As-salaamu ’aleikum. Sivilisaation, Raamatun ja kristinuskon lisäksi myös maailman toiseksi suurin uskonto, islam, on irakilaisempi kuin luulit. Irakissa kohtaavat shiiat, joita maan väestöstä on noin 60 %, ja sunnit, joita on vajaat 40 %. Sunnien ja shiiojen historian monet keskeiset tapahtumat sijoittuvat Irakiin, eikä islamin ymmärtämisessä pääsekään alkumetrejä pidemmälle, ellei hahmota Irakin roolia sen ratkaisevissa vaiheissa. Esimerkiksi islamin kulta-ajan eli 700-luvun puolivälistä 1200-luvun puoliväliin kestäneen abbasidikalifaatin keskus oli Bagdadissa, Irakissa, ja sieltä on peräisin myös hyvin suuri osa myöhemmästä läntisestä tieteestä. Kyllä: keskiajan eurooppalainen skolastiikka ja sitä seuranneet renessanssi ja tieteellinen vallankumous ovat niin ikään irakilaisempia kuin luulit.
Aloitetaan kuitenkin sunnien ja shiiojen välisestä erosta. Keskeinen kiista koski sitä, kenen kuului olla profeetta Muhammadin seuraaja. Sunnien mukaan Muhammadin seuraaja ja koko islamilaisen yhteisön johtaja oli kalifi, kun taas shiiojen mukaan tehtävä kuului profeetan perhettä edustavalle imaamille, joista ensimmäinen oli Muhammadin serkku Ali. Ali murhattiin Irakissa, ja hänen Najafin kaupungissa sijaitseva hautamoskeijansa on shiiojen pyhimpiä paikkoja – siellä käy vuosittain miljoonia pyhiinvaeltajia. Sama pätee Karbalaan, missä sijaitsee Alin pojan imaami Husainin pyhäkkö. Husain kärsi Karbalassa kuoleman vastustaessaan epäoikeudenmukaista ja julmaa kalifia, ja tälle tietoiselle uhrille annetaan shiia-islamissa samansuuntaisia merkityssisältöjä kuin kristinuskossa Jeesuksen ristinkuolemalle. Shiiat muistelevat Husainia vuosittain ʻĀshūrā’ -juhlassa ja 40 päivää sen jälkeen al-Arba‘īn -juhlassa, vähän niin kuin kristittyjen pääsiäinen ja helatorstai. Najaf ja Karbala ovat myös shiiojen suurimpia koulutuskeskuksia: kaupunkien islamilaisista kouluista valmistuu vuosittain satoja uskonoppineita.
Irakilla on kuitenkin myös erittäin merkittävä rooli sunni-islamin historiassa. Syyriaan keskittyneen moraalittoman umaijadikalifaatin jälkeen seurasi profeetta Muhammadin Abbas-sedästä polveutunut abbasidien dynastia, joka kesti vuodesta 750 vuoteen 1258, siis yhteensä noin 500 vuotta. Toinen abbasidikalifi al-Mansur perusti dynastian pääkaupungiksi ”rauhan kaupungin”, Bagdadin, josta tuli koko maailman johtava oppineisuuden keskus. Al-Mansurin pojanpoika Harun ar-Rashid perusti Bagdadiin Viisauden taloksi kutsutun kirjaston ja käännösinstituutin, missä islamilaiset, juutalaiset ja kristityt oppineet käänsivät sulassa sovussa arabiaksi mm. kreikan-, hindin- ja persiankielisiä tekstejä, tavoitteenaan koota yhteen kaikki maailman tieto. Kääntämisen lisäksi abbasidiajan monialaiset oppineet toivat merkittävän oman panoksensa mm. lääketieteen, tähtitieteen, maantieteen, matematiikan ja optiikan aloilla. Itse asiassa basralaissyntyistä fyysikkoa Ibn al-Haithamia (965–1040) on kutsuttu jopa ensimmäiseksi todelliseksi tiedemieheksi tai modernin tieteellisen metodin isäksi. Ibn Sinan (980–1037) eli Avicennan massiivinen lääketieteen ensyklopedia taas pysyi alansa perusteoksena häkellyttävät 600 vuotta.
Abbasidien kultakaudella Länsi-Euroopassa elettiin pimeitä vuosisatoja, kun Rooman romahtaminen ja germaanien kansainvaellukset olivat katkaisseet siteet antiikin Kreikan filosofis-tieteelliseen perintöön. Vasta ristiretkien yhteydessä länsieurooppalaiset oppineet tulivat tietoisiksi islamilaisen maailman hämmästyttävistä saavutuksista, ja pian länsi sai myös uuden kosketuksen antiikin perintöön, kun Aristoteleen ja kumppanien teokset käännettiin arabiasta latinaksi. Niin Tuomas Akvinolaisen aristoteelis-kristillinen synteesi 1200-luvulta kuin 1500-luvun kopernikaaninen käännekin ovat paljon velkaa irakilaiselle kalifaatille. Ilman abbasidiajan filosofien, teologien ja tiedemiesten taustatyötä läntinen kirkko ei olisi saanut Enkeliopettajaansa eikä Eurooppa tieteellistä läpimurtoaan. Muita abbasidi-Irakin lahjoja meille ovat mm. paperin tekemisen taito (Suomelle aika merkittävä!), Tuhannen ja yhden yön tarinat maailmankuuluine sankareineen kuten Sindbad, Aladdin ja Ali Baba, sekä viimeistään ekaluokalla oppimamme numerot, niin, arabialaiset numerot. Yksi, kaksi, kaikki muuttui irakilaisemmaksi.