Kirjoittanut
Kirjoittaja on eksynyt uskonnon ja politiikan hämärille rajaseuduille.”Joskus intuitio sanoo, ettei kannata ottaa jotakin työtä, mutta olen lähtenyt katsomaan, ja se ei olekaan ollut hyvä. En tiedä, mistä pikkuasioista intuitio tuli, kun kaikki tapaamani ihmiset ja rekrytointikonsultit olivat ihan miellyttäviä.”
– Alitajunta keksii ratkaisun yllättäen vaikka juoksulenkillä. Talouselämä 27.8.2017
”Kokeneemmat yritysjohtajat luottavat intuitioonsa enemmän kuin nuoremmat. …pörssiyhtiön toimitusjohtaja tuli kertoneeksi, että esimerkiksi rekrytoinneissa hän oli oppinut luottamaan intuitiivisesti omiin tuntemuksiinsa. Vaikka ehdokas olisi kaikin mittarein ollut erittäin kyvykäs, valinta meni pieleen aina, kun hän palkkasi hakijan vastoin intuitiotaan.”
– Viisi askelta intuitioon töissä. Kauppalehti 4.8.2017
Onko ”Jumalan äänen kuulemisessa” kyse inhimillisestä intuitiosta vai jostain ”aidosta asiasta”?
Niinpä niin. Taidan tuntea riittävän monta ihmistä, jotka ovat sanoneet kuulevansa Pyhän Hengen äänen, mutta jotka tämän herkkyyden takia ovat myös kokeneet haasteita mielensä tasapainon kanssa. Joitain vakaviakin tapauksia on tullut vastaan ja olen tunnistanut tätä herkkyyttä myös itsessäni.
Moni terapeutti ja pastori tuntee tapauksen ja on tästä syystä kriittinen ”Jumalan äänen kuulemista” kohtaan ilmiönä. Toisaalta joissain karismaattisemmissa piireissä ”Jumalan äänen kuulemista” jopa yritetään tietoisesti harjoitella.
Mistä intuitiossa ja herkkyydessä – ja toisaalta Jumalan äänen kuulemisessa on kyse? Ihminen on niin ihmeellinen, että kokonaisuutta on onneksi mahdoton ymmärtää.
Phillip Cary kirjassaan Hyviä Uutisia Huonoille Kristityille (Perussanoma 2013) yhdistää ”Jumalan äänen kuulemisen” ilmiönä intuitioon. Caryn teesi on, että suuri osa (kaikki?) siitä, mitä moni kutsuu ”sydämen ääneksi” tai jopa ”Pyhän Hengen ääneksi”, on täysin inhimillistä intuitiota, aivotoimintaa.
Tämä saattaa jopa olla uutinen joillekin karismaatikoille: intuitio toimii jokaisella ihmisellä täysin hänen maailmankuvastaan riippumatta, kuten vaikka jutun alussa viitatuissa Talouselämän ja Kauppalehden artikkelissa haastatellut henkilöt hienosti kuvaavat. Toki toiset ovat vaistoiltaan herkempiä kuin toiset.
Miten me teemme päätöksiä?
Ihmisen ajattelun toiminta on ollut viime vuosina merkittävä tieteellisen tutkimuksen kohde. Ajattelun tutkimusta ovat popularisoineet monet tutkijat, kuten nobelisti Daniel Kahnemann (Thinking fast, Thinking slow). Intuition hyödyntämisestä löytyy jo suomeksikin paljon kirjallisuutta, kuten intuitiosta väitelleen Asta Raamin suosittu teos Älykäs intuitio (2015).
Hyvin karkeasti sanottuna, ihmisellä voidaan sanoa olevan kaksi ajattelun järjestelmää: tietoinen eli kognitiivinen ajattelu, joka on kapasiteetiltaan hyvin rajallinen ja hidas sekä toisaalta intuitio, joka pystyy käsittelemään suuria määriä tietoa valtavan nopeasti tietoisen ajattelun ulkopuolella.
Intuitio on tietyissä tilanteissa ylivoimainen ajattelun tapa, esimerkiksi silloin kun pitää tehdä päätös nopeasti, tai kun tietoa on liian vähän tai aivan liikaa.
Mitä suurempi ja monimutkaisempi päätös, sitä suurempaa roolia tunteet ja intuitio yleensä näyttelevät, oli sitten kyse naimisiin menosta tai päätöksestä ydinvoimalan rakentamisesta. Bensiinin hintoja huoltoasemilla osaamme vertailla analyyttisesti, siihen se sitten usein jääkin. 😉
Vai teitkö sinä Exceliin painotetun taulukon ihmisten ominaisuuksista ja eri puolisovaihtoehdoista? Mitä kriteerejä otit mukaan? Jos teit, niin oletko näyttänyt taulukon puolisollesi? 😉
* * *
Toisaalta monissa tilanteissa intuition ei saisi antaa korvata havaintoja, järkeä, arvoja jne.
”I had this gut feeling...” kerrotaan olleen asia, jonka perusteella George W. Bush teki lopullisen päätöksen hyökätä Irakiin, olemattomia joukkotuhoaseita tuhoamaan. Seuraukset kävelevät keskuudessamme. Toisaalta sanonta ”vatsanpohjan fiiliksestä” ei ilmeisesti ole fysiologisesti lainkaan pielessä.
Mutta intuitio on siis sinänsä erittäin hyvä asia, kuten järkikin.
Kuten Phillip Cary korostaa, mitä enemmän mielesi täyttyy hyvistä asioista sekä elämänkokemuksesta, sitä luotettavammin intuitio myös ohjaa hyviin ratkaisuihin. Hyviä ajatuksia ja arvoja saamme ”kovalevylle” esimerkiksi Jumalan Sanasta. Intuition käyttöä voi ilmeisesti jossain määrin harjoitella, mutta lopulta intuitiota on kuitenkin mahdoton tietoisesti hallita.
Terveelläkin intuitiolla on toki rajansa. Se rakentaa aina jonkun jo koetun tai aisteilla havaittavan varaan. Aihepiiriin liittyy myös erityisherkkyys ilmiönä, ja sitäkin on viime aikoina alettu ymmärtää entistä enemmän.
Jumala on, eikä Hän ole hiljaa
”God is there and He is not silent”, kuten Francis Schaeffer erään kirjansa otsikoi.
Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata, pohdittiin jo todella kauan sitten Jobin kirjassa. ”Unessa, öisessä näyssä… Hän avaa ihmisen korvat...”
Jumalan äänen kuulemisen – tai millä nimellä tätä sitten kutsutaankin, kuten profetian tai tiedon sanojen lahjaksi – samoin kuin muiden ihmeiden kieltäminen olisi Uuden Testamentin kieltämistä. Samalla pitäisi kiistää hyvin merkittävä osa kristillisen lähetyshistorian historiaa sekä monien ihmisten kokemus. Itse en allekirjoita tulkintaa, että Pyhän Hengen toiminta olisi päättynyt apostolien aikaan.
Se tosiasia, että on olemassa ”epäaitoja ihmeitä” – tarkoitan siis täysin ”tieteellisesti” aivotoiminnalla selitettävää intuitiota – ei vielä sinällään poista aidon ihmeen mahdollisuutta toisessa tilanteessa.
Vai luuletko, että Jumala ei pystyisi puhumaan ihmiselle? Mikä sellainen jumala on?
Siis intuitio vai Jumalan ääni?
Jos molemmat ovat todellisia ilmiöitä, elämä voi olla todella mielenkiintoista.
Elämä on. 😉
Kirjoitusta päivitetty viimeisen kappaleen osalta 20.9.
Kuva: Alex Blăjan on Unsplash
