Kirjoittanut
Emil Anton on suomalais-irakilainen katolinen teologian tohtori. Hänen viimeisin suomenkielinen kirjansa on Katolisempi kuin luulit: Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017).Olet ehkä kuullut, että Jeesus puhui arameaa. Mutta mikä on aramean kieli, mistä se tulee, ja miksi Jeesus puhui sitä? Puhutaanko arameaa vielä tänään? Entä mitä eroa on aramealla ja syyrialla?
Voimme aloittaa sanomalla, että aramea oli muinaisten aramealaisten kieli. Se on seemiläinen kieli eli kuuluu samaan kieliryhmään heprean ja arabian kanssa. Raamatussa Seem on Nooan poika ja Aram on Seemin poika, joten nimitykset linkittyvät Raamatun henkilöhahmojen nimiin. Historian lehdille aramealaiset ilmaantuvat noin 3000 vuotta sitten. Aramealaisilla oli nykyisen Syyrian alueella valtakuntia, joista kuuluisin oli Aram-Damaskos. Vanhassa testamentissa tätä valtakuntaa kutsutaan hepreaksi nimellä Aram, kun taas kreikankielisessä käännöksessä sen nimi on Syyria. Suomeksi vanhassa kirkkoraamatussa se on Aram, uudessa Syyria. Yhtäältä nämä nimet ovat siis synonyymeja. Asia kuitenkin monimutkaistuu vielä.
Pitkin vuosisatoja aramealaiset muuttivat Kaksoisvirranmaahan, ja kätevästä aakkosilla kirjoitettavasta arameasta tuli Assyrian ja Babylonian uusi valtakieli akkadin rinnalle. Kun Persia oli valloittanut koko Lähi-idän 500-luvulla eKr., sekin hyväksyi aramean yhdeksi viralliseksi kielekseen. Vanhassa testamentissa Danielin ja Esterin kirjoissa onkin Babylonian ja Persian aikoihin liittyviä kohtia, jotka on kirjoitettu nimenomaan arameaksi. Aakkoset ovat kuitenkin samat kuin hepreassa.
Aleksanteri Suuren jälkeen kreikkalaisten ja roomalaisten aikana kreikan kielen asema vahvistui Lähi-idässä, mutta suuret joukot puhuivat yhä arameaa, mukaan lukien Galilean juutalaiset, joihin Jeesus ja hänen opetuslastensa enemmistö lukeutui. Uudessa testamentissa on säilynyt kreikaksi translitteroituna useita Jeesuksen arameaksi lausumia sanoja, kuten Effata, Talita kuum ja Eeli Eeli lama sabaktani.
Uudessa testamentissa käy myös ilmi, että galilealainen Pietari puhui hieman eri murretta kuin Juudean alueen juutalaiset. Vanhana ja maantieteellisesti laajalle levinneenä kielenä aramea onkin jakautunut useisiin eri haaroihin. Jeesuksen ajan Galilean arameasta ei ole kovinkaan paljon kirjallisia lähteitä, mutta se kuului aramean länsimurteisiin. Läntistä arameaa puhutaan edelleen joissain Syyrian kylissä kuten Maaloulassa, mutta toki on muistettava, että kieli muuttuu melkoisen paljon 2000 vuodessa.
Aramean itämurteisiin kuuluu sitten se, mistä kehittyi klassinen syyrian kieli. Se perustuu ennen kaikkea Kaksoisvirranmaassa sijainneen Edessan (nyk. Turkin Urfa) murteeseen, ja sillä on omat aakkoset. Voidaan siis sanoa, että syyria on arameaa, mutta aramea ei ole yhtä kuin syyria. Aramea on kattotermi, kieliperhe, johon kuuluu syyrian lisäksi esim. mandealaisten aramea. Syyria on Lähi-idän kirkkojen liturginen kieli, ja lähes kaikki syyriaksi kirjoitettu kirjallisuus on kristillistä. Voidaan siis sanoa, että syyria on kristillistä arameaa. Juutalaisille ja varhaisille kristityille termi ”aramealainen” tarkoitti lähinnä pakanaa (vrt. Paavalin ”juutalainen ja kreikkalainen”), joten he käyttivät mieluummin termejä ”syyria” ja ”syyrialainen”.
400-luvun kristologiset kiistat jakoivat syyrialaisen kristillisyyden paitsi teologisesti, myös kielellisesti. Syyrian aakkosista onkin nykyään olemassa kolme versiota: vanhin ja yhteinen estrangela, sitä melko lähellä oleva itäinen (madnhaya) eli ns. nestoriolainen aakkosisto ja sitten vielä läntinen ns. jakobiittinen versio, joka kulkee nimellä serto ja joka on esim. oppikirjoissa ja nykyjulkaisuissa yleinen. On siis osattava erottaa toisistaan jako länsi- ja itäarameaan ja länsi- ja itäsyyriaan. Näissä menin itsekin viime vuonna sekaisin. Länsisyyriakin on siis itäistä arameaa, sillä syyria ylipäätään on aramean itämurre.
Lopuksi mainittakoon vielä puhutut itäaramean murteet. Ne elävät useissa kylissä Pohjois-Irakissa sekä osissa Syyriaa, Turkkia ja Irania. Nämä ovat kehittyneet klassisesta syyriasta riippumatta, ja oikeastaan joka kylällä on oma murteensa. Jotkut ymmärtävät toisiaan, toiset eivät. Massiivisten maastamuuttojen seurauksena näitä murteita puhutaan nykyään ympäri maailmaa, myös Suomessa. Ei muuta kuin opintopiiri kokoon!
—
Emil Antonin Päivän blogin kuulet Radio Deillä torstaisin klo 8.45.
