Irakilaisempi kuin luulit: johdanto uuteen blogisarjaan

Emil Anton tässä terve. Nelisen vuotta sitten aloitin tällä foorumilla lukuvuoden mittaisen blogisarjan, joka johti kirjaani ”Katolisempi kuin luulit: aikamatkoja Suomen historiaan”. Nyt palaan kolmen vuoden tauon jälkeen Radio Dein ja Seurakuntalainen.fi:n blogistiksi uudella teemalla ”Irakilaisempi kuin luulit”, jossa matkaamme Raamatun ja koko sivilisaation mesopotamialaisille eli muinaisirakilaisille juurille.

Projektini on jälleen yhtäältä henkilökohtainen, sillä olen itse paitsi suomalaiskatolinen, myös suomalais-irakilainen. Toisaalta aihe on erittäin ajankohtainen koko Suomen ja sen seurakuntien kannalta, sillä kuten hyvin tiedämme, vuonna 2015 maahamme tuli yli 20 000 uutta irakilaista. Osa heistä on toki palannut tai palautettu, mutta monet ovat jääneet. Ehkä sinä tai joku läheisesi on tutustunut johonkuhun näistä uusista irakilaisista?

Viime aikoina on ympärillämme on syntynyt mitä erilaisimpia uusia suomalais-irakilaisia suhteita naapurisuhteista parisuhteisiin. Itse vein pari irakilaisnaapuria ensimmäistä kertaa saunaan, ja tunnen pari perhettä, jotka ovat (lainausmerkeissä) ”adoptoineet” irakilaispojan perheeseensä. Irakilainen nuorimies saattaa työntää suomalaista mummoa pyörätuolissa päivälenkille; suomalainen nuori aikuinen taas saattaa tukea uusia irakilaisia ystäviään mielenosoituksessa pakkopalautuksia tai Irakin hallituksen laiminlyöntejä vastaan.

Myös monet seurakunnat ovat olleet aktiivisia turvapaikanhakijoiden auttamisessa. Heille on tarjottu sekä materiaalista että hengellistä apua, ruokaa ja ravintoa. Useat irakilaispakolaiset ovat selvästi osoittaneet kiinnostusta kristinuskoa kohtaan, ja käännynnäisiäkin on nähtävästi jopa sadoittain. Joidenkin kääntymysten autenttisuutta voi toki aiheellisesti epäillä, toiset taas ovat valmiita antamaan henkensäkin Kristuksen puolesta, mikä helposti hämmentää tai hävettää maallistunutta suomalaista keskivertokristittyä.  

Toisaalta on syytä sisäistää, että keskuuteemme on tullut huomattava määrä uusia muslimeja, niin vakaumuksellisia kuin maallistuneitakin, jotka eivät aio kääntyä kristityiksi. On opeteltava ainakin uskonto- ja kulttuuridialogin alkeita.

Suomi ja sen seurakunnat ovat siis uudenlaisten haasteiden ja suurten kysymysten edessä. Kuinka paljon oikeastaan tiedämme Irakista ja sen historiasta? Entä kuinka kertoa irakilaisille kristinuskosta ja Raamatusta? Olemme yhteisellä tiellämme vasta alussa: nämä ihmiset oppivat suomea vasta pikku hiljaa, me vasta opimme tuntemaan heitä. He ja heidän jälkeläisensä ovat kanssamme todennäköisesti elämämme loppuun asti ja kauemminkin. Miten siis tästä eteenpäin?

Koska kysymykset ovat suuria, ne vaativat myös pitkän vastauksen, ainakin kirjanmittaisen. Ennen kirjan kirjoittamista aion kuitenkin työstää ja jakaa ajatuksiani Radio Dein päivän blogissa joka keskiviikko kello 8:45 ja uusintana klo 12:50 vuoden loppuun asti. Kirjallisessa muodossa blogit voi lukea Seurakuntalainen.fi-sivustolta. Ahlan wa sahlan, tervetuloa mukaan!

Erityisesti kutsun kuulolle kaikkia niitä, jotka ovat viime vuosina saaneet kohdata uusia maahamme tulleita irakilaisia. Jos teillä on irakilaisia ystäviä, jotka kenties vielä opettelevat suomea, voitte ottaa tavaksi kuunnella tai lukea näitä blogeja yhdessä ja keskustella niissä käsitellyistä aiheista. Otan mielelläni vastaan myös palautetta, ideoita, tarinoita, kokemuksia tai muuta, mitä aihepiiriin liittyen haluaisitte jakaa. Sähköpostitse minut tavoittaa osoitteesta emil.anton@helsinki.fi.

Vaikka arabiantaitoni onkin vielä aika heikko, yritän välillä muistaa sanoa jotain olennaista myös arabiaksi. Marraskuussa olen menossa kuukaudenmittaiselle arabian kurssille Irakin naapurimaahan Jordaniaan, missä on Suomeen verrattuna moninkertainen määrä irakilaispakolaisia. Joulukuussa vietän vielä kaksi viikkoa Jerusalemissa, kolmen uskonnon pyhässä kaupungissa, johon muinaisen Mesopotamiankin tarina huipentuu. Kannattaa siis pysyä kuulolla joka viikko vuoden loppuun asti.  مع السلامة