jumalan Poika syntymästä asti.
Luukkaan mukaan neitseestäsyntyminen liittyi myös Jeesuksen pyhyyteen. Siihen, että hän oli pyhä eli ihmisistä erillinen, erotettu Jumalan käyttöön.
Jeesus olisi ollut perisynnin alainen eli hän olisi perinyt Adamin synnin jos hän olisi ollut Joosefin ja Marian poika (Ps. 51:5; Room. 5:19). Pyhä Henki teki ihmeen: Marian munasolu hedelmöityi ilman miestä. Siksi Jeesus ei perinyt Adamilta syntisyyttä vaan hän oli synnitön. Jos Jeesus olisi ollut vain ihminen hän olisi ollut syntinen ja kuollut omien syntiensä takia. Synnittömänä hän kykeni ottamaan päälleen muiden synnit, koska hänellä ei ollut omia syntejä (Hebr.7:23-28).
Inkarnaatio ja ihmiskeho
Inkarnaatio eli ”lihaan tuleminen”, Jumalan syntyminen ihmiskehoon, kertoo meille jotain tärkeää ihmiskehosta. Syntiinlankeemus vaurioitti ihmisyyttä, mutta ei tuhonnut sitä kokonaan. Jumalan tuleminen ihmiseksi viestii sitä, että ihmiskeho oli tarpeeksi hyvää syntiinlangenneenakin, että Jumala astui maailmaan neitsyen kohdun kautta!
Inkarnaatiolla on merkitystä myös kristilliselle ihmiskuvalle. Ihminen ei ole täydellinen tai ihmisjumala vaan hän on vajavainen ja syntisen olemuksensa takia tekee uskovanakin syntiä (Room. 6-7). Toisaalta Jeesukseen uskovan kehossa asuu Kristus (messias) Jeesus Pyhän Henkensä kautta (Room.8:9-10). Uskovassa vaikuttaa sama mittaamaton voima, joka nosti Jeesuksen kuolleista (Ef.1:19-20). Jumala kykenee meissä vaikuttavalla voimallaan tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella (Ef.3:20).
Raamatullinen näkemys on pitää kiinni jännitteestä, jossa täysi ihmisyys ja vajavuus tunnustetaan ja samalla nähdään Jumalan uutta luova voima ja uusi identiteetti Kristuksessa
Jotkut kristityt korostavat ihmisen syntisyyttä ja vajavuutta tavalla, joka antaa vaikutelman siitä, että mitään hyvää ei ihmisyydestä olisi löydettävissä eikä ihminen voisi kehittyä. Toisaalta uskonliike on joskus nostanut uskovan jopa puolijumalaksi. Raamatullinen näkemys on pitää kiinni jännitteestä, jossa täysi ihmisyys ja vajavuus tunnustetaan ja samalla nähdään Jumalan uutta luova voima ja uusi identiteetti Kristuksessa (Ef.1:3-19; Kol.3:9-10)
Inkarnaationäkökulman menettäminen
Leanne Payne huomauttaa, että Kristuksen läsnäolo meissä perustuu siihen, että Hän tuonpuoleinen Jumala, joka on ulkopuolellamme. Payne toteaa viisaasti, että inkaarnaation perustuvassa hengellisyydessä ”emme rukoile meissä olevaa Jumalaa, vaan kohotamme katseemme ylös ja ulos itsestämme kolmiyhteiseen Jumalaan. Muuten olemme vain vuotavia astioita.” (Parantava läsnäolo. 1998, s. 110)
Payne toteaa, että kolmesataaluvulla kristikunnassa tapahtui vakava näkökulman muutos. Aiemmin oli ajateltu, että Jumala asuu meissä, joten me olemme pyhiä. Nyt ihmiset alkoivat ajatella, että esineet olivat pyhiä. Jumala näyttäytyi ulkopuolisena ja ehtoollispöydästä tuli pelottava paikka, jossa ehtoollismaljaa piti palvoa. Rooman keisari Konstantinuksen suvaitsevaisuusjulistuksen seurauksena vuonna 313 kirkkoon alkoi tulvia valtava määrä ihmisiä kasteelle, mutta heitä ei valmistettu siihen täydellisesti. Aiemmin kasteoppilasaika kesti jopa kolme vuotta, jonka aikana kastettava katui syntejään, hänestä ajettiin ulos pahoja henkiä ja hän sai opetusta. Nyt tämä prosessi jäi vajavaiseksi tai sitä ei ollut lainkaan.
”Niinpä nämä ihmiset – vaikka heidät oli kastettu – olivat täynnä syyllisyyttä ja pimeyttä, ja he huusivat itselleen välimiestä itsensä ja Jumalan välille”. Sen tyhjiön täyttivät papit, pyhimykset ja kirkkorakennukset, toteaa Payne.
Leanne Payne kuvaa miten pään ja sydämen, järjen ja tunteiden välinen kuilu huipentui Descartesin filosofiassa ja sen jälkeen. Sen mukaan aistit, tunteet ja intuitio ovat epäluotettavia ja vain ajattelu on se mihin voimme luottaa. ”Ajattelen, olen siis olemassa” totesi Descartes. Siitä seurasi kokemuksellisuuden ja intuition halveksunta, joka johti kielteisyyteen intuition kautta tulevaa tietoa kohtaan, joka näkyy kielteisyytenä siihen mitä Pyhä Henki puhuu profetioiden ja näkyjen kautta.
Payne kirjoittaa: ”Kristinusko perustuu Inkarnaatioon. Me olemme yhteydessä äärimmäiseen todellisuuteen Hänen läsnäolonsa kautta meissä. Kristillinen epistemologia on ainutlaatuinen siinä mielessä, että meidän tapamme tietää perustuu Kristuksen lihaksitulleeseen läsnäoloon.”
Paynen kirja Parantava läsnäolo (1998) on upea esitys inkarnaation ymmärtämisestä tavalla, jossa korkeakirkollinen episkopaalisuus yhdistyy karismaattiseen kristillisyyteen. Kirja sisältää myös mielestäni parhaimman esityksen mielikuvituksen käyttämiseen rukouksessa. Kirja on erityisen suositeltavaa luettavaa kaikille, mutta erityisesti teologian opiskelijoille, jotka altistuvat liberaaliteologi Rudolf Bultmanin myyteistäriisumisen ohjelmalle. Payne antaa tarvittavan kristillisen vastineen sille.
Inkarnaatio ja seksuaalisuus
Varhaiskirkon ajan harha-oppiset kristilliset gnostikot omaksuivat kreikkalaisen ruumiskielteisyyden. Sen seurauksena oli askeesi tai irstailu, koska keho ei liittynyt hengellisyyteen. Viitteitä tähän ajatteluun löytyy jo Paavalin 1. kirjeessä korinttilaisille. Vapaamieliset sanoivat, että ”kaikki on luvallista” (1 Kor. 6:12) ja askeetit sanoivat ”miehen on hyvä olla koskematta naiseen” (1 Kor. 7:1).
Myös nykyajan liberaalikristillisyys irrottavat usein hengellisyyden seksuaalisuudesta: voit tehdä mitä tahansa ja kenen kanssa tahansa kunhan et loukkaa toisen itsemääräämisoikeutta.
Paavalin vastaus vältti gnostikkojen äärilaidat ja liberaalikristillisyyden vapaamielisyyden. Uskovan keho on arvokas Pyhän Hengen temppeli ja siksi uskovan tehtävä on tuottaa kunniaa Jumalalle ruumiillaan (1 Kor. 6:20). Ihmiskehon toiminnot eivät ole irrallisia hengellisyydestä. Sen takia Paavali varoittaa, että uskovan ei pidä harjoittaa seksuaalista syntiä (esiaviollista tai avioliiton ulkopuolista heteroseksiä tai seksiä saman sukupuolen kanssa), koska sellainen synnillinen teko koskettaa väistämättä hänen kehoaan, joka on Pyhän Hengen temppeli (1 Kor.6:13-20, ks. myös 1 Kor. 6:9).
Inkarnaatio ja lähetystyö
Inkarnaation kertoo Jumalan tavasta puhua ihmiselle sen tärkeimmän sanoman, jota jokaisen ihmisen tulee kuulla. Jumala kommunikoi meille evankeliumin tulemalla ihmiseksi, ei julistamalla asiaansa enkelien kautta taivaalta. Jeesus alentui ihmiseksi (Fil.2:5-9), miksi emme mekin? Tästä syystä evankelioinnin tulee ottaa huomioon paikallinen kulttuuri ja sen ajattelutavat, jotta ihmiset ymmärtäisivät evankeliumin ytimen ja osaisivat soveltaa sitä omaan kulttuuriinsa. Tästä aihepiiristä suosittelen luettavaksi Rauhanlapsi kirjaa (Don Richardson), joka kuvaa evankeliumin kertomista Papua-Uuden Guinean ihmissyöjille! Toinen samantyyppinen kirja on Iankaikkisuus heidän sydämessään (Don Richardson). Suosittelen!
Inkarnaatio ja Pyhän Hengen lahjat
Jumalan tuleminen ihmiseksi kertoo myös sen miten meidän tulee arvioida yliluonnollisia Pyhän Hengen armolahjoja. Vajavainen inhimillisyys kietoutuu väistämättä yliluonnollisten Pyhän Hengen armolahjojen käyttöön. Siksi Jumalalta saatu yliluonnollinen ”tiedon sana” tai profetia jonkun ihmisen tilanteesta ei ole välttämättä 100 %:sti luotettavaa. Mukana voi olla ns. asian makua eli henkilön omat tulkinnat voivat sotkeentua sanomaan. Siksi Paavali kehottaa koettelemaan profetiat (1 Kor. 14:29).
Kristillisyys, joka suhtautuu kielteisesti armolahjoihin tai jolta puuttuu usko Pyhän Hengen konkreettiseen ihmeitä tekevään voimaan ei ole inkarnaatio-kristillisyyttä, jossa yliluonnollisuus kohtaa ihmisyyden! Sellainen kristillisyys ajautuu kuivaa oikea-oppisuuteen tai jämähtää liberaaliksi humanismiksi. Toisaalta ihmisyyttä ja kärsimystä väheksyvä ja voittoa korostava kristillisyys ajautuu toiseen äärilaitaan. Keskitien kristillisyys uskoo rohkeasti Jumalan muuttavaan ja parantavaan voimaan väheksymättä ihmisenä olemisen kipuja ja kärsimystä.
Täysi ihmisyys ja täysi hengellisyys. Kummastakaan tinkimättä tai toista väheksymättä. Vineyard-liikkeen isä John Wimber tiivisti sen sanoihin ”luonnollisuus yliluonnollisuudessa” (naturally supernatural).
Lähteet:
Anni Laato: Johdatus varhaisen kirkon teologiaan (2005)
Antti Laato: ”Emmauksen tiellä – Miten ensimmäiset kristityt selittivät Vanhaa Testamenttia?” (2006)
Brad H. Young: Jesus the Jewish Theologian (1995)
Oskar Skarsaune: Ihmiseksi tulon ihme. Kuinka varhaiskristityt ymmärsivät Jeesuksen (1990)
Justinos Marttyyri: Apologiat & Dialogi Tryfonin kanssa (2008)
